keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Oikeaa elämää ja leikkielämää

Sain vihdoinkin työhuoneen järjestykseen. Olin jo monta kertaa vaipumassa epätoivoon, kun kaikki kaapeista ulos vedetyt tavarat eivät alkaneet kadota lattialta, vaikka järjestelin niitä uusille paikoilleen monta päivää. Yritin myös heittää pois turhaa, mutta en saanut roskikseen kuin yhden jätesäkillisen huonoja tilkkuja.

Työhuonetta hallitsee nyt suuri valkoinen verho, kuin esirippu konsanaan. Se ei ole mitenkään kaunis ratkaisu, mutta se kätkee sisälleen niin paljon käsityömateriaalia ja välineitä, että olen siihen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Siirsin myös nukkekodin työhuoneen puolelle, ja kun järjestin siirron aiheuttamaa tuhoa pikku talossa, havaitsin, että elämäni on ruvennut muistuttamaan tosi paljon sitä, mitä aikoinani nukketaloon sommittelin.

Olen jopa maalannut oman työhuoneeni vaaleansiniseksi, aivan kuten nukkekodin emännän putiikkikin on vaaleansininen. Löydän yhtäläisyyksiä nukkekodin ja meidän kodin väliltä vaikka kuinka paljon. Ja herrasväen elämä on melko samanlaista kuin minun ja Sulon.

Nukkekoti on siis tainnut toimia yhden sortin aarrekarttana! Olisinpa vaan jättänyt ne kaikki herkut leipomatta nukkekotiin - ehkä olisin nyt itse 10 kiloa kevyempi.

Nukkekoti on ollut keskeneräisenä jo monta vuotta. Nyt olen huomannut, miten pikkuhiljaa mieleni on taas alkanut kaivata paneutumista sen kalustamiseen. Herrasväkikin on ollut ilman vaatteita aivan liian pitkään.

Toinen outo tunne on se, että minun tekisi mieleni tehdä taas nukkeja. Opiskelin nukkemuotoilua vuonna 2002, ja sen jälkeen tein kymmeniä nukkeja. Olen monet kerrat kironnut nukkejen määrää, sillä eihän niillä mitään virkaa ole. Täyttävät kaapinpäälliset ja keräävät pölyä. Lopetin nukketouhun, kun ymmärsin alkavani muistuttaa jotakin hullua nukkeakkaa.

Mutta nyt... miten mukavaa olisikaan taas ommella vartaloita, maalata kasvoja, liimata silmäripsiä, leikkiä kampaajaa. Ommella ohuesta puuvillasta röyhelöisiä alusvaatteita ja pienenpieniä korsetteja, suunnitella vaatteita ja muotoilla hienoja hattuja. Tehdä nahasta kenkiä kuin suutari konsanaan.

13 kommenttia:

  1. Hullu nukkeakka, hih hih... En usko, että susta sellaista saa!

    Hei, ihan mahtava sinun työhuoneesi nyt! Verho on oikein kaunis mun mielestä. Ja ah ja oh tuota kangashyllyä!! Lähikuvia siitä, please :))

    VastaaPoista
  2. Noi sun nuket on kyllä hienoja. :)

    Työhuone näyttää tosi kauniilta ja raikkaan väriseltä. Jotenkin tuo vaalea verho vahvistaa muita värejä. Ihana huone! Niin ja ihana nukkekoti. Aika hauska juttu, että se on toiminut eräänlaisena aarrekarttana. :)

    VastaaPoista
  3. Hauskoja yhtäläisyyksiä. Asiat toimii niin onella tasolla. Kuvassa se valkinen verho toimii oikein hyvin.

    Ja se aarrekartta - mun pitäis kai tehdä aarrekartta, että tekisin se aarrekarttani... Mikä tässä ryhtymisessä on niin vaikeaa?

    VastaaPoista
  4. Inka, lähikuva löytyy viime heinäkuulta:
    http://susannantyohuone.blogspot.com/2011/07/yhden-naisen-tekstiilitehdas.html

    VastaaPoista
  5. Muistaako kukaan norjalaista jännityssarjaa, joka tuli joskus 80-lla? siinä oli kaksi sisarta ja vanha talo, missä oli tosi paljon nukkeja. toinen niistä siskoksista tulikin hulluksi eli hullu nukkeakka poltti koko talon ja nuket. Minusta sarja oli jännittävä, en vain muista yhtään minkä niminen se oli.

    Eli siis vain nukkeja tekemään ;D

    VastaaPoista
  6. No niin!

    Paitsi en muista katselleeni sellaista sarjaa. Mutta sellaisia ne hullut nukkeakat just ovat.

    VastaaPoista
  7. Kaunistunnelmainen työhuone!Ja sekin on Susanna ihana tunne, että haluaa tehdä jotain..juuri noin niinkuin kuvailit; ommella röyhelöitä ja muotoilla hattuja. :)

    VastaaPoista
  8. Hei mä muistan kans tuon jännityssarjan! Pelotti ihan hirveesti lopussa, kun talon yhdessä tyhjässä huoneessa oli vain yksi nukke kasvot seinään päin ja lopuksi näytettiin, kuinka se itki. Ihan hirveen karmivaa, kylmät väreet menee vieläkin...

    Kiitos lähikuvalinkistä :)

    VastaaPoista
  9. Hyi, minulle riittää jo tuo Inkan kuvaus karmivan tunteen aikaansaamiseen!

    VastaaPoista
  10. Joo, ihan tarkkaan en muistanu tuota loppua, vain sen että se oli karmea. Kukaan ei muista sarjan nimeä?

    VastaaPoista
  11. Hei minäkin muistan sarjan hämärästi. Pienen nettiselailun ja tutkimisen jälkeen löytyi oikea sarja:
    http://muistikuvaputki.yle.fi/rouvaruutu/mika-sarja-hiidenvirta

    VastaaPoista
  12. Niin olikin, Hiidenvirta, kiitos Ti! Näköjään on menny nuo uusinnat aivan ohi, toivottavasti uusisivat taas pian. Ois mielenkiintoista nähdä kuinka paljon pelottava sarja ois kakskytvuotta vanhempana :D

    VastaaPoista