tiistai 5. lokakuuta 2010

Niin ysäriä, niin ysäriä


Heti saavuttuamme minut valtasi aivan heikkopäinen vimma repiä lastulevyseiniä auki, kantaa lasivillat kaatoipaikalle, irrotella muovimattoja ja ostella uusia helloja ja jääkaappeja ja purkaa homehtuneet levyt ulkorakennuksen seinästä ja remontoida hetiheti toimisto ja työhuone ja maalata kaikki kamalat valkoiset seinät iloisin värein. Hirmuisen hankalaa oli ottaa järki käyttöön ja punnita, mikä oikeasti on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ja mitkä asiat voivat odottaa vaikka hamaan ikuisuuteen saakka.

Minua vaivaa paljon se, että asunnon seinät on koristeltu tyylillä, joka sotii pahasti omaa makuani vastaan. Melkein joka huoneessa on seinän alaosa maalattu kirjavaksi, sitten on maalattu boordi, ja yläosa on valkoinen. Eteisessä, olohuoneessa, keittiössä ja makuuhuoneessa on 90-lukulainen tunnelma, joka häiritsee minua kauheasti. Mutta seinien on odotettava vuoroaan vielä pitkään.

5 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ihanaa kumminkin kun viimein pääsitte odotuksen jälkeen käsiksi taloonne! Jännä juttu on se, että niin moniin asioihin sitten tottuu ja niiden kanssa voikin elää yllättävänkin pitkään. Kun kaikkea ei kumminkaan pysty muuttamaan kerralla, on se oikeastaan aika armeliasta.

tuksu kirjoitti...

Sussu: muistatkos, kun joku Iso Viisas sanoi, että pitäisi talossa asua, (vaikka hiukan kituen), vuosi, sitten tietää tärkeysjärjestyksen....vaikka meillä on asuttu viisi vuotta, remontti on kesken ja järjesys elää yhäti.
*ajattelee myötätuntoisesti teitä siellä*

Mirkka M kirjoitti...

Onpa siellä jo kodin näköistä!

SannaKoo kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin:)

Me rempattiin liiankin kovalla vauhdilla heti talon oston jälkeen ja nyt harmittaa, kun tuli tehtyä hätäsiä päätöksiä. Mutta meilläkin on vielä kolmen vuoden jälkeen vaikka mitä remppauslistalla, vanha talo on ikuisuusprojekti.

Ihanan kodikas köksä siellä komeilee!

Susanna kirjoitti...

Joku Viisas on varmasti ihan oikeassa. Esimerkiksi huomaan nyt, etten oikein saa otetta näistä rumista huoneista. Jos maalaisin ne nyt, saattaisin maalata jollain värillä, jota en oikeasti haluakaan. Minun pitää oppia nyt kärsivällisyyttä! Sulollakin meinaa mennä hermot minun höyryämiseeni. :-)