torstai 16. toukokuuta 2013

Sisääntulon koristuksia


Olen viettänyt nämä kaksi päivää lapioiden multaa. Tilasin meille 10 kuution kuorman, jota olen nyt pari päivää levitellyt talon päädyssä olevalle hiekkakentälle.


Meidän tontin raja kulkee hiekkakentän puolessavälissä, ja luonnollisestikin se on vieraille ihmisille hiukan hämäävää. Tonttimme pääty mielletään helposti julkiseksi tilaksi. Milloin siihen on parkkeerattuna rajavartiolaitoksen pakettiauto ja milloin jonkun teinipojan kosla, joka on sattunut hyytymään lähistöllä.


Niinpä suunnittelimme, että jatkaisimme nurmikkoaluetta pidemmälle, jotta kenttä muuttuisi pihamaisemmaksi ja ihmiset ehkä osaisivat kiertää meidät hiukan kauempaa.

Nurmikonsiemenpussissa luki, että multaa olisi oltava 20 senttiä. Yritän pyrkiä siihen. Kahden päivän urakoinnin jälkeen kroppani huutaa hoosiannaa. Mieli tekisi jatkaa työtä, mutta kun en vaan enää kykene liikkumaan.


Mielessäni siintelevän kukkivan ja viheriöivän niittysen myötä sisääntulomme häpeäpilkut alkoivat häiritä silmiäni erityisen paljon. Postilaatikko ja jäteastia ovat kekottaneet tuossa paraatipaikalla nämä melkein kolme vuotta, vaikka eivät ole erityisen herkkää katseltavaa.

Jäteastian kanssa pitää vielä sinnitellä, mutta postilaatikkoepäkohdan sain tänään korjattua. Aitasta löytyi meidän tänne muuttaessamme jonkun omatekemä, pienen punaisen mökin näköinen postilaatikko. Sen minä nyt kaivoin esiin, vuorasin sisäpuolen muovilla ja päällystin katon kattohuovalla.


Kärräsin paikalle kelopölkyn ja ruuvasin postilaatikon sen nokkaan. Ja koristelin koko hökötyksen tekokukilla!

No ei tuossa autiomaan ilmastossa mikään oikea kukka hengissä pysyisi. Aina, kun kyselen anopilta, mikä kukka olisi sellainen, joka sopisi paahteiseen paikkaan ja tulisi toimeen huonolla kastelulla, hän ehdottaa tekokukkaa. Tällä kertaa en edes alkanut kysellä, sillä olen jo oppinut vastauksen. Tekokukka siis.

Toivottavasti jonkun sortin nurmikko kuitenkin saadaan tuossa paahteessa kasvamaan. Ei sen tarvitse olla edes mitään nurmea, kunhan on vihreää. Ajattelin käydä poimimassa voikukkien hahtuvapalloja ja puhallella niiden siemenet pitkin multakenttää. Meillä ei nimittäin kasva voikukkia, mutta haluaisin, että kasvaisi.


Mutta mutta... olenko tullut vanhaksi? Vai miten muuten voidaan selittää kelopölkky ja tekokukat? Tai outo, yhtäkkiä ja salakavalasti ilmennyt viehtymys muumimukeihin? Apua.

23 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Oot. Tullu vanhaksi siis. :D

Löytääköhän postinjakaja teidän uutta postilaatikkoa, kun se on naamioitu noin hyvin?

ps. tsemppiä multakasan kanssa.

Jaana kirjoitti...

ihana kesä fiilis kuvissasi :) ja tekemisen meininkiä aina täytyy olla ;)
postilaatikko on vallan namu!!

Susanna kirjoitti...

Laitoin vanhaan tolppaan ison plakaatin postinjakajalle. Toivottavasti kaveri ei revi pelihousujaan.

Susanna kirjoitti...

On niin mahtavaa, kun on KESÄ! Miten se aina unohtuukin talven aikana, miltä lämpö tuntuu ja mitä valo saa aikaan ja miten neonvihreä maailma voi olla ja miten kivaa on juosta paljain jaloin.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä! Kelo ja kuivakukat ovat elähtämisen merkki. Muumihurmio taas hulluutta. Jään odottelemaan pahka- ja seinäviuhkapostauksia.

Heather

Susanna kirjoitti...

Arvelin, että sinä erityisesti osaat arvostaa tätä kehitystä! :D

Tiina kirjoitti...

Se vasta olis näky, jos postinjakaja sais hirveen hepulin, repis vaatteet ja heittelis multaa päälleen.

