Varsinainen siivouspäivä

Tuli yhtäkkinen sadepäivä. Tällä kertaa se oli aivan tervetullut, sillä minulla oli jäänyt paljon sisähommia rästiin jatkuvan aurinkoisuuden vuoksi. Piti tehdä kirjanpitoa, maksaa laskuja ja sen sellaista. Ja ihan erityisesti piti siivota. Olin saattanut niin työhuoneeni, toimistoni kuin leluhuoneenkin ihan hirveään jamaan.

Kun sain olohuoneen ja toimiston siivottua ja olin siirtymässä barbielandian puoleen, minuun iski mööpleerauspeikko! Ja tietysti illalla siihen aikaan, kun olisi pitänyt olla käymässä nukkumaan.

Meillä on tämä huushollin kalustus ollut vähän vinksallaan viime aikoina, kun olen yrittänyt kalustaa huoneita käytännön, enkä kauneuden sanelemana. Olimme aiemmin siirtäneet vierashuoneen laverit olohuoneeseen, jotta saisimme katsella elokuvia makuullamme ja Sulo saisi pitää päänsä minun sylissäni. Olohuone kalustettiin television ehdoilla, mikä on aika käsittämätön mullistus minun ajatusmaailmassani. Ratkaisu on toki ollut toimiva telkkarin katselun kannalta, mutta todella raskasta minun visuaalisen sielulleni. Mihin vain olenkin olohuoneessamme katseeni suunnannut, olen nähnyt vain rumuutta. Siksi en ole edellisen huonekalushakin jälkeen edes kuvannut kotiamme tänne blogiin. Rumia kuvia rumista huoneista ei ole ollut kovin houkutteleva ajatus.

Niinpä päätin, että nukkua kerkiän myöhemminkin, ja aloin siirrellä huonekaluja. Vein laverit pois olohuoneesta ja otin takaisin käyttöön epämukavan, mutta kauniin muotoisen sohvan, joka oli jo lähtöuhan alla ja opantu toriin myyntiinkin. Sitten hain tallista melkein 20 vuotta sitten Ikeasta ostamani tv-tason (joka nyt haisee öljyltä ja bensalta vain aivan vähän) ja laitoin siihen telkkarin kaikkine miljoonine oheislaitteineen.

Toosaa voi nyt moljotella joko makuullaan sohvalla tai istuallaan nojatuoleissa, mutta kenenkään pää ei enää pääse laskeutumaan toisen syliin. Ehkä me kestämme sen. Kesällä ei kuitenkaan telkkaria katsella, kun Temptation Islandkin loppui. Ja syksyllä minä varmaan jo siirtelen taas huonekaluja.

Rahin käyttäminen sohvapöytänä on ollut ihan toimiva juttu. Siihen saa isolle tarjottimelle laskettua teepannun ja iltapalat, ja siinä voi pitää koipiakin.

Vain yksi ongelma minulle jäi. Yksi lipasto jäi aivan tyhjäksi! Jos sen saisi jotenkin roudattua vinttiin, se olisi siellä jo, mutta kapeita ja jyrkkiä portaita pitkin homma ei onnistu. Minun pitänee viedä se vuorostaan talliin imemään haisuja bensoista ja öljyistä.

Käänteentekevin uutuus tämänkertaisessa mullistuksessa on se, että barbielandia siirtyikin toimistoon! Valitettava tosiasia on se, että missä minä hengailen, siellä on sotkua ja kaaosta. Niinmpä olen kaaostellut meillä kolmea huonetta yhtä aikaa, mikä on ollut aika kiusallista.

Nyt, kun leluni ovat kaikki yhdessä huoneessa, syntyy kaaosta toivottavasti vain tähän huoneeseen. Ja työhuoneeseen tietysti, mutta sitä lasketa, koska se saakin olla kaaoksessa.

Playmobilmaailma ja Barbiemaailma mahtuivat yllättäen molemmat toimistoon, vaikka ovatkin melko valtaviksi laajentuneita laitoksia. Varisnaiselle toimistotoiminnallehan minä en tarvitse kuin yhden pöydän tietokoneineen ja yhden kaapin papereille. Ja paljon lattiatilaa kirjanpidolle.

Toimisto on kaikkein mahdottomin huone kalustaa. On kolme ovea ja kaksi huonosti sijoitettua ikkunaa ja se ainoa melkein ehjä seinä on pyhitetty lavuaarisysteemille. Nytkin jouduin tekemään sen verran kompromisseja, että tietokone on ikkunaa vasten. Aurinkoisina aamuina on aika mahdotonta tehdä tässä mitään, ennenkuin aurinko siirtyy talon toiseen päätyyn. Saatan joutua harkitsemaan pimennysverhoa.

Kun sekä olohuone että toimisto olivat kuosissaan, oli jäljellä enää kamari / leluhuone / vierashuone / entinen barbielandia. Sen raivaamiseen ja järjestämiseen kuluikin tämä aamu. En saanut oikein kuvattua sitä mitenkään hyvin. Seiniä kiertävät hyllyt Sulon ambulanssikokoelmaa varten. Barbierekvisiitasta jouduin jättämään kaikki lukuisat autot ja muut kulkupelit tähän huoneeseen. Keskellä huonetta ovat laverit, jotka toimivat vieraspeteinä sekä sohvina, kun pelataan lautapelejä.

Nyt silmiäni ei enää särje, kun katselen ympärilleni.