sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tee se itse -sohvakalusto

Operaatio Olohuone on alkanut! Muistatteko vielä kuvan, jonka johdattamana valitsin olohuoneemme värimaailman (kliks, jos ette muista)?

Olennaista oli siis saada tummanharmaa sohva. Sohvan virkaa on meillä hoitanut 50-luvun laveri vaahtomuovipatjoineen (kliks, niin näet millainen). Mitään uusia huonekaluja me emme nyt harkinneetkaan hankkivamme, joten laverisohva piti tuunata.

Yritin ensin keksiä, mistä voisin ostaa älyttömän halpaa, harmaata, tukevaa kangasta, mutta onneksi en löytänyt sellaista mistään. Olin nimittäin tyystin unohtanut omistavani kymmeniä metrejä armeijan sarkakangasta. Kun yhtäkkiä sitten ymmärsin, että tarvittava kangasaarrehan on jo olemassa, ryhdyin heti toimeen.

Päällystin sohvan vaahtomuovipatjan ja ompelin selkänojaksi tyynyjä. Tyynyjen täytteenä käytin bambutiskirättien saumuroinnista syntyvää silppua. Voitte uskoa, että sitä on tässä talossa melkoinen määrä. Neljään tyynyyn sain uppoamaan melkein kaksi jätesäkillistä bambusilppua. Yhden tyynyn painoksi tuli neljä kiloa! Niitä ei kannata koskaan yrittääkään pestä. Kun neljä kiloa tiivistä bambuneulosta imee itseensä vettä, tyyny ei kuivuisi ikinä. Siksi tein päällisistä irroitettavat.

Samalla ompelin samasta kankaasta hupun myös isolle rahille.

Huoneen kalustukseen kuuluu Askon vanha nojatuoli. Se on todella kauniin muotoinen, mutta verhoilu on ankean värinen. Meinasin irrottaa tuolista kankaat kokonaan, mutta kun käsiini alkoi varista kuivahtanutta vaahtomuovia, päätin jättää kankaat paikoilleen ja verhoilla sarkakankaalla niiden päälle.

No, verhoilla ja verhoilla... kunhan nyt napsuttelin niittipyssyllä kankaan jotenkuten paikoilleen. Ihan siedettävä siitä tuli, mutta tällä kokemuksella olen yhä sitä mieltä, että toimiston sohva saa odottaa ammattiverhoilijan käsittelyä.

Tuolin selkänojan koristeeksi ompelin turkoosin pitsiliinan, joka on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Koska harmaaseen olohuoneeseen tulee pirteinä väriläikkinä turkoosin lisäksi pinkkiä, limenvihreää ja oranssia, pujottelin vähän sukkalankojen jämiä pitsiliinan lomaan.

Olisi mahtavaa, jos huoneen seinät olisivat jo maalattu - minua ei nimittäin nyt yhtään innosta telaan tarttuminen. Projekti jatkuu siis jonain muuna päivänä, kun maalaaminen tuntuu luontevalta. Ja kokonaiskuvia saatte sitten, kun minulla on objektiivi, jolla saa kuvattua kokonaisia huonekaluja ja päivä, jolloin on valoisaa. Ensi kesänä, ehkä?

. . .

PSssst... Bambutiskirättejä on taas tarjolla Verkkopuodissa. Ihan joka sorttia ja kaikissa väreissä.

14 kommenttia:

  1. Oih, sohvasta tuli varmasti upea ..ja tuo pitsiliina, oih <3 <3 Syötävän värinen! Huoneesta tulee varmasti upea!!!

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä kade tuosta sarkakankaasta. Odotan innolla tulevan muutoksen kokonaista näkemistä. Pistit minut miettimään: pitäisikö meidän sohvalle tehdä jotain... :)

    VastaaPoista
  3. Ihana nojatuoli!!!!

