perjantai 31. toukokuuta 2013

Luhat, pirrat, niidet, tiuhtalot ja polkuset


Yhtälailla kuin minä ihailen niitä, jotka omavaraisesti itse viljelevät ja kasvattavat ravintonsa, minä ihailen niitä, jotka kutovat itse mattonsa. Sellainen vanha kunnon maatalonemäntätyyppi on minun arvoasteikkoni huipulla. Se, mitä tarvitaan, tuotetaan itse.


Siksi olin ihan jeesjeesnaisena, kun anopin kangaspuille piti löytää sijoituspaikka tilanpuutteen vuoksi. Meidän vinttiin kyllä mahtuu! Kauniit vanhat puut eivät ole olleet pystyssä kylläkään pariinkymmeneen vuoteen, mutta mitenkäs ne muka olisivat pilalle voineet käytön puutteessa mennä.

Kangaspuut kyllä saadaan vinttiin suht helposti, mutta jatkon kanssa tulee tenkkapoo jos toinenkin. Anoppi osaisi varmaan vielä kasata puut ja minun äitini takuulla osaisi laittaa loimet, mutta miten kummassa saisin huonojalkaiset rouvat vinttiin? Kapeat ja ylijyrkät portaat saattavat koitua ylitsepääsemättömäksi esteeksi.

Ja vaikka puut saataisinkiin toimintaan, niin vintissä on kesällä tukahduttava pätsi ja talvella hyinen kylmyys. Kudontapäivät olisivat siis harvassa.


Mutta onpahan nyt kangaspuut kuitenkin.

28 kommenttia:

  1. Voi niitä ensimmäisiä kudontatunteja koulussamme!

    Kangaspuiden kudontakuntoon virittäminen oli kyllä hyvin mielenkiintoista ensimmäisellä kerralla, mutta nyt muutamien projektien jälkeen niisinnät ja muut "mukavat" vaiheet alkavat sujua. Kangaspuissa tuntuu olevan jo jotain logiikkaa..

    Onnea kangaspuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jouduin aina lapsena äidin avuksi, kun loimia laitettiin ja inhosin sitä hommaa. :D

      Poista
  2. Hei! Kokoa puut kudontakuntoon tai laita säilytykseen ihan pystysuoraan vintille. On tullu vastaan parit kierot puut, joita on säilytetty väärin. Oon verta itkenyt niitä kasatessa ja loimea laittaessa. Toivottavasti saat kankaan puihin ja pääset kutomaan. Voi sitä nautintoa kun puissa on uusi loimi ja pääsee kutomaan. T. eläinhattu Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapa nähdä. Nämä on olleet ainakin 20 vuottaa palasina, mutta osat ovat maanneet tasaisella lattialla. Toivottavasti eivät ole kieroontuneet.

      Poista
  3. Onnittelut! Minullakin oli 5 vuotta puut vintillä ja sittenpä tuli käytettyä tarkkaan ne sopivan lämpöiset päivät, matonkudonta oli sesonkityötä ;) Toivottavasti saat mattokankaan puihin, itse tai jonkun avustamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se kiva edes yksi matto omin käsin saada aikaiseksi.

      Poista
  4. Hienoa, kun otit nuo "hoitoosi"!!! Juu, eivät kangaspuut yleensä miksikään pahene vuosien saatossa, paitsi kosteudessa... Jään odottelemaan alkaako pirta paukkua ja luha lyödä...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat joutua odottelemaan aika pitkään.

      Poista
  5. Minulla on ollut kangaspuut eli "tuolut" eteisessä viisi vuotta. Lähes kudontavalmiina. Mattoa aloitin, ja huomasin tehneeni sidonnoissa virheen. Kutominen jäi siihen ja virhe on siellä edelleen. Onneksi olen sentään puuhastellut kaikenlaista muuta, mutta silti kangaspuut alkavat olla silmilleni jo melkoinen ongelma, kun en saa itseäni tekemään virheen korjausta. ! Vielä sekin aika koittaa kun kömmin laitteen alle korjailemaan. Ehkä tämä asian ääneen sanominen saa minussa toimintaa aikaan. Mutta tuolut on myös hyvä vaateteline...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolut on kyllä ihan uusi sana minulle.

      En ihmettele tuota, että jos hoksaa virheen, homma tökkääntyy ja virheen kimppuun ei tule käytyä. Noin minullekin kävisi.

