tiistai 5. elokuuta 2014

Pukukateutta


Pitkin poikin Suomenmaata on tänään saattanut vilahdella komeisiin kansallispukuihin pukeutunutta väkeä. On nimittäin ollut kansallispuvun synttärit ja sen kunniaksi pukuja on tuuletettu piknikillä monilla paikkakunnilla. Kansallispukuammattilainen Soja on koko tuuletuspiknikin keksijä ja hän vähän vihjasi, että olisi aika hyvä, jos tulisin paikalle kameran kanssa silloin, kun täällä Imatralla tuuletellaan.


Lähdin mielelläni ihailemaan hienoja asuja, mutta hyvin pian huomasin tuntevani kiusallista kateutta. Niin ihania pukuja oli kaikkialla ympärilläni ja minä olin kukkamekossani niin kaamean ulkopuolinen. 


Ehkä jonain päivänä minullakin on oma kansallispuku. Jos vaan sitä ennen tulen oikein, oikein rikkaaksi tai oikein, oikein taitavaksi ompelijaksi.

Vaikka kansallispuku ei ole realistinen haave, on silti mukava miettiä, millaisen puvun valitsisin. Vaihtoehtoja kun on aivan hirveä määrä. Sojalta olen oppinut, että naimisissa oleva nainen joutuu pitämään pukuun kuuluvaa päähinettä ja vain nuoret tytöt saavat viilettää nauha päässään. Joutuisin varmaan sen vuoksi valitsemaan pukuni pelkän päähineen perusteella. Jotkut hattusysteemit ovat nimittäin niin hassunkurisia, etten oikein mitenkään osaisi vetää sellaista päähäni keikkumaan.


Ennen kuin tutustuin Sojaan, minulla ei ollut harmainta haisuakaan siitä, miten suunnattoman määrän työtä ja taitoa kansallispuvun valmistaminen vaatiikaan.


Olen varmaan parikymmentä vuotta miettinyt, että voisin lähteä kansalaisopiston kansallispukukurssille, mutta nyt en tohdi enää sellaista miettiä. Minusta kun ei ikimaailmassa olisi niitä pistoja pistelemään. Sellaista kärsivällisyyttä ja tarkkuutta ei minulta löytyisi.


 Toisaalta, siinähän olisi taas yksi itsensäylittämisen paikka tarjolla, ihan nenän edessä.


Että ehkä sittenkin jonain vuonna...


Omia suosikkejani justiinsa nyt taitavat olla Kaukolan,  Tuuterin sekä Sääksmäen tai Munsalan puvut.

56 kommenttia:

  1. No niinpäs oliki! Tulimme katsomaan Imatran koskea ja ihmettelin sitä pukumäärää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olisi voinut kai luulla, että täällä jatkuvasti pukeudutaan näin hienosti ja perinteisesti. :)

      Poista
  2. Kansallispuvut on ihania! Minäkin haaveilen omasta, mutta ostettuna, ompelu ei taida siinä kohtaa olla ihan mun juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei minunkaan. Mutta näillä tuloilla ei ole se ostaminenkaan. :P

      Poista
    2. Käytettyinä pukuja näkyy välillä kirpputoreilla kohtuulliseen hintaan.. Ja keväällä huutokaupassa myytiin naisen kansallispuku koruineen (!) muutamalla kympillä. Löydön siis voi tehdä ja kun kuitenkin jonkinverran käsistäsi kätevä käsityöläinen olet, niin arvaisin esim. puvun pienentämisen onnistuvan helpostikin. Toivottavasti sopiva puku joskus sinulle järjestyy!

      Itse olen saanut tarvittaessa lainata äitini pitäjänpukua ja mummin kansallispukua. Jospa joskus ihan omakin puku :)

      Poista
    3. Mie en usko, että minun käsityötaidoillani puvun pienentäminen olisi ollenkaan helppoa. :D
      Mutta nyt odotan hyvää joulumyyntiä ja alan sitten tutkia käytettyjä pukuja sillä silmällä.

