sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ovet auki


Pidän huomenna avointen ovien päivän työhuoneella. No, ainahan minulla on täällä ovet auki, mutta en kyllä tykkää ollenkaan hyvää, jos tänne tullaan noin vaan. Saatan olla nukkumassa tai muuten vaan yöpaidassa. Tai alasti tai tukka likaisena. Meillä saattaa olla niin hirveä sotku, ettei ovesta mahdu sisälle. Työhuone voi oikeasti olla vaarallinen paikka kaikkine ryönineen, enkä todellakaan halua kenenkään kompastuvan lattialla lojuviin tavaroihin. Saatan olla masentunut ja ahdistunut, enkä tosiaan missään asiakaspalvelumoodissa. Saatanpa olla jopa ihan oikeasti kiireinen töiden kanssa, kädet painovärissä tai käryävä prässi hiostamassa.

Mutta huomenna lupaan olla täysissä pukeissa ja toivottaa tulijat iloisesti tervetulleiksi! Työhuoneella on siistiä, eikä mitään loju lattioilla. Oven edessä ei olekaan roskapusseista muodostuvaa barrikadia. Tarjolla on glögiä ja pipareita. (En kyllä lupaa leipoa niitä itse.)

Ovesta, siistä radanpuoleisesta, saa tulla sisälle klo 12-20 välisenä aikana. Tervetulleita olette kaikki poikkeamaan.

8 kommenttia:

Emilie kirjoitti...

Tulisin jos olisin lähempänä :) Toivottavasti on teilla mukava päivä siellä huomenna!

Susanna kirjoitti...

Olen ihan selvästi epäonnistunut lähialuemarkkinoinnissa, kun "tulisin, jos matka ei olisi niin pitkä" on nyt se, mitä sanotaan niin instassa kuin facebookissakin. :D

Paula kirjoitti...

Me tulisimme, jos auto ei olisi huollossa ja emme olisi flunssaisia sekä sosiaalisesti estyneitä :D

Emilie kirjoitti...

On vähän liian pitkä matka tulla Joensuusta Imatralle...valitettavasti...vaikka kuinka mieli tekisi :)
Oikein kiva jos oli kävijöitä paljon, niin ei tarvinnut turhaan ootella :)

Susanna kirjoitti...

:D Minä olen sosiaalisesti estynyt ja selvisin hengissä! Vaikka ihan rehellisesti snaottuna, kun ovi kävi koko ajan, minulla oli aika pakokauhuinen olo välillä. Ajattelin, etten kestä iltaan saakka. Kestin. Se on hassua, miten vaikeaa minulle on avata oman kodin ovet. Ihan eri asia kuin myyjäisissä asiakkaiden kohtaaminen.

Paula kirjoitti...

Hyvä, että selvisit :) Minä olen ollut nyt reilun vuoden "oikea" kuvataiteilija ja se tarkoittaa ihmisten kohtaamista näyttelyiden avajaisissa. Avajaiset (siis omat) ovat minusta ihan kamalia. Huonon kasvomuistin takia en pysty pitämään kirjaa siitä, keiden kanssa olen jo jutellut, enkä osaa muutenkaan käyttäytyä. Yritän uskotella itselleni, että kaikki kömpelyys menee erikoisen taiteilijapersoonan piikkiin, mutta se taitaa olla turha toivo.

Toivottavasti teillä on kiva reissu! En edes muista milloin täällä paistoi viimeksi aurinko.

Susanna kirjoitti...

Aurinko paistoi yhtenä päivänä ihan hetken, mutta sitä ennen se oli marraskuun alussa. Muistan siitä, että paska vesisadepimeys iski silloin, kun lähdin Vinokinoon 6.11., eikä se ole väistynyt sen jälkeen.

Onko sulla ollut näyttelyitä täälläpäin? Jos tulee, niin kerro!

Paula kirjoitti...

Valmistumisen jälkeen näyttelyitä ei ole ollut Imatran seudulla, mutta kerron jos jotain tulee :)