torstai 2. lokakuuta 2014

Pilkahduksia risukasassa


Mieleni valostui niin paljon, että haluan heti jakaa sen kanssanne! Löysin lopultakin ammattiompelimon, joka kykeni tekemään minulle tiskirättien leikkauksesta ja ompelusta tarjouksen, johon minulla on varaa! Voi mikä suunnaton helpotus se onkaan. Ihan valtava taakka tipahti sydämeltäni tämän ansiosta. Minä melkein jopa hypähtelin ilosta.

Tähän saakka olen lähinnä ahdistunut siitä työmäärästä, joka pitäisi joulumyyntiä varten ehtiä ja kyetä tekemään. Siksipä tämä ompeluapu oli kuin taivaan lahja juuri nyt. Olen ollut hyvin huolissani ensi vuodesta, sillä joulun alus on se aika, jolloin minä tienaan seuraavan puolen vuoden elannon. Ja nyt kun olen ollut niin avuton kuin olen ja varastoni on sen vuoksi ihan mitätön, niin joulumyynti on ollut ihan tuhoontuomittua. Voin sanoa, että tuo pohjoiskarjalalainen ompelimo pelasti juuri minun jouluni.



Työntekokin on alkanut jo hiukan sujua. Tein itseni kanssa diilin: jos teen päivässä 50 tiskirättiä valmiiksi, saan ommella jotakin Kenille. Se on ollut toistaiseksi ihan onnistunut kannustin ja uskon, että kun tämän houkuttimen avulla pääsen taas kiinni rättitehtaani rytmiin, ei sitä palkkiotakaan kohta enää välttämättä tarvita.



Eikä siinä vielä kaikki. Sain Seinäjoen messuhaastattelun kysymykset ja kas; minä pääsenkin puhumaan vain itsestäni! Sehän on se ainoa ala, jossa minä olen vankka ammattilainen. Minua haastatellaan klo yhdentoista jälkeen, joten sen jälkeen saan rauhoittua ja kerkiän tutustua myös messutarjontaan.

Otan sittenkin junaan aivan pikkuruisen erän siilikuosillisia Lempiriepuja, jos joku ihan välttämättä vaatii saada sellaisen jo junamatkalla ostaa. Lisäksi tein alennuskuponkeja kanssamatkustajille. Ihan pienesti olen alkanut luottaa siihen, ettei minun tarvitsisi ehkä sittenkään vajota maan alle sen reissun jälkeen.


Positiivista on sekin, että ompelin itselleni villakankaasta välikausitakin. Ihan tuollaisen pirteän mustan, ajatelkaapa! Jotenkin vaan on sellainen tunne, etten haluaisi nyt olla se ainoa väriläntti talvivaatetukseen siirtyneen kansan joukossa. Haluan ujuttautua harmaaseen massaan, niinkuin kaikki muutkin.


30 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Hyvä sinä! <3

Matkatar kirjoitti...

Hienoa!

adelheid kirjoitti...

Oi kun kiva että saa etukäteen tietää ne haastattelun kysymykset! Ne kerrat kun olen ollut lehtihaastattelussa on olo ollut kuin H. Moilasella...

Takin helma on just sellainen mihin voi myöhemmin lisätä värikästä kirjailua paksulla villalangalla. Vaikka niin että se kirjonta kasvaa pikkuhiljaa; yhtenä vuonna yksi kuvoi, toisena seuraava jne.

Ankkurinappis kirjoitti...

Hienoa, että asiat järjestyvät! Ja kyllähän ne yleensä järjestyy kun niitä alkaa järjestelemään...

itse painin täällä hirveän urakriisin kanssa, en tiedä ihan varmaksi, mitä alan tekemään isona. Opiskelut kestävät kesän alkuun asti ja siihen mennessä mun on tiedettävä, muuten jään ihan tyhjän päälle.

Kriisin keskeltä (pari viikkoa menny vähän kaikkea kriiseillessä) päätin tänään lähteä juurikin tuonne Seinäjoen messuille, mutta jo huomenna, eli me ei sitten tavata :( Mutta Handmade by Heinin tapaan, minusta on niin kiva nähdä kasvotusten blogituttuja! Ja kenties näen jotain niin kivaa, että saisin jotain ideaa tulevaisuuteenkin! Mulle kelpais hirmu hyvin joku tuollainen alihankkijan homma, mutta oon kyllä liian kaukana sinusta.

Susanna kirjoitti...

Jei! Tosin tiedän, että aaltoliikettähän tämä on. Mutta kiva, että just nyt on tämä olo. :)

Susanna kirjoitti...

:)

Katja kirjoitti...

Tätä lukiessa tuli itsellekin fiilis, että siellä on jo kaikki paremmin, hyvä juttu. Kiva takki, minä olen etsinyt itselleni siistiä syystakkia jo pitkään. Mieluummin kun saisi löytyä käytettynä. Yksi päivä jo takin löysinkin kirpparilta, mutta se oli toisen asiakkaan päällä!

Susanna kirjoitti...