      Poista
  3. Hienoja pukuja ja hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania pukuja ja kuvatkin onneksi onnistuivat. Niitä tuli räpsittyä toistasataa, mutta säästin teidät siltä ryöpyltä. :D

      Poista
  4. Oi, tuo viimeisen kuvan oikeanpuolimmainen on kaunein näkemäni kansallispuku ikinä! Siihen kun saisi pukeutua, tuo päähine pisteenä iin päällä.
    Ihan varmana itsesi ylittäisit. Tuollaiset itsensä kehittämisen paikat (kärsivällisyys esimerkiksi) on hyviä, mutta niille on oikea hetki sitten joskus kun siltä tuntuu. Mahtava idea tuo tuuletuspiknik! Huomattavasti kivempaa kuin ripustaa puku hengarilla päiväksi ulos, heh.
    Se käsin joka ompeleen tekeminen on tosiaan aikamoinen saavutus. Nostan hattua jokaiselle, joka on tehnyt puvun itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soja varmaan osaa sanoa, mikä puku tuo on. Ainakin paikan päällä vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä jokaisen utelemani puvun kohdalla. :D

      Silloin, kun olin nukkemuotoilukoulussa, opin tekemään tosi pieniä pistoja ja ompelemaan hitaasti ja olemaan kärsivällinen. Jotta ehkä sellainen taito vielä kehittyisi, jos sille antaisi tilaa. Sitten joskus. :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Hee, löysin vasutauksen justiinsa itsekin, mutta Soja oli kerinnyt jo vastaamaan! En päässyt pätemään! :D

      Poista
    4. Niiiii, siis Raja-Karjala. Sori, poistin edellisen kommentin, kun löysin viimein blogini kätköistä tämän tähän pukuun liittyvän jutun: http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2012/11/vartiolammen-puku.html

      Poista
  5. Kansallispuvut ovat kyllä upeita. Ja ei, tuskin olisi minustakaan moista askartelemaan. Ihan siksi, että imnä en osaa ommella käsin, en sitten yhtään.Ystäväni teki joskus Akaan puvun kankaan kutomisesta lähtien ja vitsit, että se on hieno puku. Ja harvinainen. Sain joskus lainata sitä johonkin koulun juhlaan ja ihan oikeasti ryhti koheni entisestäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se kankaan kutominen. Siihen en kyllä kykenisi vaikka kuinka kärsivällisyyttä kasvattaisin. Älyttömän paljon kangasta, älyttömän ohutta kudelankaa...

      Poista
  6. Minä tässä mietin, että miten se puku pitäisi valita. Pitäiskö sen olla oman kotipaikan puku? Tai vaikka sen paikan, mistä oma suku on lähtöisin? Vai voiko vaan hommata sellasen mistä sattuu tykkäämään? Kuka tietäis? Ei sillä että olisin hankkimassa, mutta kiinnostais vaan tietää tämä asia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen saa valita kotipaikan, sukujuurien, värin, mallin, mielenkiintoisen tekniikan tai vaikka hinnan perusteella :) Facebookin kansallispuku-ryhmässä käydään juuri nyt tästä hyvää keskustelua, tervetuloa mukaan! https://www.facebook.com/groups/kansallispuku/

      Poista
  7. Aikanaan miekin haaveksi omasta kansallispuvusta, mutten enää kun en tiedä missä sitä käyttäisin, paitsi tuollaisena tuuletuspäivänä. Toisaalta varastoissa on äitini puku, ehkä siihen mahtuisin, jahka se olisi liian lyhyt. Hän on kutonut siihen kankaan itse ja käsin ommellut koko puvun, taitoa löytyi, muistaakseni uusi pusero ei ole kovinkaan vanha. Mukaeltu muinaispuku olisi nyt mun juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muinaispuvut ovat myös ihania, tykkään niistäkin kovasti!

