torstai 7. huhtikuuta 2011

Paluu siivouskomeroon


On tainnut taas edellisestä remonttirupeamasta kulua liian kauan aikaa, sillä minun alkoi tehdä mieli ottaa taas vasara käteeni. Siivouskomeron seinät olivat yhä paneloimatta, joten rupesinpa niitä naputtelemaan.

Eräät sukulaismiehet saivat kuulemma paljon hupia minun koolauksistani, kun taannoin rakensin siivouskomeroon seinät, mutta hyvinpä noihin panelit kuitenkin asettuivat. Vähän minua jännitti nyt paukutella nauloja, mutta seinä kesti pystyssä ja paikoillaan oikein hyvin.

Villat seiniin sain olohuoneesta purkamastani lisäerityksestä ja panelit kerättiin isäni navetan uumenista. Sille navetalle muuten kävi aika köpelösti. Vanha poloinen ei kestänyt talven lumikuormaa, vaan murtui sen alle. (Isä sai kohtalokkaan tapauksen videolle, sen voi katsoa kliksuttamalla tästä.) Onneksi saimme navetasta talteen nuo panelit ja monta säkkiä ekovillaa, mutta kyllä sinne aika paljon taisi kaikenlaista hyödyllistä silti jäädä alle.

Siivouskomeron hyllytkin ovat ihan ilmaista tavaraa. Kasasin ne talosta löytyneistä vanereista, lastulevyistä ja panelinpätkistä. Hyllynkannattimiakin meillä oli vanhastaan ihan tarpeeksi. Paperoin hyllylevyt punavalkoruudullisella hyllypaperilla. Miksi muuten nykyajan hyllypaperi on ihan sontaa? Saako mistään enää sellaista kunnollista vahapintaiselta tuntuvaa, vahvaa paperia?

Hyllyjen väritys määräsi suunnan komeron värimaailmalle. Ikkunaan aion ommella punavalkoruudullisen kappaverhon. Sellaista kangasta minulla taitaa olla juuri sen verran, ettei sitäkään tarvitse lähteä ostelemaan.

Olin suunnitellut maalaavani paneliseinät valkoisiksi, mutta juuri nyt se tuntuu minusta maalin tuhlaukselta. Kyseessähän nyt kuitenkin on vain siivouskomero. Ehkä maalaan seinät sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun täällä ei ole enää mitään maalattavaa ja maalaushimo kuitenkin iskee.

14 kommenttia:

  1. Noin uljas varasto ja sina puhut siivouskomerosta. ;) Minulle tulee siivouskomerosta välittömästi mieleen sa kamala pikku kaappi keittiön nurkassa, josta tipuu aina jotain päähän kun avaa ovaen. Sinne kun on sullottu imurit ja kaikki muu mahdollinen siivousrekvisiitta, vaikkei ne sinne mitenkään mahdu.

    VastaaPoista
  2. Taitava nainen ja upea komero. Minunkin siivouskomeroni (ja vaatehuoneeni) on sellainen, että ovi äkkiä kiinni, koko vartalolla saa painaa, että varmasti pysyy. Ehkä olisi kevätsiivouksen aika (joulusiivouskin jäi väliin). :)

    Löysin blogisi vähän aika sitten. Kiva on seurata! Työtilasi hyllyjä ja laatikoitasi ihailin myös, kaipaan vastaavaa ratkaisua tänne. Valoisaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Luksussiivouskomero, kun on ikkunakin, aivan ihana! Kivat paperit kans. Mulla on Marimekon hyllypapereita, niissä on vahamainen pinta mutta ei ne superpaksuja ole, mutta ovat kestäneet nyt 5 vuotta keittiön ja eteisen kaapeissa. Siinä eteisen kaapissa on muuten mun siivouskomero, joka muistuttaa enemmän näitä ylläolevien kommenttien komeroita: kapean kaapin alin osa, samassa kaapissa on myös mm. pienet puutarhatarvikkeet, lintujen siemenet, jouluvalot, talous- ja vessapaperit, tyhjät kassit, kissanhiekkapussit ja iskän vanhat untuvahousut.
    Hienot on sun paneloinnit, hei, kun mä paneloin vessaani, niin laitoin ekat paneelit väärinpäin kattoon - kun katsoin, että ahaa, näissä on jotku koristeurat :-D Sitten kun olin muutaman laittanut, huomasin, ettei ne urat menekään ihan tasavälein... Taloni sokkelia korjannut virolainen rakennusmies tuli, näki ja totesi vain, ettei kellään muulla ole sitten ainakaan tuollaista. Ja siellä ne on katossa edelleen, seiniin laitoin sit jo oikeinpäin. Hmh, ehkä joillakin miehillä ei ole luovaa huumorintajua?

    VastaaPoista
  4. Niin, sellaisia ne minunkin siivouskomeroni ovat tähän asti olleet. Saapa nähdä, kauanko tämän oven voi avata ilman että mitään kaatuu niskaan.

    Siivouskomero on sanana tosiaan ehkä vähän vaatimaton, mutta kodinhoitohuone taas liian korea. Olisikohan niiden välillä jotain hyvää sanaa?

    Saila, pitääpä tutustua Marimekon paperivalikoimaan sitten kun nuo repeilevät. En usko niiden kestävän kovin pitkään.

    Naurattaa ihan kamalasti sinun nurinperinpanelisi!
    :-D Panitko sitten koko katon samalla lailla, vai tulivatko ne loput oikeinpäin?

    Se sukulaismiesten naureskelu taisi onneksi olla ihan hyväntahtoista...

    VastaaPoista
  5. Ja tervetuloa, Katja! Kiva, että olet mukana!

    VastaaPoista
  6. Minäkin ilmoittaudun uudeksi lukijaksi! Mukava, oikein mukava blogi sinulla! Ja hieno siivouskomero :) Mäkin taidan mennä katsastamaan ne Marimekon hyllypaperit, uusi ruokakomero tarvitsee ehdottomasti (!) hyllypaperit.

    VastaaPoista
  7. Perhana, sinne se meni koko navetta!! :o

    VastaaPoista
  8. Sara, tervetulotoivotukset sinullekin! Kyllä hyllypaperit komeron tekevät.
    :-)

    Sari, äiti ja isi ovat ihan tyytyväisiä: tuli avaraa ja valoisaa!

    VastaaPoista
  9. Pätevä emäntä! Mutta kylläpä kävi navetalle köpelösti. Kyllä tuossa on tainnut olla vähän aikaa niin sanotusti "haavi auki".

    VastaaPoista
  10. Isä sitä osasi odottaa. Navetta oli antanut luhistumisen merkkejä jo pidemmän aikaa.

    VastaaPoista
  11. Kyllä mä sitkeenä jääräpäänä jatkoin samalla linjalla ja paneloin koko (pienen) katon samaan tyyliin - tietysti! Naisen logiikkaa, kai.

    VastaaPoista
  12. IKEAssa oli joskus myynnissä sellaista kertakäyttöpöytäliinaa, jossa oli vahamainen pinta. On kestänyt meillä hyvin hyllypapereina. Siinä on sekin hyvä puoli, että paperirulla on iso ja leveä, kun on tarkoitettu pydälle. Ehkä sitä löytyisi nytkin, kun pihagrillikausi on alkamassa?

    VastaaPoista
  13. Hyvä vinkki, Leena!

    Törmäsin justiinsa kirpparilla pariin sellaiseen kunnolliseen vahapaperirullaan, mutta niissä oli niin rumat kuviot, että Sulo pani järjen päähäni ja rullat jäivät ostamatta.

    VastaaPoista