Meillä on uusi auto. Se on ihana.
Auton valinta oli Sulon hommaa. Hän vietti tunteja netin autosivuilla etsimässä meille sopivaa, käytettyä pikkuautoa. Kun hän päätyi keltaiseen Suzukiin, minä olin hiukan epäileväinen. Suzukihan on mopojen merkki, eikä autojen! Toinen vaihtoehto olisi ollut keltainen Seat Ibiza.
Siis keltainen! Minun mieheni on oppinut ymmärtämään, että myös auton värillä on väliä. Kukapa haluaisi harmaata autoa! Meillä on ollut talven ajan lainassa viininpunainen sitikka, ja minä olen jo monta kertaa pyrkinyt väärään autoon parkkipaikoilla, koska en vaan tunnista automassoihin sulautuvaa muotoa ja väriä.
Edellinen automme oli oranssi Opel. Väri oli hieno, mutta muuten Olli-poloinen jätti meidät hiukan kylmiksi. Siihen ei koskaan syntynyt kovin syvää tunnesidettä, kuten autoihin yleensä syntyy.
Kun Sulo kysyi minun mielipidettäni keltaisen Seat Ibizan ja keltaisen Suzuki Igniksen välillä, äänestin Suzukia. Olen jo niin vanha ja kankea, että korkea auto miellytti minua paljon. Sinne olisi helppo ujuttautua ja ajoasento olisi mukavan pysty. Niinpä lähdimme Hyvinkäälle asti tutustumaan Suzukiin - mopoautoon!
Mutta minun epäilykseni karisivat sillä sekunnilla, kun näin keltaisen söpöläisen autokaupassa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja kun näin koko autokaupan täynnänsä uusia, komeita Suzukeja, uskoin minäkin, että Suzuki tosiaan on automerkki.
Kun pääsimme eilen illalla kotiin, sai uusi auto nimenkin: "Pieni Ötökkä Salome".
Kuhmuisen, haisevan, jyrisevän, vankan työmyyrämme Perunan vierellä uusi keltainen suloisuus on ihan nimensä veroinen. Pieni ötökkä.
18 kommenttia:
Oi, ihan oli melkein tippa silmäkulmassa, kun näin autosi:
SEHÄN ON KUIN MINUN KELTUAISENI!!!En tykkää autolla ajosta ja IKINÄ en olisi halunnut itselleni autoa, kunnes työmatka pakotti sellaisen hankkimaan Kun näin keltuaisen, tiesin löytäneeni kauan kadoksissa olleen sukulaiseni! Myöhemmin sitten työmatka lyheni ja luovuin ihanuudestani ja olen katunut sitä ja ikävöinyt omaa keltuaistani. Eräänä iltani just selailin nettiautoa ja etsin häntä...Ps. omassani oli vielä herkku yksityiskohtana auton kokoon nähden suuri tatuointifirman mainos takana ja siitä syystä erotinkin omani jo kaukaa parkkipaikalta.
Onnea uudelle autolle, erottuu varmasti liikenteessä.
Onpa söpö! Oon kauhistuttanut elämäni aikana useampaakin poikaystävää kertomalla että mun auto tulee olemaan sitten joskus keltainen. Ja oon edelleen samaa mieltä, tosin siitä en oo varma tuunko koskaan autoa hankkkimaan. :)
Suzuki ON auto!! Minä kyllä liputan sen puolesta kaikin käsin. En tiedä miksi, mutta ehkä ilman mitään syytä minulle on kasvanut luja luottamus siihen. Ehkä siksi, etten ole yhdenkään automiehen suusta kuullut vielä moitteen sanaa ko. merkistä.
Ja mielestäni teidän suikkeli on erittäin soma!
Voi, anonyymi, tiedän hyvin, miltä tuntuu surra autoa, josta on joutunut luopumaan. Minä loin viimeisen silmäyksen omaan Katri-kuplaani vuonna 1998, ja vieläkin tuntuu tosi pahalta.