Olisikohan liian noloa tehdä lunttilappu? Kirjoittaa kämmeneen ranskalaisilla viivoilla tukisanoja? Siltä varalta, että pää kuitenkin sumenee.

Hyvä idea tuo helman kirjailu! Voisi olla tosi nätti.

Susanna kirjoitti...

Voi ei, pakon edessä on niin inhottava joutua keksimään yhtään mitään! Tosin, vähän pakon edessä minäkin yrittäjäksi ryhdyin, enkä ole hetkeäkään katunut. :) Toivottavasti asia kirkastuu talven aikana, minä pidän peukkuja! Alihankintaahan voisi tehdä vaikka kenelle ja vaikka mitä.

Susanna kirjoitti...

Hassua, miten tuo ompelimon tarjous jollain lailla ihan valaisi sisimpäni. Muutkin asiat tuntuvat nyt ihan huomattavasti vähemmän kamalilta, kun yksi pala palapelissa löysi paikkansa.

Hih, eikä tietysti suostunut myymään sinulle takkiaan? :D

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Ihana kuva sinusta! Vielä pirteä sukkien värejä toistava kaulaliina kaulaan, niin on täydellinen asu :)

Paavalinkukka kirjoitti...

Kaunis kuva kauniista naisesta. Ja takki on lämpimän harmaa, ei musta!

Laurakaisa kirjoitti...

Mahtavuutta! Saatan kuvitella tunteen - meillä oli varmaan samanlainen olo kesällä kun naapurin yhden miehen remonttiyritys tuli kysymään, että oisko teillä mitään hommaa neljäksi päiväksi kun hänellä meni suunnitelmat uusiksi. Melkein itku pääsi kun se neljännen päivän iltana poistui pihasta tehtyään ihan kokonaan valmiiksi meidän parvekkeen ja lahon seinän korjauksen. Se huojennuksen ja helpotuksen tunne kun Joku Muu Välillä... ah.

Susanna kirjoitti...

Minulla on turkoosikirjavat särystimet ja pipo, kelpaako? :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Ja totta, ei se ihan musta oikeasti ole. Hyvin tumma harmaa.

Susanna kirjoitti...

Ihana naapuri! Hänen pilallemenneet suunnitelmansa olivat teidän onnenne! <3

Elina kirjoitti...

Aivan kerrassaan ihana tuo takin malli! Millä kaavalla olet sen taiteillut? Ehkäpä bongaan takin livenä huomisessa käsityöjunassa:)

Vike kirjoitti...

JeeJee! Ihanaa. Kyllä se siitä taas lähtee.

Ja tuo takki on ihana. Tuo valaa uskoa et villakangastakin voi ommella ilman hermoromahdusta.

Kiisu kirjoitti...

Tietenkin otat sen lunttilapun tuekses,vaikka pidemmänkin,niin ei tarvii siitä stressaa,että pää tyhjenee....
Kiva kuulla,että asiat taas vähän aukenee ja etenee..kaunis takki,mäkin näkisin siinä jotain kirjailtua...
hyviä energioita sinne etelä-pohjanmaalle,mun isäni oli sieltä kotoisin

Katariina kirjoitti...

Samaistun niin tuohon takin väriin ja siihen, ettei aina halua olla se väripilkku mustanharmaan ihmismassan seassa. Rakastan värejä ja usein ne näkyvät vaatetuksessakin, mutta hitto kun värikkyys kerää katseita. Eikä aina jaksa olla se muiden (väri)silmätikku. Mutta takin malli on ihana! Ja tsemppiä junaan ja messuille! :)

Annukka kirjoitti...

Asioilla on tapana järjestyä ja niin onneksi tässäkin tapauksessa :). Oli mukava lukea.

Susanna kirjoitti...

Takki on tehty luottomekkoni kaavalla, vähän suurensin.

Apua.... Olen taas ihan lamaannuttavan peloissani huomisen takia.

Susanna kirjoitti...

Hermoromahdus tulee kyllä, jos yrittää tehdä vuorim. Villakankaan ompelu on ihan helppoa. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos! :)

Susanna kirjoitti...

Aina ei jaksa. Niitä päiviä varten on ihan hyvä omistaa jotain harmaatakin.

Susanna kirjoitti...

:)

Taitaentehty (Handcrafted Finland) kirjoitti...

Jee, ehkä saadaan sulta uusia tuotteita jälleenmyyntiinkin. Toivottavasti joku päivä. :) Tsemppiä messuille ja syksyyn!

Milla / Millainen Elämä kirjoitti...

Olipas kiva lukea auringonpilkahdus-postaus :) God Jul jo nyt ;)

Susanna kirjoitti...

Oijoi, pelkään, että nyt se tukkumyynti vaan muuttuu vielä mahdottomammaksi, kun minulle ei jää edes ompelupalkkaa itselleni. Mutta on kyllä mukavaa, että sitä kiinnostusta jälleenmyyntiin yhä on. Ihmeitähän tapahtuu. ;)

Susanna kirjoitti...

Tack so mycket! :)