sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kyökin puolella


Taisin aiemmin jo mainita, miten asuinhuoneet eivät tunnu omilta vääränlaisine seinämateriaaleineen ja boordimaalauksineen. Keittiössä oma tuntu on pikkuisen paremmin jo olemassa, kun kalusteet on melkein saatu paikoilleen.

Kuvassa näkyvä vanha alakaapisto on yksi talosta löytyneistä aarteista. Se oli kipsipölyn peittämänä työhuoneessa. Pesimme sen kunnolla, ja minä vaihdoin rumat vetimet Ikean posliininuppeihin. Ensin ajattelin maalata kaapin, mutta en taidakaan. Se on nimittäin hyvässä maalissa ja värikin on alkanut miellyttää.

Isäni aarreaitoista löysin pari kappaletta ihanaa pontillista lattialankkua, jota oli käytetty jonkun venäläisen luksushuvilassa. Lankut ovat noin 30 cm leveitä ja muistaakseni tammea. Ne on tuotu Saksasta saakka ja hinta on vaatimattomat 300 euroa/kpl. Vaikka venäläisten kallis maku onkin kovin pöyristyttävää, en voi valittaa. Lankuista tuli ihan upea pöytätaso vanhan alakaapin päälle!

Isän liiterissä on myös samaisesta huvilasta ylijäänyttä Versacen kaakelilaattaa... mihinköhän meille sopisi kultakiemurainen Versace?

7 kommenttia:

  1. Kylläpä näyttää ihanalta! Mitähän tuolla oikealle jäävässä hyllyssä on? Värikkäitä kattiloita ehkä? Esittelpä joskus. Itse kuvailin juuri viikonloppuna kesäkodissa kattilavarastoani. Jossain vaiheessa kuvatkin saapuvat blogiin.

    Innokkaana odottelen lisää kuvia!

    VastaaPoista
  2. Kulta-Versaassista tulee tietenkin vessan uusi lattia. Ja jämistä kaunis pihagrillin pinta!

    Heather

    VastaaPoista
  3. Ihanan värikäs keittiö! Tuon tyylistä alakaapisto eolen kirppareilta etsinyt, mutta eipä vain löydy. Hyvä kun säästit sen :)

    VastaaPoista
  4. Tulin ensivierailulle ja löytyi iloisen näköinen keittiö ja muutenkin mielenkiintoinen blogi.Keittiö on tosiaan niin kodikkaan oloinen, maistuisi kuppi jos toinenkin, kahvia tuossa miljöössä!
    Mukavia päiviä sinulle :)

    VastaaPoista
  5. Tuo aurinko, joka seinään osuu, on aivan mieletön!

    VastaaPoista
  6. Nonna, siinä sinisessä hyllyssä on röykkiöittäin emalikattilaitoi ja pannuja. Kunhan kerkiän, teen niille hyllyjä, ja sitten tulee niistä kuviakin. Keittiön muut puolet ovat vielä niin pahan näköisiä, että niitä ei voi kuvata.

    Heather... meinattiin että jos uuden kiertoilmauunimme taakse seinään tulisi niitä kultaisia Versaceja. :-)

    Katja, onpa sinulla ollut huono tuuri. Minä olen nähnyt useammankin kerran tuollaisia kaapistoja, mutta joko hinnat ovat aika korkeita tai sitten kuljettaminen ollut mahdotonta. Viimeisin houkutus taisi olla Kangasalan rompepäivillä. Jatka vaan etsimistä!

    Riitta, kiva että löysit tiesi tänne.. toivottavasti tulet tositekin vierailulle!

    Mirkka, en malta odottaa kesää, jolloin ilta-aurinko jaksaa ylettää ihan kunnolla keittiön puolelle!

    VastaaPoista
  7. Mulle tulee tästä kuvasta sellainen autenttinen mummulafiilis. Tarkalleen, KokemäenMummula-fiilis. Meidän toinen Mummu asui Kokemäellä omakotitalossa, joka oli päivitetty viimeksi kuuskyt-seiskytluvuilla. Myrkynvihreät kaapistot, oranssia, ruutua, raitaa, räsymattoja. Niin voimakas takauma, että melkein itkettää. Siis hyvällä, nostalgisella tavalla. Juuri se kahvin juominen, vanhoista posliineista samalla, kun hellassa rätisee tuli ja lettutaikina odottaa paistamistaan.

    No nyt tuli ikävä Orivettäkin. Voi syksy!

    VastaaPoista