Unknown kirjoitti...

Paahteisella paikalla ilman kastelua pärjää maksaruohot! Ne kasvavat mattomaisesti ja kukkivat näyttävästi. Niitä on useita erilaisia.

Susanna kirjoitti...

Oo, kiitos tästä vinkistä!

Susanna kirjoitti...

Potkii hölmön kelopölkynkin vielä nurin kaiken lopuksi.

Tiina kirjoitti...

Jupisee vielä lopuksi *pitäkää tunkkinne*

Katja kirjoitti...

Ihana postilaatikko! Ja kelot nyt vaan kuuluu pihana :D

Susanna kirjoitti...

Ne kuuluvat vanhusten pihoihin! :D

Laurakaisa kirjoitti...

Kun muumimuki-into siirtyy pahkatuotteisiin, voin arpoa sinulle blogissani Tirkkosen Reino-vainaan tekemän pahkapöydän, jota puolisoni on Reinon vielä eläessä luvannut palvoa ja rakastaa maailman loppuun asti. Se on kotimme ehdottomasti hirvein esine, ja soisin sen siirtyvän palvottavaksi ja rakastettavaksi etänä johonkin toiseen osoitteeseen. Seinäviuhkan alle se sopisi kuin nakutettu.

Susanna kirjoitti...

Älä edes uhkaile tuollaista! Minä niin vihaan pahkakalusteita. :D

Ja Sulo, joka kerran erään ystävän muutossa joutui kantamaan olallaan täysin mahdottoman muotoisen ja jokseenkin tuhatkiloisen pahkapöydän kolmannesta kerroksesta alas ja seuraavassa talossa taas ylös.

Jos joskus haksahdamme pahkakalusteisiin, silloin on syytä todella kysyä: missä maailmassa me oikein elämme!

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kun vielä yhdistät kelopöllit ja moottorisahan, niin voit puuhastella pihan täyteen kivoja puuhahmoja! Uudelle nurmelle suosittelen puutarhatonttureservaattia, sekin kuuluu tähän tautiin :D

Heather

Valoblogin Taru kirjoitti...

Hieno postiloota! Meillä olis kans hankinta- tai to-do listalla puinen laatikko. Metallinen on mennyt muutamassa vuodessa ihan karsean näköiseksi. Lumiaura on pahoinpidellyt sen lommoille ja naarmuille. Puuta pystyisi sentäs maalilla fiksaamaan.

Susanna kirjoitti...

No ihan just äsken tuossa anopin kanssa kahvitellessamme hehkuttelimme ajatuksella kelokarhuista vartioimassa sisääntuloväylää! :D

Susanna kirjoitti...

Ohoh, juuri sitä kuvittelisi, että metallinen kestäisi kauemmin. Meillä oli entisessä kodissa minun tekemä puinen mökkipostilaatikko, mutta se meni kahdessa vuodessa ihan mädäksi.

Susanna kirjoitti...

No niin. Laatikossa ei ollut postia tänä aamuna. Eikö meille vaan ollut mitään tulossa, vai oliko postikantaja riehaantunut näkemästään ja vienyt postimme mennessään raivon vallassa?

Mullassa ei oltu piehtaroitu.

Tiina kirjoitti...

Polttanu VR:n mailla.

Anonyymi kirjoitti...

Taitaisin itse tehdä niin, että heittäisin multaan jonkun yllärisekoituksen niittykasvien siemeniä aluksi ja antaisin luonnon vallata koko paikan. Niitythän syntyvät nimenomaan aurinkoisille, kuivahkoille ja usein vähäravinteisille paikoille. Riippuen paahteisuudesta ja vedestä tulee sitten enemmän joko erilaisia kuivuutta kestäviä heiniä ja muita kasveja taikka ruohokasveja ja sieviä kukkasia. Kovin paahteinen paikka ei varmaankaan ihan heti myöskään pusikoituisi.

Susanna kirjoitti...

Tämä on nimenomaan meidän suunnitelmamme. Tuossa kasvaa luonnostaankin jo jokunen kellokukka ja päivänkakkra, joten ajattelimme ripotella niittykukkien siemeniä sekaan. Niityn hoitaminen on aika vaivalloista hommaa, joten siihen emme ole ryhtymässä, mutta jos jotain nousee, niin se on aina plussaa.

Eli nurmikonsiementä, apilaa, niittykukkia ja voikukkaa. Miun maun mukainen pläntti.