torstai 30. elokuuta 2012

Katoavaa kaunoperinnettä


Te, jotka olette tilanneet minulta bamburiepuja tai muita tuotteita elokuun aikana, olette saaneet tilauksenne kirjekuoressa, jonka osoitetiedot olen kirjoittanut kaunokirjoituksella. Tämä johtuu siitä, että luin elokuun alussa Hesarista jutun, että kaunokirjoituksesta luovutaan kouluissa kokonaan, ja tulevaisuudessa todennäköisesti kaikesta käsinkirjoituksesta. Maailma on muuttunut; tekstiä tuotetaan tietokoneella, tabloideilla ja kännyköillä. Ja tulevaisuudessa yhä enemmän niin. Minusta se on hirvittävää. Halusin käydä pieneen kapinaan kaunokirjoitustaidon puolesta.

En ole ainoa, jota tämä kehitys harmittaa. Löysin Kartanonrouva Elisen kautta aiheeseen liittyvän haasteen. Toukokuun tyttö kehottaa meitä kirjoittamaan yhden postauksen kaunokirjoituksella. Vaikka minun käsialani ei ole erityisen kaunista, halusin ottaa tämän haasteen vastaan. Koska olen saanut toisenkin haasteen Jennyltä Gloomy Moonista, vastaankin Jennyn haasteeseen kaunokirjoituksella.





Mites on, jaksoitko sinä lukea käsinkirjoitettua blogitekstiä?

Kumpainenkin haaste on tästä vapaasti otettavissa mukaan!

24 kommenttia:

  1. Kauhistuttavaa, jos ei koulussa opeteta kaunokirjoitusta! Mutta niinhän se on, että kaikki muutos tuntuu sillä hetkellä uskomattomalta, mutta niin me vaan olemme tottuneet moniin monituisiin ja omituisiin muutoksiin! Paljon jää kirjoittajan persoonallisuudesta näkemättä, kun vain konekirjoitettua tekstiä lukee.

    VastaaPoista
  2. Jaksoin lukea, jopa ihan tästä iPhonen näytöltä! Itse olen myös treenaillut viime aikoina kaunokirjoitusta, jännä miten joutuu joitakin kirjaimia miettimään välillä!

    VastaaPoista
  3. Mä kirjoitan kauppalistat nykyisin paljolti tietokoneella ja lähetän ne sitten miehelleni sähköpostilla (kuulostaapa älyttömältä!), mutta nyt viime aikoina olen kirjoitellut listoja myös mallikkaalla kaunokirjoituksella.

    Kuulun siihen ikäluokkaan, joka on - ainakin kotikaupungissani - oppinut viimeisenä ns. vanhan kaunokirjoituksen. Meidän jälkeemme vuonna 1988 koulun aloittaneet ekaluokkalaiset oppivat uudet, mielestäni rumat tyyppikirjaimet, ja senhän jälkeen kirjaimia on uudistettu ainakin kerran. Mielestäni uudemmat kirjaimet vaikuttavat paljon työläämmiltä kirjoittaa, ainakin minusta näyttää, että kynää pitää puristaa enemmän. Lenkkejä ei ole, vaan viivan pitää osua päällekkäin - se tekee tekstistä jotenkin vähemmän rullaavaa. Joku, joka on oppinut uudet kirjaimet, voi toki kumota ennakkoluuloni!

    Oma normaali käsialani perustuu paljolti kaunoon, mutta tosiaan, nykyään tulee kirjoitettua aika vähän. Pidän käsin kirjoittamisesta.

    VastaaPoista
  4. Hyvin jaksoin lukea! Sinulla on kaunis ja selkeä käsiala. Itse kirjoitan kyllä kauppalaput, muistilaput, synttäripostikortit jne. käsin kaunolla (tai jonkin sortin kaunon ja tekstauksen välimuotohan tuo meikäläisen käsiala on). Olipa kamala uutinen tuo, että kouluissa ei muka enää opetettaisi kirjoittamaan käsin kaunolla!!! Meillä kotona neiti 4-v kovasti on jo pari vuotta opetellut kirjaimia ja "kirjoittaa" kovasti - tosin ihan omia kaunokirjoituskirjaimiaan. Kamala ajatus, jos tämä sitten koulussa onkin tarpeeton taito! t. Mia

    VastaaPoista
  5. Niinhän se on, että mitä vanhempaa tekstiä pääsee lukemaan, sitä kauniimpaa se on. Meidän kodista löytyneet 40-luvulla kirjoitetut kirjeet olivat valtavan kauniita, ja ne olivat 15-vuotiaiden käsialaa!

    Minusta jo se "kauno", jota nykyään kouluissa opetetaan, on todella rumaa ja niinkuin todettiinkin, niin eihän se rullaa. Se on jäykän näköistä ja sen kirjoittaminenkin näyttää jäykältä.