      Mutta tuo on kyllä aika tärkeä juttu: miksi hankkia vaatetta, jota käyttäisi kerran vuodessa parin tunnin ajan piknikillä? Ja jos minä tulisin sinne piknikille puvussani, niin takuulla sataisi vettä. :D

      Poista
    2. No kansallispukuhan on siitä näppärä asu, että sen osia voi käyttää ihan erikseenkin. Näin on valistanut minua Soja. Eikä tartte enää ikinä ostaa uutta juhlakolttua, kansallispuvussa voi hoitaa kaikki juhlat. Näppärää. Alkusijoitus voi kuullostaa hurjalta, laittaa nyt satoja tai jopa tuhansia euroja pukuun. Mut joku huippusuunnittelijan luomus voi maksaa moninkertaisesti tuon, eikä sitä kuitenkaan voi julkisesti käyttää kuin yhden kerran.

      Poista
    3. Se on justiinsa se paras juttu. Ikinä ei enää tarvitsi miettiä, että mitä panna päälle, kun joutuu johonkin juhlaan. Eikä kansallispuvun kanssa tarvitse osata meikatakaan itseään mitenkään hottikseksi. :D

      Poista
  8. Oih, mä katsoin tuolta linkistä noita kansallispukuja, ja ihastuin houtskärilaisen morsiamen pukuun! En ole koskaan törmännyt omien sukujuurien pukuun, Rymättylään, liekö joka paikkakunnalla edes omaansa? Tosin ei tuo Houtskär kaukana ole sieltä, ehkä se sallittaisiin :) (Puhun mieluummin ruotsinkielisellä nimellä kuin Houtskari-nimellä, mun turun alueiden sekoitusmurteessa se on huutsäär eikä turkulaisittain houtskari ;D)

    Eipä kansallispuvulle liikoja käyttömahdollisuuksia keksi, mutta ois se kyllä reteetä ja arvokasta sellainen omistaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla paikkakunnilla ei taida olla omaa pukua... vai onko, Soja kerro!!!!! :D

      Poista
    2. Ei ole, mutta varsinkin läntiset puvut ovat sellaisia, että ovat olleet vähän laajemmalla alueella käytössä, eikä vaan yhdessä pitäjässä. Varsinais-Suomen "suomenkielisiä" pukuja ovat Auranmaa, Masku ja Uskela. Ruotsinkielisillä kunnilla on jokaisella oma pukunsa naiselle ja miehelle, mutta mie en niistä tiedä sen enempää. Bragen sivuilta voi tutkailla niitä: http://draktbyra.brage.fi/brage/folkdrakter/

      Poista
    3. Onko olemassa jotain kirjaa, jossa olisi yksissä kansissa ihan kaikki puvut? Aika rasittavaa yrittää netistä etsiä kuvia, kun ei ole sellaista yhtä kuvapankkia kaikista mahdollisista puvuista. :)

      Poista
    4. Ei ole :( Ehkä vielä joskus sinne kansallispuvut.fi -sivustolle saadaan kaikki suomenkieliset...

      Poista
    5. Oho, no täytyykin käydä katsomassa jos jostain löytyisi Maskun puvusta kuva, se on periaatteessa se lapsuuden kotikuntani missä olen kauiten elämässäni asunut ja kouluni käynyt. Ruotsinkieliset alueet täytyy tsekata myös, kun ne on useimmiten saaristolaiskuntia, niillä on varmaan omat vaikutteensa. Mielenkiintosia juttuja on kansallispuvuista oppinut tätä keskustelua seuraamalla :)

      Poista
  9. Kiitos kuvista. Yksi tapa hankkia puku on ostaa käytettynä ja täydentää/korjata sopivaksi. Näin voi saada edullisesti ja vähemmällä tekemisellä itselleen tuuletusvaatteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä idea. Katsoin heti tori.fistä ja siellä on nytkin vaikka kuinka monta pukua tyrkyllä.

      Poista
  10. Olipa mukavaa Susanna, että menit kamerasi kanssa paikalle. Saaliina todella ihania kuvia. Kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Soja laittaa näitä enemmänkin esille, tässä on vasta pieni osa. :)

      Poista
  11. Ai Sojan keksintökö tämä tuuletuspäivä onkin, mietin jo aiemmin että ei taida olla ihan virkamiestyönä missään työryhmässä syntynyt...ihan mahtava idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on Sojan idea! Soja on niin mun idoli!!!!