      Poista
  6. Ei teillä Susanna sitten mitään kesähuonetta ole ulkona, että edes kesäajan voisi kutoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ihan täynnä tavaraa kaikki muut paikat. Minä jo kyllä aloin harkita, että jos kesäkeittiön tyhjentäisi ja sinne panisi puut, mutta enpä taida. Niiden osien roudaaminen vintille vaati nimittäin jo niin kauhean määrän kiukkua ja kirosanoja, etten ihan äkkiä niitä sieltä enää alas hae. :D

      Poista
  7. Ainoastaan tukkikankaat saattavat hapertua käyttämättöminä, kuten kävi allekirjoittaneen toisille kangaspuille. Pitkän loimen alkusenteillä repesi kangasukin tukkikangas ja sekös harmitti! Oli vielä 75 cm leveä ja 12 tiheyksinen loimi eli kutistumisvaran kanssa 1000 niisittyä ja pirtaan pisteltyä lankaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui. Täytyy siis tarkistaa kankaat huolella etukäteen.

      Poista
  8. Ah, kangaspuut. Niissä on jotain taikaa. Oon joskus kutonutkin, kouluaikoina tehtiin takkikangas. Tykkäsin kyllä. Omia ei oo, äiti kyllä yritti lahjoittaa omansa mulle, mutta tilan puutteen vuoksi ne lopulta myytiin. Harmittaa vähän, vaikka järjellä ajateltuna mulla ois ehkä kahenkymmenen vuoden päästä oikeesti aikaa kutoa. Onnea sulle puista, ehkä joku kerta vielä innostut. Ei se loimilankojen laittaminen niin vaikeaa oo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppikin taisi yrittää noita myydä, mutta ostajia ei ilmaantunut. Olen huomannut, että huutiskin suorastaan tulvii pilkkahintaisia kangaspuita. Ennen joka kodin peruskaluste, nykyisin ylellisyyttä, johon tarvitaan erityistaitoa.

      Poista
  9. Onnea kangaspuillesi, ovat niin nostalgiset että olisi ihana koittaa niillä kutoa. Toivon että saat ne kudontakuntoon. Itse laittaisin vaikka keskelle olohuonetta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Äitini on sitä mieltä, että kyllä hän pääsee sinne vinttiin vaikka konttaamalla, joten ehkä ne joskus saadaan pelittämään.

      Poista
  10. Minun kangaspuut ovat kellarissa, koska tällä hetkellä ei ole tilaa mihin ne laittaa. Kunhan ne joskus saan ylös ja kasaan, meneekin varmaan kaikki kodin tekstiilit uusiksi. Mattoja en ole kovin hyvä kutomaan, mutta villashaalit, seinätekstiilit, verhot, pyyheliinat ym. onnistuu paremmin. Tosin nyt on niin kauan edellisestä sukkulanheitosta, että paras ehkä aloittaa shaalista ja edetä pellavapyyhkeisiin askel kerrallaan ;). Onnea puillesi ja tekemisen iloa. - Marja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä juuri mietin, että meillä on mattoja jo valmiiksi ihan liikaa, joten olisi aika hölmöä ruveta mattoja kutomaan. Mutta kudettakin tuli niin mahdottoman isot säkit puiden mukana, että niillä varmasti pitää aloittaa. Sitten joskus.

      Poista
  11. Vielä sinä niille puille hyvän kudontapaikan keksit, vaikkapa vain kesä ajaksi. Kuuma vintti ei ehkä ole houkuttavin vaihtoehto, ellet saa sinne jotain viilennystä, kuten ilmastointikone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä kesällä kuitenkaan kutoisi, vaikka puut olisivat missä. Kesällä pitää olla ulkona. :)

      Poista
  12. Onnea kangaspuista ja kutomisen iloa! Suosittelen lämpimästi hankkimaan vihkosen nimeltä Kankaanrakentajan opas. Sieltä löytyy todella selvät ohjeet niin puiden kokoamiseen kuin loimen rakentamiseenkin. Laitahan sitten kuvia kudonnaisista tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvia tulee takuulla, jos vaan jaksat pysyä matkassani seuraavat vuodet ja vuosikymmenet. ;)

      Poista
  13. Oi kangaspuut. Minäkin niin tahtoisin. Juuri kudoin opiston kurssilla yhden kauniin maton.

    VastaaPoista
  14. Joko siun kangaspuut on edistyny käyttöön?
    Törmäsin tähän kirjotukseen kun etin vinkkejä seuraavaan mattoon. Vähän on taas pää tyhjä ja kudonta vuoro lähestyy....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, ei. Ihan samassa jamassa ovat kuin tätä kirjoittaessa.

      Poista
  15. Kaikki aikanaan :)
    Ompa muuten ihanan kirjava matto ekassa kuvassa.

    VastaaPoista