Kurkistetaanpa vielä ulkovessaan, joka nyt käyttökunnossa. Päädyin rakentamaan haihdutussysteemillä toimivan erottelevan käymälän, jonka hajuttomuutta nyt jäädään jännittämään. Huussin sisustuksen täydensin opastaululla, jossa neuvotaan, miten käymälässä asioidaan.
Ja lisäksi laitoin tarjolle vieraskirjan. Lukemista meidän vessassa ei ole, sillä pöntöllä liian pitkään istuminen on kuulemma haitallista suolistolle. Mutta vieraskirjaan voi halutessaan äkkiä rustata terveisensä.
Ihan oikeasti en ole vieraskirjojen ystävä. Minusta on aina hyvin kiusallista, jos jossakin kyläpaikassa tungetaan se vieraskirja käteen ja pakotetaan siihen jotakin runoilemaan. Mutta vessaan se sopii. Siellä on yksityisyyttä, jonka ansiosta kukaan ei ole olan yli kurkkimassa, mitä siihen kirjoitat.
Tämä huussista nyt vähäksi aikaa. Seuraavaksi paneudun muihin pihan osien kalustamiseen.
Olen saanut koko olennaisimman osan tontistamme haravoitua ja siinä haravoidessa ovat maaston muodot tulleet hyvin tutuiksi. Olin ajatellut, etten edes harkitse mitään kukkaistutuksia tänä kesänä, mutta kun haravoidessani tajusin viemärinkannen olevan aivan meidän ulko-ovemme vieressä, päätin hiukan joustaa päätöksessäni.
Tein kaivon ympärille kukkapenkin, johon meinaan istuttaa orvokkeja. Orvokit ovat yleensä pysyneet hengissä jopa minun käsittelyssäni. Olen purkanut aika monta älytöntä kivikasaa, joita tälle tontille on jostain syystä haluttu läjätä ja niistä sain sopivia pikkukiviä viemärikukkapenkkini reunukseen. Ja siihen tötterön päälle asetan jonkun padan, johon istutan krassia. Sekin on aiemmin osoittautunut olevansa kyllin sitkeä ja vaatimaton minun hoidettavakseni. Toivottavasti sen lonkerot peittävät sitten kaivonkannen kokonaan.
Puutarhakalusteita olen kuljetellut paikasta toiseen, kunnes ne lopulta päätyivät juuri siihen, mihin olin jo talvella ne suunnitellutkin. Kalusteiden lähempi tarkastelu osoitti, että niissä sitten istutaan omalla vastuulla. Ovat nimittäin melkoisen hutakoita. Vaihdoimme ne vuokraa vastaan entisen vuokralaisen kanssa...
10 kommenttia:
Mulla on vieraskirja, mutta yritän olla pakottamatta kirjoittamaan siihen, jos ei halua. Tähän mennessä kaikki kyllä ovat halunneet.
En koskaan lue, mitä vieraani ovat kirjoittaneet, heidän läsnäollessaan. Säästän sen aina siihen hetkeen, kun vieraat ovat sulkeneet oven mennessään.
Vieraskirja huusissa on hyvä idea, kerrassaan mainio.
tähän vieraskirjaan kuitenkin kirjoitan. niin söpö blogi, että piti tilata ihan tiskirätti :)
Vieraskirja huussissa on mainio idea, sitähän vois kehittää jopa värityskirjan suuntaan, ei sellaista lasten valmista, vaan ite tehtyjä kuvia, hmmm...
Kaivonkannesta tulee varamsti hieno, kunhan kasvuun pääsee kukat.
Onnellinen sinä, kun on tuollainen rautainen kaivonkansi. Meillä komeilee keskellä takapihaa muovinen oranssi töträ, reilusti korkeampikin kuin tuollainen perinteinen kaivonkansi.. huh. Siinä onkin miettiminen, millä sen peittäisi.
Ilona, ihan hyvä, että pidät kuolevaa vieraskirjaperinnettä hengissä. Jos kaikilla olisi vielä vieraskirjat, niiden kirjoittamiseen tottuisi, eikä se varmaan olisi minullekaan vaikeaa.
Juno, kiva kun tilasit! :-)
Rouva Kukko, sitähän tosiaan voi kehittää vaikka mihin suuntaan. Minun yhdellä ystävällä on vieraskirja, jonne saa myös piirrellä, ja se onkin minulle aina helpompaa kuin ihan vaan kirjotteleminen.
Tiina, voi ei! Muovinen oranssi töträ kuulostaa aika kamalalta! Vaikka minä olen värien ystävä, olen huomannut, että pihalle haluan vaatimatonta ja huomaamatonta väritystä. Oranssi tötterö olisi hankala juttu.
Loistava idea laittaa vieraskirja ulkohuussiin! :D
Mielenkiinnolla odotan, miltä kaivonkannen maisemointi näyttää valmiina.
Sinulle on tunnustus blogissani :)
Meillä kakkakaivon ympärillä kasvaa narsisseja :) Siitä tiedän kesän kohta olevan, kun narsissit itsepäisesti työntyy maasta vaikka muualla pihalla on vielä lunta :D Ja ensimmäisenä sitten kukkivat ja kummasti piristävät pihan ilmettä.
-vierailija-
Liisa, kaunis kiitos!
Anonyymi, kuulostaa ihanuudelta. Meillä tuo kaivonkansi on siinä kohtaa, mihin tulee katolta lunta pari metriä talven aikana, joten se on myös viimeinen paikka, joka näköjään keväällä sulaa.
Sinä se oot kyllä luovuuden ammattilainen! Vieraskirja huussissa on mainio idea ja vielä noin kaunis yksilö!! Ja eipä olisi itselle tullut mieleen naamioida viemärinkantta kukkapenkillä. :) Tuohonhan voi istutella pitkin kesää vaikka mitä!
Olisin kyllä sitonut vieraskirjan ihan itse, mutta tässä hässäkässä päädyin vaan laittamaan vieraskirjaksi ihan kaupasta ostetun kirjasen.
Lähetä kommentti