tiistai 12. elokuuta 2014

Pilipilipom


Sataa, sataa ropisee. Ensimmäinen sadeaamu herraties miten moneen viikkoon.

Olen suunnattoman kiitollinen heinä-elokuun hienoista ilmoista. Siitä, että bikineissä on saanut olla aamusta iltaan. Siitä, että aurinko on paistanut koko ajan. Siitä, etten ole palellut. Siitä, että pellavaöljymaali on kuivunut. Siitä, että olen saanut uida paljon.

Eli siitä, että minulla on ollut energiaa elää. Jos nämä heinäkuun surulliset tapahtumat olisivat osuneet keskelle pimeää, kylmää talvea tai sateista syksyä, en tiedä, miten olisin selvinnyt.

21 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Se oli tosiaan kivvaa niin kauan ko sitä kesti, määki näemmä tykkään helteestä. Viime talvi oli niin märkä ja kuranen, että mulle tuli trauma. Nyt jännitän saako taas koko talven pukee kurahousut toppavaatteitten päälle. Oi jospa ihmisellä ois kesä ainainen.

Katja kirjoitti...

Tässä toinen joka on nauttinut. Yksi päivä sanoin miehelle, että ajattele miten halvaksi tulisi vaatteet jos kesä olisi aina hellettä. Riittäisi kun omistaisi yhdet bikinit ja yhdet vaatteet joilla käydä kaupassa. Öisin on ollut kuitenkin viileämpää ja ainakin meillä on voinut nukkua ihan hyvin. Ja lomakin sattui sopivasti, tämä on eka sadepäivä 4 viikon kesäloman aikana!

Inka kirjoitti...

Loppukesä on ollut aivan ihana, mutta kyllä viileämmät ilmat on ihan tervetulleet! Ah, tulispa kunnon rankkasade! Nyt on vielä hauskaa, kun sateessakin tarkenee bikineissä.Sitten talven kylmyydessä ja pimeydessä voi muistella ihanaa hellettä : ) Ja jaksaa taas.

Liiolii kirjoitti...

No mihis mun kommentti taas hävisi kesken nakutuksen? :O Siis: yöllä ropisi ja lujaa, nukuin ikkuna auki ja fiilistelin unen läpi sadesäätä. Pidän sateesta silloin, kun olen kotona (kynttilät, teekuppi ja muuta ällöromanttista), mutta en tykkää yhtään ulkoilla sateessa/kylmässä/pimeässä. Totta, että lämpimänä valoisana kesänä Vaikeat Asiat on helpompi kestää. Mulla lopetettiin just 14 v. (!!!) kestänyt masennuslääkitys ja pelkään jo miten nämä tappavat vieroitusoireet istuvat alkavaan syksyyn... Kauanko kestää huimaus/kuvotus/ketutus, kun nappeja on nappaillut melkein koko aikuisiän? :O (Sori avautuminen tästä sun blogissasi, jatkan aiheesta luultavasti omassa blogissani.)

Susanna kirjoitti...

Yleensäkin mua kammottaa talven tulo. Nyt se kammottaa aivan erityisen hirveesti. Mieti, miten olisi ihanaa elämä, jos aina olisi kaunista.

Susanna kirjoitti...

No niinpä! Kaikeksi tylsyydeksi minun lempivaatteeni ja ne ainoat kauniit vaatteet ovat kesämekkoja ja -hameita! Just niille ilmoille mulla olisi kivaa vaatetta, kun vaatetta ei tarvitse. Talvella ne ankeat vaatteet sitten maksimoi kurjuutta. Pitääkin alkaa ommella jotain kivaa talveksi.

Susanna kirjoitti...

Minä en toivota viileyttä tervetulleeksi. Eilen kun oli 25 ja pilvisempää, niin ihan meinasi kylmä tulla. :)

Susanna kirjoitti...