      Poista
  12. Jos mä meen joskus naimisiin (mitä ei tapahdu!) hääpuvukseni tulkoon kiilasarafaani Sojan ompelemana. Ihana suunnitella häitä (joita ei siis näytä tulevan) ja hääpukua - hassu minä! Sarafaani tosin taitaa olla KANSANpuku, ei kansallispuku. Mutta kuitenkin. Ja puolisolle kans joku sopiva karjalaisasu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee :D Kukas se siun sulhanen on, mie rupeen vihjailee!

      Poista
    2. Soja, sulho niiiiin puuttuu!! :O

      Poista
    3. Liioloii, minäkin suunnittelin häitäni jo silloin, kun sulhaset olivat pelkkiä haaveita. Päätin, että jos en 33-vuotiaana vielä ole naimisissa, eikä ole sellaista käännettä näköpiirissä, pidän häät silti ja lupaan rakastaa ja kunnioittaa ITSEÄNI niin myötä- kuin vastamäessä elämäni loppuun asti.

      Saat vapaasti varastaa idean. ;P

      No, sitten kun olin 33, minulla olikin Sulo ja kihlasormus sormessa, joten ne bileet jäi pitämättä.

      Poista
    4. Voi ei, nyt ruvetaan ettimään! Haluaisitko naisen vai miehen? Mitkä ovat tärkeimmät ominaisuudet?

      Poista
    5. Haha!! :D Kaik käy, mutta vakavasti ottaen: sinkkuna on itse asiassa niin muksaa, että kai mun täytyy pitää ne sinkkuudenvahvistamisjuhlat. Sama juttu, että lasten nimiä on kiva miettiä, mutta omia lapsia... ei minulle! :) Mutta kiilasarafaani voisi kyllä kuulua vaatekaappiini, sitä voisin ulkoiluttaa pääsiäiskirkossa ainaskin. Pannaan vakaaseen harkintaan tämä asia.

      Poista
  13. Ihana idea tuo tuuletuspiknik! Minulla on Tuuterin puku itse tehtynä. Tykkään siinä mallista, väreistä ja niistä ristipistoista:) päähinekin on sopivan kevyt, kun tuohon ei kuulu mitään huntuvirityksiä kuten moniin karjalaisiin. Tuo on valittu ihan vain ja ainoastaan sen peruteella mikä parhaalta ja kauneimmalta tuntui. Ja ehkä ihan vähän siksi, että mikä on haastavin tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minsutakin se Tuuteri on ihan ihana, ne yläosan koristeet ovat niin upeat! On siinä sinulla varmasti ollut huikean iso työ.

      Poista
  14. Äitillä on Tuuterin puku, ostettiin se hälle 60v. lahjaksi aikoinaan. Valitettavasti Äiti on niiiin paljon hoikempi kuin minä, ettei ole toiveita sopia siihen pukuun:) Mutta kaunis se on.

    VastaaPoista
  15. Piknik-kateutta täällä! :D Kyllä miekii joskus tuonne pääsen... Miulla on Ruokolahden puku ja siskolla Rautjärven puku. Mein äiti on ne meille tehnyt. Kutonut kankaat ja nyplännyt pitsit jne. Itsellä ei kärsivällisyys eikä taitokaan olis riittänyt. Meidän suvussa on olleet useat häät ja yhdessä on sovittu, että kansallispuku päälle. On ollut aika juhlallista kun on usealla ollut puku päällä. Sit loppuiltaa varten on ollut vaihtovaatteet, kun puku päällä pitää käyttäytyä arvokkaasti jne. ;) Meidän häihin appivanhemmat olivat apelle teettäneet pohjalaismiehen puvun ja oma mieheni on sen itselleen saanut käyttöönsä. On se aika komia hatuissaan ja puukoissaan (valetupeissaan...). <3

    Se päähinejuttu. Miulla ei oo kun nauhat, vaikka oon naimisissa... Ei kai se niin tarkkaa ole? ;) Meillä vain mummo (rip) käyttänyt huntua- miusta se kuuluu siis vain VANHALLE ihmiselle..

