Aamuhan alkoi mukavasti, kun ensimmäisenä sain haasteen. Se tuli Vompattielämän Terhiltä, kiitos! Haaste oli taas niitä mukavammansorttisia, joihin liittyy tehtävä.
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogisssi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.
Kuvakansioni neljäs kansio sattui sisältämään ystäväni Heatherin ottamia kuvia. Ja neljäs kuva oli sellainen, että ensimmäinen ajatukseni oli: "No en varmasti julkaise! Valitsen jostain kivemman kuvan ja valehtelen, että se oli se neljännen neljäs." Aika alhaista, vai mitä? Mutta koska en halua olla alhainen, päätin suhtautua kuvaan huumorilla ja julkaista sen kuitenkin. (Heather, anteeksi, etten vaivautunut kysymään sinulta lupaa kuvan julkaisuun!)
Tässä:
Kuva on otettu Tampereella marraskuussa vuonna 2009. Olen siinä ekaa kertaa torilla myymässä. Kaverina minulla oli eräs ystäväni, jonka tekemiä virkattuja kukkia kuvassa myös näkyy. Meillä ei ollut telttaa, mutta toripäivänä tuli talven ensimmäinen räntämyräkkä, joten jouduimme vuokraamaan kalliin teltan järjestäjältä. Seisoimme räntäsateessa kaksi päivää ja myimme aika huonosti. Räntä kasteli tuotteet ja kotiprintterillä printatut tuotelaput levisivät. Kastuessaan vastamaalatut oranssit hyllyt alkoivat kuoriutua lateksikerroksestaan. Jouduimme vetämään pöytää jatkuvasti yhä syvemmälle telttaan.Jälkeenpäin, kun katsoimme näitä kuvia, ymmärsimme hyvin, ettei heikosta myynnistä voinut syyttää pelkkää säätä! Herranen aika, miltä friikkisirkuksen mielipuolisilta narunvetokojun kääpiöiltä me näyttimmekään! Pilkkopimeässä sirkusteltassa kaksi hermostuksissaan pulpattavaa emäntää ja tuotepöytä, jonka räikeys varmasti pelotti marraskuisia manselaisia!
Paljon opittiin, ja paljon minä olen kehittynyt tuon jälkeen. Oli tuosta kokemuksesta se ilo, että ymmärsin tiskirättien voivan olla menestystuote, johon kannattaa keskittyä.
Valitsen haasteen seuraaviksi uhreiksi umpimähkään seuraavat neljä bloggaajaa:
Niin, ja mukavaa pääisiäisviikonloppua teille kaikille!
11 kommenttia:
Tää oli kyllä aika komitraaginen postaus:D Mäkin just eilen mietin, että millaisia olivat ensimmäiset myymäni korut. Voi luoja, en kehtaisi ikimaailmassa enää myydä sellaisia. ONNEKSI ihminen kehittyy!
Maasta se pienikin ponnistaa! Menen penkomaan kuvakansioita...
Ehkä vähän totisen näköinen myyjä siellä kököttää, mutta onpa teillä käynyt huono tuuri sään kanssa :)
Onneksi jälkeenpäin tuollaiset ovat vain hauskoja juttuja ja niistä oppii.
Minäkin opin juuri hurjasti huussi-asiaa tuolta kommenttiboksistasi, mutta olen niin syvästi huussikammoinen ettei noista minulle käytännön hyötyä ole :D
Tragedia ja komedia sivuaa toisiaan. :D Eikös se ole parasta, että ekalla kerralla ei ole pakko olla täydellinen ja siitä sitten lähtee kehittymään eteenpäin.
Yrittäjä siinä rentouttaa kestohymyn rasittamia poskiaan suunnattoman asiakastungoksen keskellä :D
Heather
Kiitti haasteesta, vastattu on, tosin hieman soveltaen :)
Täällähän on taas tapahtunut yhtä sun toista mielenkiintoista :) Minä kun ole hetkeen ehtinyt vierailla blogistaniassa. Ihana, kun maa alkaa vihdoin paljastua lumen alta. Et usko, kuinka minäkin odotan omaan pihaa...
Hyvää pääsiäisviikonloppua! :)
Komitraagista nimenomaan! :-D
Torimuijalla on paras valokuvailmeensä.
Tosi hauska postaus!!! Onneksi uskaltauduit julkaisemaan tuon kuvan ja kertomaan, mitä siihen liittyi!
Äläs ny! Just ton näkösestä kojusta olisin tullut tutkimaan, että mitä se sisältää :D Kuka sitä nyt sellaseen tylsään tusinakojuun haluaa mennä..
Meidän pelastus eivät olleet kaltaisesi uskalikot, vaan se, että koju sijaitsi toriun kulmassa, jossa oli paljon ohikulkijoita. :-)
Lähetä kommentti