Herranjestas, eikö ole kamalan pelottavaa noin pitkän ajan jälkeen luopua lääkkeistä? Siis henkisesti, eikä vaan vierotusoireiden takia? Tulen kyllä juttelemaan aiheesta, jos alat avautua enemmän . :)

Jutta kirjoitti...

Minulla kans vaikuttaa valon määrä selkeästi mielialaan. Pikkuvauva-aika on myös ollut huomattavasti mukavampaa kesällä kuin pimeässä ja kylmässä. Kun esikoinen syntyi marraskuun lopussa, olin aivan pihalla, että onko päivä vai yö. Jotenkin valoisalla ei harmita edes valvominen (ainakaan niin paljoa ;))

Karkkis kirjoitti...

Minäkin olen nauttinut lämmöstä, sillä kerrankin en ole palellut ollenkaan! Tosin olisin nauttinut lämmöstä vielä enemmän, jos ei olisi tarvinnut tehdä töitä. Sisällä töissä oli tukalan kuuma ja joka päivä alkoi väsyttää töissä se kuumuus ihan kamalasti.

Mandariinimania kirjoitti...

Kesässä parasta on lämpö, uiminen ja jätski. Näistä helteistä alkaa kyllä pikkuhiljaa nauttimaan! Aluksi lämpö tuntui niin uuvuttavalta, mutta nyt siihen alkaa jo tottua. Oispa kesä ainainen.

Susanna kirjoitti...

No uskon, että on aavistuksen helpompaa nyt, vaikka ihan hirveästi ihmettelenkin, miten KUKAAN jaksaa pienen vauvan kanssa. :).

Susanna kirjoitti...

Niin. Kun tällainen sää kuitenkin on meillä niin harvinaista herkkua, se pitäisi saada vaan pyhittää olemiselle ja nauttimiselle.

Susanna kirjoitti...

Ja justiin kun aloit tottua, ne helteet loppuvat!

Tessa / Vehkosuo kirjoitti...

Niin, tuntuu, että usealla on jo kiire kylmyyteen. Minulle tuli jo tänään ikävä lämpöä. Kyllä sitä hemmetin palelemista sitten saa taas koko rahalla. Ahkeria olette olleet ikkunoiden kanssa!

Pieni Lintu kirjoitti...

Hauskoja nukkeja. :D

Liiolii kirjoitti...

On kyllä, sekä henkisesti että vieroitusoireiden takia. Avaudun tänä iltana. ;)

Susanna kirjoitti...

Minullekin tuli ikävä. Lähdin hame päällä lappeenrantaan ja jäädyin. Illalla ajoin mopolla kaupaan ja olisin tarvinnut hanskat. Ja paleleminen vaan on niin kamala asia. :(

Susanna kirjoitti...

Mainioita tyyppejä ovat.

Jaana kirjoitti...

Mulla tuli muutama vuosi sitten mitta täyteen siitä, että sateinen/pilvinen sää sai aina mielenkin harmaaksi. Silloin oli kaikenlaista murhetta muutenkin, joten oikein päättämällä päätin, että ainakaan sää ei enää mun mielialaan tule vaikuttamaan. Eikä ole vaikuttanut, ainakaan negatiivisessa mielessä. Nykyään esim. lokakuu on yksi mun lempikuukausista. (Tosin eikö vaikkapa kaamosmasennus ole ihan oikea 'vaiva' eikä mikään tahdonalainen asia, että mulla ei sitä varmaankaan ole ollut, kun noin pääsin sään aiheuttamasta alakulosta.)

Onneksi kuitenkin tänä kesänä on ollut paljon aurinkoenergiaa tarjolla. :)

Susanna kirjoitti...

Kaamosmasennus on oikea vaiva, mutta sen vaikutukset kyllä on tosi erilaiset eri ihmisillä. Joillain ei ole mitään, toiset menevät ihan syövereihin. Minulle riittää jo tällainen yksi sadepäivä, kuin juuri nyt ja menen ihan toimintakyvyttömäksi, vaikka kuinka päätän, että nyt vaan touhuan.