    Vaikka kaunokirjoituksesta luovutaankin jo lähiaikoina, onneksi jonkinlaista käsinkirjoittamista silti vielä opetetaan. Mites muuten, tietääkö kukaan, vieläkö ylioppislasaineet kirjoitetaan käsin ruutupaperille vai joko nekin saa kirjoittaa tietokoneella?

    Voi, yks Anna, minä tulin juuri kaupasta ja kuuntelin autoradiosta mainosta, jossa kehotettiin kirjoittamaan kauppalista netissä ja lähettämään se sitten tekstiviestillä miehen kännykään. Olin jokseenkin pöyristynyt... mutta ilmeisesti se ei ole sitten ollenkaan kaukaa haettu vaihtoehto!

    VastaaPoista
  6. Jaksoin lukea kaunoa ja hauskasti yhdistit nämä haasteet toisiinsa. Tässkin tekstissä kiinnitin huomion omaan nimeeni, sillä mielestäni se on todella kaunis kaunolla kirjoitettuna. Lienee syynä J ja yy:n koukero. :)

    VastaaPoista
  7. Minäkin ihailin käsialaasi. Omani on aina ollut melkoisen lukukelvotonta. Kynä ei ole ikinä pysy ajatuksen mukana. ;) Näppiksellä tosin mukana pysyminen on vielä huonompaa... Mutta pyrin kaikesta huolimatta kirjoittamaan esim kauppalistat käsin ja muutenkin teen tekstiluonnoksia välillä ihan käsin kirjoittamalla. Juuri siksi, että käsiala säilyisi edes suht luettavana.

    Muuten tuo puolison menettäminen on minunkin elämni iso peikko. Se ajatus tosiaankin ahdistaa.

    VastaaPoista
  8. Ihanaa, kun otit tämän haasteen! Kauttasi sen löytää niin moni ihminen, ja vaikkeivat kaikki lähtisi haasteeseen, niin ehkä kaivavat ne kynät esille :)

    Sinulla on kaunis käsiala.

    Jos kuvat eivät veisi niin paljon tilaa blogista, käsinkirjoitetut tekstit toisivat kyllä roppakaupalla persoonallisuutta.

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus ja kaunis käsiala sinulla! Lapsemme aina sanovat, ettei minun käsialasta saa mitään selvää....

    VastaaPoista
  10. Olipa hauska haaste! Tätyy ehkä joskus kokeilla ainakin tuota kaunokirjoitusta. Vaikka minun kaunoni on kyllä melko modernia mitä lie tyyppikirjoitusta. Sinun käsialasi on kaunista ja selkeää. Täytyy myöntää, että joskus käsin kirjoitettuja tekstejä on nykyisin raskas lukea, kun on tottunut aina selkeään tietokoneella kirjoitettuun.

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa! Siulla on käsiala, jota on mukava lukea! Miulla sen sijaan on sellainen, josta ei saa tolkkua muut kuin minä. Kirjottelin joku vuosi sitten ystävänpäiväkortteja "koulukaunolla". Laitoin niitä vanhoja muistokirjasäkeitä ja kiiltokuvia. Turkasen hidasta sekin on ja "nykykaunon" (tai mitä lie tekstausta onkaan)oppinut 9-vuotias ei osannut lukea sitä! Oikein harmittaa, että hienomotoriikka kynän käytön osalta katoaa. Pitäisiköhän tarttua haasteeseen...

    VastaaPoista
  12. Oi, minä tykkään kirjoittaa vanhanajan kaunokirjoituksella. Harmi jos taito katoaa täysin. Käsin kirjoitettu on aina henkilökohtaisempi kuin painettu teksti. Esim. joulukortti jossa on valmis nimitarra ja toivotus on minusta vähän sanonko mitä siihen täysin käsin kirjoitettuun verrattuna.

    VastaaPoista
  13. Ihana postaus! Hyvin jaksoi lukea. Harmi jos kaunokirjoitus kokonaan katoaa. Omanikin on kyllä vähän tekstauksen ja kaunon yhdistelmää. Aikanaan ole kirjoittanut paljon käsin. Nykyään harmillisen vähän. Olen 60-luvulla syntynyt ja meille on koulussa opetettu sekä kauno- että tekstauskirjoitusta.
    Kiva haaste!

    VastaaPoista
  14. Jaksoin, jaksoin! Tuon Toukokuun työn haasteenkin luin aikanaan ja ajattelin ottaa vastaan!

    ps. Pikkasen tuotti hankaluutta, että kirjoititko "kovasta työstä" parissa lauseessa... hih!

    VastaaPoista
  15. Oh, aihe herättää tunetita ja keskustelua! Mukavaa, että kaunokirjoituksella on kannattajansa.