    Ja tosiaan, Imatran kirppareiltakin on täti/ tädit löytäneet pukuja edullisesti... Silmä tarkkana vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selasin joitain hääkuvia ja näköjään tädillä on huntu myös käytössä, vaikkei niin vanha olekkaan. Ja sisko ei pidä pukunsa 'päähinettä' kun ne pompulat painaa niin paljon... Ja ikinä en oo oppinut kuinka päin puvussa noi nauhat pitikään olla.... Siis musta vai keltainen ylhäällä? :D

      Poista
    2. Ai niin, kansallispuvussa pitää osata käyttäytyä. Apua...

      Ne pohjalaiset miesten puvut ovat minustakin todella upeita. Karjalaiset miesten puvut eivät yllä samaan minun silmissäni.

      Minä olen monta kertaa kinunnut Sojalta siunausta sille, että jos joskus hankin puvun, saisin jättää päähineen pois, mutta Soja on kamalan tiukka siinä asiassa. Jos pukua pitää kokonaisuudessaan, sen kanssa pitää olla oikea päähinekin. Mutta tuskin sinua roviolla poltetaan, vaikka nauhat päässä kulkisitkin... ;)

      Poista
  16. Mun isoäidillä oli Tuuterin puku. Missäköhän se nyt on?

    VastaaPoista
  17. Hienoja kuvia, tulee jollain tavalla mieleen se taulu "Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä". Meidänkin suvussa on noita kansallispukuja, mutta vähällä käytöllä ovat viime vuosina olleet. Ehkä ne eivät ole nyt muotia...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuli mieleen se taulu siellä piknikillä monessa kohtaa, kun naiset istuivat nurmikolla rivissä niissä puvuissaan! :)

      Poista
  18. No miun viesti katos sit bittiavaruuteen. Eli uusi yritys:

    Kiitos kuvista. Noita on ihana kattoa ja fiilistellä. Vähän iskee kateus, kun muut menot piti miut taas pois. Mutta joku vuos vielä olen paikalla.

    Päähineestä pakko todeta sen verran, että miusta ne rouvan päähineet on ihan ok. Nyt kun ittellä on tullu ”muutama vuosi” sen 20 päälle ja hiukset on harmaantunu ja/tai harventunut niin on vaan kovin armoollista laittaa päähine päähänsä. Ja toisaalta kun olen varmaan maailman laiskin kampaajalla kävijä, aiheuttaisi juhlakampauksen väkerrys vain lisää harmaita hiuksia. Nauhat sopii loistavasti nuorelle neidolle, mutta tällä iällä ja tukalla nappaa mielläni oman tykkimyssyn päähäni.
    Niin ja vaikka päähineistä pidän ei nuo suurhunnut oo ihan miun päänjuttuja, vielä. Ehkä siksi miun oma puku ei ookaan kotiseutuni puku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä sait minut muuttamaan suhtautumista päähineeseen, jos se pelastaa tukkaongelmalta. Minusta tuntuu ajatuksena se huntu justiinsa helpoimmalta. Mutta hankalahan se on tietää, kun en ole koskaan kansallispukua saati sen päähineitä ylläni koettanut. :)

      Poista
  19. On ne kauniita, ja huippuidea tuo tuuletuspiknik!

    Entäs jos sää tekisit tuolle sun Kenille kansallispuvun, ei olisi niin paljon pisteltävää. :D Niin nätti tuo edellisen postauksen mekkokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääääääää, sen piti olla vielä salaisuus! :D Sojan kanssa jo päätettiin, että ensi kesän piknikillä Ken on mukana. Ajattelin, että Kenille tietysti naisen puku ja sen poikakaveri Hector voisi saada miehen puvun.

      Poista