    Mekin vietiin sohvat verhoiltavaksi viime keväänä ja ajatuksena oli mahdollisimman ekologinen sohvien tuunaus. Katselin silloin paljon verhoilukankaita, mutta varsinkin ne ekologisimmat vaihtoehdot oli melkoisissa hinnoissa. Onneksi tajusin tuon sarkakankaan ja onneksi sain sitä vielä käsiini, vaikka monessa paikassa myytiin "ei oota"! Se oli kyllä loistava ratkaisu ja verhoilijankin mukaan se kestää kulutusta erinomaisesti.

    Sohvan sisuksetkin piti uusia ja päädyttiin tilaamaan Lennolilta Ecoseatia istuinosiin ja Ecosoftia selkänojiin. Aluksi melkoisen muhkeat pehmusteet järkytti sirossa sohvassa, mutta nyt ne on painunut jo niin linttaan, että alkaa näyttää hyvältä. Ne siis tarkoituksella tehdää muhkeaksi, että on sitten joskus sopivat :) Istumista vaan vaatii.

    Tsemppiä verhoiluprojekteihin ja muihin sisustuspuuhiin!

    VastaaPoista
  4. aNNa, kiitos! En itsekään malta odottaa, että koko huone olisi valmis. Alku on niin lupaava!

    Maija, siitä kankaasta on syytäkin olla kade. Ihaninta materiaalia, mitä kuvitella saattaa. Vaikka noihin pakkoihin upposi yhdellä kertaa melkoinen omaisuus, en ole hetkeäkään katunut sitä hankintaa.

    Elina, tuo on lohdullinen tieto, että sarka kelpaa ammattilaisverhoilijallekin! Vähän minä sitä kerkesin jo jännittää, että miten se istuskelua kestää. Nuhjautuuko nyppyiseksi...

    VastaaPoista
  5. Eihän tähän voi todeta kuin ihanaa! Ja todella kaunis yksityiskohta nojatuolissa tuo pitsiliina.

    VastaaPoista
  6. Oot kyllä varsin mainio typykkä!
    :D

    VastaaPoista
  7. Kiitos, kiitos! Olin sen verran mainio typykkä, etten malttanutkaan lopettaa tähän, vaan ompelin vielä illalla koristetyynyjä. Kuvia tulee, kunhan päivä valkenee.

    VastaaPoista
  8. Tuo nojatuoli on nami nami! Mullakin olis mökillä muutama nojatuoli tuunausta odottamassa. Ehkäpä tartun siihen niittipyssyyn ja unohdan vanhojen päällisten purkamiset...

    Työniloa!

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti ne niitit vaan kestävät käytössä! En uskalla suositella, ennenkuin tuolimme on kunnolla testattu.

    VastaaPoista
  10. No niiin! :D Hyvä Susanna!

    Tuo sarkakangas aiheuttaa kateudentunteita täälläkin ;)

    En malttais odottaa koko huoneen lopputulosta :)

    VastaaPoista
  11. Mulla on yksi nojatuoli menossa verhoilijalle ja tuo sarka olisi just sitä savyä, jota siihen haluaisin. Lienee pakko vain tyytyä verhoilijan varastoihin. Sniff... Mutta siis kaunista työtä ja tosi soma tuo pöytäliinakoriste.

    VastaaPoista
  12. Ti, en malttaisi minäkään.

    Kati, kannattaa tarkistaa armeijan ylijäämämyymälöistä, vieläkö sarkaa olisi tarjolla. Viimeisimmäksi ostin satsin Jyväskylästä ja silloin sinne kuulemma jäi vielä rekka-autolastillinen.

    VastaaPoista
  13. Sä oon NIIN aikaansaava!!! Sarkakangas on muuten luultavasti erinomaisesti toimivaa tuossa sohvassa - voittaa varmasti suomi-soffalaiset keinokuidut kestävyydessään ja myös puhdistettavuudessaan! Voisin kuvitella, että koiranpentumme mielestä sarkakangas olisi vielä loistavampi paikka miinoittaa kuin meidän suomi-soffa...:P

    VastaaPoista