    Jenny, sinun nimesi tosiaan on mukava kirjoittaa koukeroineen. Onneksi myös omani.

    Kati, huomasin noita tekstejä kirjoittaessani, että eipä meinannut minullakaan kynä pysyä enää mukana. Huomasin senkin, että loppupään kohdissa käsiala paranee jo hiukan. Tai ainakin muuttuu jouhevammaksi. Olisi kyllä tosi hyvä ottaa tavaksi kirjoittaa joka päivä jotakin käsin. Ihan mitä tahansa.

    Soja, minun siskontyytönikin on vaikeaa lukea minun käsialaani, kun on oppinut koulussa sen muka-kaunon. On varmaan nykylapsen silmään ihan tosiaankin vaikeaa erottaa ne kirjaimet kaikkien lenkkien ja kieppien seasta.

    Nonna, jos kova työ oli ainoa vaikeasti selvitettävä kohta, niin sehän on hyvä! :-)

    VastaaPoista
  16. Niin paljon tämä postaus minuakin inspiroi, että ihan saman tien tartuin kynään ja aloin pyörittää 80-luvulla koulussa opittua kaunoa! Hitsit miten hidasta näin alkuun! Ihan pakko alkaa treenailemaan, tämä taito ei nimittäin saa kadota.

    Ihan varmasti teen vielä postauksen kaunolla!

    VastaaPoista
  17. Kirjoittelen aika-ajoin käsin; kaunolla ja tekstaten. Itseaiassa tota siistiä oikeaoppista tekstausta olen viimeaikoina treenannut, koska keskikouluaikoina tekstaus muuttui jostain kummasta syystä isoilla kirjaimilla kynäilyksi, hmmm.

    Joka syksy vielä näinkin vanhana käytän tilaisuutta hyväkseni ja ostan kirjakaupasta satsin uusia kyniä.Koululaisia vartenhan ne kauppoihin ilmestyy.

    Geelikyniä, ihania värejä, joilla voi omia muistiinpanojaan rytmittää.
    Kansakoulusta asti minulla on ollut rasitteena "muuten hyvää, mutta liian mustaa". Kuulakärkikynät rupeavat muutamassa tunnissa vuotamaan ja lyijytäytekynä ei kestä ohuempana, vasta 0,7 mm on minulle riittävän vahva.

    Tää alku raportistani oli vähän aiheen vierestä, mutta kyllä mä kirjoitan käsin. Vuosikymmenten kuluessa on käsialani elänyt ja muuttunut. Ei kai sitä ihan turhaan grafologiaakaan ole. Siis tieteenalaa, joka tutkii kirjoittajan henkisiä ominaisuuksia eli siis persoonallisuutta ja tapaa reagoida ympäristöön.

    Susanna kirjoitti, että hänellä käsiala rupesi rullaamaan kirjoittamisen edistyessä. Itselläni tapaa käydä niin, että jos kirjoitettavaa on paljon, käsi väsyy ja kirjoitus ikäänkuin sortuu pikkuhiljaa (oisko kummiskin harjoituksen puutetta).

    Kuullostaa kauhealta ajatukselta, että jo meidän aikanamme luovuttaisiin ns. kaunosta ja käsialan kehittämisestä. Jospa me taidon aikoinaan hankkineet sitkeästi vain pitäisimme sitä yllä ja kirjoittaisimme jopa nuorille ihmisille tarkoitettuja juttuja käsin.

    VastaaPoista
  18. Minä olen ensimmäisiä, joille ei enää koulussa opetettu kaunoa, vaan tyyppikirjoitusta. Sen ohella (paljon yleisemmin) opetettiin tekstausta. Aineet sai kirjoittaa kummalla halusi.

    Itse opin vanhan kaunokirjoituksen nelivuotiaana huoneeni seinällä riippuneesta opetustaulusta, ja muistan suhtautuneeni happamasti tylsään tyyppikirjoitukseen. Niinpä tekstasin, ja oma käsialani muodostui sitä kautta. En ymmärrä, miksi tekstattu käsiala olisi heikompiarvoista kuin kauno. Kaunokirjoitus on kyllä hauska taito, mutta ei koukeroista kirjoitusta ole niin helppo ymmärtää.

    Älkää silti huoliko, mikään taito ei katoa kokonaan, jos siitä pidetään ja jos sillä yhä on käyttöarvoa. Eivät perinteiset kirjatkaan tule häviämään, vaikka sähkökirjat muuttuvat suositummiksi. Opetussuunnitelmaan tulee kokoajan uusia asioita opetettavaksi, joistakin vanhoista on syytäkin luopua.

    Ope

    VastaaPoista
  19. Merja, tuosta grafologien ammattikunnastakin oli siinä hesarin jutussa myös mainittu. Ovat katoava luonnonvara hekin. Ihanaa, että sinä jaksat pitää käsinkirjoittamista elossa!