Kiitos, Minttumaari! Tosiaan keltainen on hyvä huomioväri ja siksi turvallinenkin.
Inka, kerrasaaan hyvä tavoite! :-D
Sari, niin Sulokin kai päätteli, että Suzukien pitäisi olla kelpo pelejä, koska ei löytänyt netistäkään mitään valituksia.
Voi mikä pikkupiristäjä! Ja voi että, ihana Tove Jansson!
Meitä ei ole muumit koskaan kiinnostaneet. Saatiin kuitenkin minun siskolta joululahjaksi yksi muumikirja, ja Sulo totesi, että tämä varmaan pitää lukea toisillemme ääneen. Kirja olikin yllättävästi täynnä absurdia huumoria, josta tykkäsimme. Jäimme vähän koukkuun. Nyt on kolmas muumikirja menossa.
Onnea kevään väriselle ötökällenne !
Se on ihan samaa sukua kuin tuo sun toiveiden pinkki kupla! Onnea!
jee! mulla on kanssa keltainen auto, ja sen nimi on Gulliver :-)
Kiitos onnentoivotuksista!
Gulliver kuulostaa aika hyvältä auton nimeltä!
Saimme tänään tietää, että Pieni Ötökkä Salome on ollut Kirppu edellisen omistajansa ristimänä. Aika samoilla linjoilla siis mennään mekin.
Vaikka minun eka autoni oli harmaa, niin se oli ihanan pikkuinen ja vauhdikas ranskatar. Sen jälkeen en ole osannut luoda suhdetta autoon. Se oli se eka rakkaus, voih.
Nykyinen auto on limenvihreä tilaihme, kuulemma saksalainen, mutta muuten en merkkiä muista. En vaan niin tykkää tästä autosta, kun se kiukuttelee minulle.
Minä haluaisin mustan auton, jossa olisi kultaisia vauhtiraitoja, sellainen kuin sillä formulakuskilla :)
Minunkin eka autoni oli työmatkoja varten hankittu keltainen ja pieni Peugeot 107, jolla oli kiltit silmät. Luovuin siitä äskettäin, kun työt vaihtuivat äitiyslomaan, mutta hyvä näin.
No, Elise, ensirakkaushan on tottakai ensirakkaus. Minusta on tosi sympaattista, ettet tiedä, minkä merkkinen auto sinulla on!
Mymlan, kiltit silmät autolla on aika tärkeä juttu. Sellaiset häijyt viirusilmäiset ovat kamalia.
Tämä on vähän pelottavaa, sillä minun ensimmäinen auto oli musta pick-uppi (Musti) ja toinen keltainen Kangoo (Tikru).
:-D
Kahlasin illan ( ja aamun ) ratoksi blogisi vanhempia postauksia, ja kiittele nyt itseäsi ettet seattiin sortunut... kamala, kamala auto. Meillä on cordoba. Puolen vuoden yhteiselon aikana se on sammunut milloin mihinkin, vähän väliä on joku rikki ja uusimpana... se syttyi palamaan. :D
Herranen aika. O_o
Salome on ollut tosi hyvä ostos. Ikinä se ei ole tuottanut murhetta meille.
Meillä on kuitenkin juuri nyt pohdinnan alla, mitä tehdään Salomen ja Perunan kanssa. Meidän kokoinen perhe pärjäisi yhdellä autolla ja kahden pitäminen on älyttömän kallista. Mutta kun sen yhden auton pitäisi soveltua pitkien matkojen huviajeluun, polttopuukuormien kuskaamiseen, kaatopaikkakuormien kuskaamiseen, toriteltan ja myyntituotteiden kuskaamiseen. Sen pitäisi olla niin pieni, että minäkin saan sen parkkiruutuun, pienikulutuksinen ja vielä mahtavaa olisi, jos sinne mahtuisi nukkumaan kesällä. Sen kun joku keksisi, mikä auto nämä vaatimukset täyttää.
Lähetä kommentti