sunnuntai 10. elokuuta 2014

Illan loppukevennys


No niin. Juuri kun minä eilen kerroin, ettei Kerttu-nynnyläinen uskalla ulkoillessaan juuri minun helmojani jättää, se päättikin tänään olla aivan toista maata! Se hoksasi, että vapaus onkin suuri ja houkutteleva ja sehän sijaitsee aivan meidän jalkojemme toisella puolella. Voi sitä vauhtia ja määrätietoisuutta.

Näen takuulla ensi yönä painajaisia siitä, että Kerttu pääsee karkaamaan. Hyvää yötä teille, siltikin!


8 kommenttia:

Paavalinkukka kirjoitti...

Eikös Kerttu tarvitsisi ulkoiluaitauksen? Vai kaivautuisiko se sitten aidan ali?

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Ihana Kerttu! Minä ulkoilutin aikanaan meidän rottia laittamalla niiden häkin nurmikon päälle ilman pohjaa. Saivat vähän raitista ilmaa ja kontaktin luontoon :) Ilman valvontaa ei tietenkään voinut niitä jättää. Kamala ajatus ettei Kerttua ole enää ensi kesänä. Mulle tuo luopuminen on aina ollut niin kova pala, että toistaiseksi ollaan oltu ilman rottia. Nuo pikkukaverit on kyllä niin lyhytikäisiä :(

Maija kirjoitti...

No? Näitkö painajaista? :-)

Susanna kirjoitti...

Kaivautuisi, jos sitä ei vahtisi. Mutta joku aitaus olisi ollut hyvä ratkaisu silti. Nyt ei enää kannata alkaa kyhätä, tyydytään meidän raajoihimme. :)

Susanna kirjoitti...

Mekin ajattelimme, että sen varakopin (duna kai se virallisesti on) kansi voisi toimia, mutta sitten Kertulla ei olisi kontaktia meihin ulkoillessaan. Ja se olisi meille kovin tylsää. :)

Meillekään ei tule Kertun jälkeen eläimiä. Ensinnä juuri siksi, että on ihan helvettiä odotella sen väistämätöntä kuolemaa, kun siihen juuri on rakastunut ja toiseksi siksi, että se sitoo meidät kotiin aika tehokkaasti.

Chinchillat ovat pitkäikäisiä, siksi harvinaisia jyrsijämaailmassa. Sellaisesta me vähän jo innostuimme, mutta muistimme sitten, että olemme jumissa kotona sitten seuraavat 20 vuotta, jos sellaisen otamme.

Susanna kirjoitti...

Joo näin, mutta ne liittyivät tällä kerta ajohonkin muuhun. :)

Niitä Kertun pakenemispainajaisia näin tosi usein varsinkin silloin, kun se oli nuori, eikä vielä tullut kutsusta luo eikä tykännyt nyhjätä sylissä.

Jaana kirjoitti...

Kertulle terkkuja, pysy vaan siellä äitin helmoissa turvassa!

Susanna kirjoitti...

Kerttu on ollut hyvin välttelevä viimeiset kolme päivää. Ei oel tullut ollenkaan iltaisin leikkimään, vaan pujahtaa karkuun pesäkoppiinsa. Mokoma. :)