keskiviikko 27. elokuuta 2014

Uutta muovia. Paljon.


Sulo on pilallehemmottelun mestari. Kun sunnuntai-iltana palasin inttileiriltä, minua odotti kotiutumislahjaksi tolkuton Playmobil-linna. Oli kuulemma myyty puoleen hintaan, niin Sulo oli törsännyt. Muut sissinaiset mahtoivat saada kotiintulokakkuja ja hartiahierontoja, mutta minä onnekas sainkin leluja!



Linnassa on kaksi kerrosta ja sen mukana saapui pari ihanaa, uutta prinsessaa. Hovissa on jo melkoinen akkavalta, sillä prinssit alkavat olla enää pienenpieni vähemmistöryhmä.

 Yksi niistä harvoista prinsseistä majailee tornissa ja on koko porukan turhamaisin tyyppi.








Minulla oli tuuria, sillä tämä uusi linna asettui varsin sievästi rakentamani tiililinnan päälle, enkä joutunut purkamaan perustuksia. Pääsin kuitenkin eroon osasta pahviseiniä, mikä on oikein hyvä asia.











Linnan ällöttävä tyttövärityskin on nyt ihan paikallaan, sillä lilat ja pinkit rakenteet sointuvat mitä kauneimmin toimistoni violetteihin seiniin.



Mukana oli myös upeita huonekaluja, mutta onneksi vain sen verran vähän, että entiset kalusteenikin mahtuvat linnan huoneisiin.


Heti ensimmäisenä koti-iltana aloin askarrella kokolattiamattoja, sillä rakennuksen harmaa lattia ei miellyttänyt silmääni.



Linnan pohjakerroksessa, siinä tiilisessä osassa, on kolme huonetta. Yhdessä istuu kuningas ja siellä punotaan strategioita.


Samassa tilassa ovat myös kalliarvoiset kulta-aarteet, hopeat, kristallit ja timangit.



Viereinen huone on lastenkammari, jossa kolme vanhempaa naista hoitaa hovin kakaralaumaa.



Tämä kärsivällinen muori on uusi tulokas kokoelmassani. Sain sen ja liudan muita hauskoja tyyppejä käsityöyrittäjäkollegalta - kiitos Laura!


Yksi näistä uusista hahmoista on tämä paha kuningatar. Ai että miten mainio hahmo! Tässä hän onkin juuri hiippailemassa tapaamaan velhoa ja noitaa. Mitä lie mielessään.


Eilen illalla minulta vierähti monta tuntia askarrelen linnan parissa ja tapetoiden Playmobil-maailmani muita taloja. Kesällä ostin muun muassa tavernan, jonka yläkerrassa on asuinhuone. Sinne jouduin askartelemaan sängyn, sillä huonekaluista on vielä pientä pulaa.

Tavernassa tarjoillaan tuhtia ruokaa ja ihania tuoreista hedelmistä tehtyjä smoothieita.

Tavernan pihalla on kylän yhteinen kaivo.



Kivoista askartelukartaongeista sain helposti leikattua räsymatotkin. Kylläpä muuttuivat huoneet kotoisammiksi, kun ne saivat matot ja tapetit pinnoilleen.

Kunpa keksisin tavan valokuvata koko maailma yhteen kuvaan. Se alkaa olla jo niin suuri ja niin täynnä pieniä yksityiskohtia ja tarinoita, että sen esitteleminen täällä blogissa alkaa olla hiukan haastavaa.


Sulolla oli minulle linnan lisäksi toinenkin Playmobil-aiheinen yllätys. Tästä älyttömän hienosta, vanhasta Playmobil-lotosta kiitos kuuluu Irenelle. Näissä kuvissa on kyllä tunnelmaa: Playmobilit juuri sellaisina kuin ne olivat minun lapsuudessani.



Lapsuuteni rakkain setti oli tällainen kalastaja, jonka kuva tuli vastaan facebookissa jonkun keräilijän sivulla. Minulla on siitä jäljellä vain tuo vene ilman airoja tai perämoottoria, ja kaikki muu on kadonnut jo kymmeniä vuosia sitten.

Upea valokuva, eikö? On niin mahtavaa, miten paljon maailmaan mahtuu aikuisia miehiä, jotka keräävät näitä leluja ja valokuvaavat niitä nettiin. Varsinkin espanjaa puhuvissa maissa. Mistähän se johtuu?







6 kommenttia:

  1. No ei voi parempaa lahjaa kyllä leirin jälkeen saada :)
    Ihana juttu Taito lehdessä!! Anna vaan se pikkusormi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulehan, juuri noiden Väinölöiden takia se pikkusormi juoksee karkuun jo lujaa vauhtia. :D

      Poista
  2. Sä olet kyllä mainio :) Ja Sulo myös, kun hankkii sulle ihan parhaita lahjoja :) Vaikkei mulla olekaan mitään mielitekoja Playmobileihin, on hauska seurata itselle erikoista keräilyharrastusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo on niin hassu. Toisaalta pyörittelee silmiään alati paisuvalle playmobilhulluudelleni ja sitten ruokkii sitä hankkimalla lisää kamaa. Justiinsa hän tuossa eilen sanoi, että eipä arvannut silloin aikanaan, mihin sen yhden kultahaarniskaisen prinssin tuominen tuliaisiksi vielä johtaa.

      Poista
  3. Muovi on joskus niin ihanaa... ;) Meillä oli myös lapsena just tuo kalastaja veneineen. Tykkäsin siitä hurjasti. Muistan nuo kalat. Setti taitaa edelleen olla kesämökillä lelulaatikossa.

    VastaaPoista
  4. On sulla niin ihana kokoelma! Tuo aikuisten Playmobilkeräily liittyy varmaan siihen samaan juttuun kun suurin osa My little Pony -sarjan fanittajistakin on aikuisia miehiä. Siinä vaan on jotain maagista ja hohtoa. Ja laatua, jota he arvostavat. Tapasin kerran tälläisen fanin ja oli tosi kiehtovaa kuulla hänen juttujaan :)

    VastaaPoista