    Ope, noinhan se on, että opetussunnitelmien on pysyttävä muuttuvan maailman mukana. Hassua kai olisi, jos yhä kouluissa läpsittäisiin karttakepillä pepulle... Minä olen kyllä niin mahdottoman nostalginen, että kaunokirjoituksen lisäksi haluaisin kurin takaisin kouluihin. ;-)

    VastaaPoista
  20. Voi kamalaa! Kaunokirjoituksesta luovutaan! Käsinkirjoittaminen kehittää motoriikkaakin. Täällä Chilessä ihmisillä on aivan kamalia harakanvarpaita ja olen ylpeä suomalaisuudestani ja kauniista käsialastani sekä muutenkin koulusysteemistämme, joka on valovuoden edellä Chilen vastaavasta. Harmittaa kuulla koko ajan, miten Suomen koulusysteemi on menossa huonompaan suuntaan ilmeisesti ihan kaikessa! Se oli menossa siihen suuntaan jo silloin, kun olin opettajana siellä. Se, että taito- ja taideaineita on vähennetty todella paljon 80-luvusta on tosi huono asia. Sen tajuaa täällä, missä niitä aineita ei ole koulussa opetettu. Esimerkiksi Chilessä kukaan ei osaa ommella, virkata, kutoa, lukea nuotteja, tehdä ruokaa tms. jos ei ole oppinut niitä taitoja jossain MUUALLA kuin koulussa! Olen niin onnellinen siitä, että olen saanut käydä Suomessa kouluni 80- ja 90-luvuilla ja toivoisin, että korkeatasoinen opetus, joka ei ole pelkästään akateemista, säilyisi siellä!

    Pakko kommentoida vielä tuota, ettei sinun mielestäsi rumia väriyhdistelmiä ole. Voi hertsileili! Tule Chileen ja näet, että todella rumia, likaisia, suttuisia ja masentavia värejä ja väriyhdistelmiä todellakin on olemassa. Jos kuvittelet, ettei maailmasta sellaisia löydy, olet ihan liian idealistinen ;) Kuten olen sanonut jo ennenkin, voin majoittaa sinut väriyhdistelmälöytöretkesi ajaksi :) Että tervetuloa!

    VastaaPoista
  21. Minäkin vastasin tähän haasteeseen mutta minusta kaunokirjoituksesta on jo korkea aika luopua! Kirjoitetaan vaan käsin mutta ei kaunoa, grr.

    VastaaPoista
  22. Kiitos tärkeästä postauksesta! Jaksoin oikein hyvin lukea kaiken, tekstiäsi oli helppo lukea. (ja kyllä Sulon kelpaa, että sillä on sut ;) - Itse olen hävyttömän huono kirjoittamaan kaunokirjoitusta. 6 vuotta sitten kirjoitimme kaikki potilasraportit käsin, ja kirjoitin aina tekstaamalla, koska oma käsialani on niin "huolimatonta". Ei ole oikeastaan edes ehtinyt muovautua mitenkään.

    Pitääkin oikein harjoitella muutama rivi. kauppalaput kirjoitan kyllä käsin, nekin useimmiten tekstaamalla. Heh, nimikirjoitustani kyllä treenailin vuosi sitten kovasti, kun kävimme vihillä ukon kanssa... Ihan kuin nuoret tytöt konsanaan.

    VastaaPoista
  23. Todellakin jaksoin :) Kaunista! Itselläni on valitettavasti aika huono käsiala mutta tykkään kirjoittaa käsin, kopioin esim. ruokareseptejä käsin tietokoneelta ja mies kysyy kummissaan miksen tulosta. Harmi että kaunokirjoitus tosiaan on kuolemassa.

    VastaaPoista
  24. Mia, olen ihmeissäni tuosta, että Chilessä ei opeteta kädentaitoja koulussa. Eihän meilläkään tosiaan mitenkään paljon, vaan oppi on harrastuneisuuden varassa... mutta jos ei saisi edes alkusysäystä koulusta, niin huh huh...

    Ja juu, tulisin mielelläni katsomaan Chilen kauniita värejä. En usko ollenkaan, mitä sanot! :-D

    Rinotinto, minäkin jaksoin ennen kopsata reseptit käsin reseptivihkoon, mutta nykyäööän tulostelen. ja sitten ne tulostetut lappuset ovat aina kadoksissa ja keittiön kaapista niitä pursuilee rumana sekamelskana. Eläköön käsinkirjoitus ja kauniit vihkot.

    Tuo muuten onkin totta, mitä Eliisa puhui. Kun sukunimi vaihtuu, pitää varmasti treenata uuden nimmarin kirjoittamista ihan tosissaan!

    VastaaPoista