perjantai 6. kesäkuuta 2014

Okraa seinään


Talomme alkuperäinen väritys on ollut aito keltamulta, mutta suureksi mieliharmiksemme edellinen asukas oli vuokraisäntänsä VR:n käskystä maalauttanut koko talon. Ja tietysti muovimaalilla, ja ruiskuttaen, tottakai. Ihan muutama hassu vuosi ennenkuin me ostimme tämä aseman. Kunpa hän olisi jättänyt sen tekemättä. Se on takuulla ollut kaamean kallis paukku pienelle käsityöläiselle ja kaiken lisäksi täysin turha toimenpide. Talo olisi pysynyt paremmassa kunnossa, jos sen olisi annettu olla 70 vuotta vanhalla keltamultapinnalla. Ja meillekin tulee kallis paukku siitä, että yritämme palauttaa talon takaisin muovittomaan tilaan.


Paikoitellen muovimaali on lähtenyt ihan kunnolla irti ja paikoin se kuplii rumasti, mutta suurimmaksi osaksi se on kiusallisen tiukasti paikoillaan, uponneena jokaiseen puunsyyhyn. Koska talon katto vuoti, seinät ovat kastuneet räystäiden alta ja muovimaali on pitänyt kosteuden sisällään. Siksi talo on riisuttava tuosta kelmustaan.


Paras maalivaihtoehto on kuulemma petrooliöljymaali, jonka voi vetää rapsutetun muovimaalin päälle, vaikka kaikkea vanhaa maalia ei saataisikaan alta pois. Minä pääsin tänään kokeilemaan käytännössä kyseistä maalia, kun maalasin kuistin, joka rakennettiin uusiksi viime syksynä. Keltamullan sävyä parhaiten vastasi okransävyinen petrooliöljymaali. Pellavaöljymaalit ovat tulleet jo tutuiksi, mutta tämä petroolikaveri olikin ihan erilaista. Sitä sai vetää yhden runsaamman kerroksen, kun pellavaöljymaalia pitää sipsutella monta ohutta. Nopeaa ja sujuvaa hommaa! Maalin ainoa ikävä puoli oli aika tymäkkä haisu.


Sain kuistin melkein valmiiksi. Ainoastaan valkoiset kaiteet ja pylväät pitää vielä maalata pariin kertaan, ne kun ovat sitä pellavaöljymaalia. Toin kuistille kaatopaikalta dyykatun korituolin, joka on tähän saakka ollut hyödyttömänä kesäkeittiössä. Meillä on usein tapana istua iltaisin portailla, mutta nyt siitä tulee miellyttävämpää, kun saammekin istua mukavasti sohvalla!


Tuossa maalaillessani mietin sitä karmeaa työmäärää, mikä meitä odottaa seinien rapsuttamisen kanssa. Ihan rehellisesti sanottuna en usko, että saamme sitä ikinä tehtyä. Osa verhouslaudoista on vaihdettava, joten rupesin meittimään, että eikö olisi vaan kaikkein helpointa riipiä ihan kaikki laudat irti, ostaa uudet ja maalata ne sitten joko sillä petrooliöljymaalilla tai jopa keittomaalilla. Samalla näkisimme hirsien kunnon joka paikasta, sillä eihän sekään varmaa ole, että ne olisivat täysin kunnossa.

Aloin huvikseni laskea, paljonko lautaa tarvittaisiin. Leveämpää ja kapeampaa höyläämätöntä lautaa molempia menisi 900 juoksumetriä. Ne voisi kätevästi maalata maassa pitkällään ja naputella vasta sitten seinälle. Selviäisimme siitä kyllä itse. Yritin guuglailla suuntaa-antavaa hintaa ja arvelen, että puutavaran hinnaksi tulisi alle 2000 euroa. Petrooliöljymaalit maksaisivat 900 euroa, keittomaalit jonkin verran vähemmän ja homeenestoaine 300 euroa. Kolmen tonnin kauhu siis. Ja päätyihin rakennustelineiden vuokra vielä lisäksi. Apua.


Mutta mikä olisi vaihtoehto? Hinkata sitä kirottua lateksia irti seinästä pikku skrapalla, niska krampissa vuosi toisensa perään. Kauhea ajatus. Kuvittelisin, että lautojen irrottaminen ja uusien kiinnittäminen sujuisi tuskattomammin kuin maalinpoisto, vaikka iso työhän siinäkin on.

Haluaisin kirota alimpaan hemmettiin muovimaalien keksijät. Ajatelkaa nyt, että kotimme selvisi 70 vuotta kunnialla perinteisten keittomaaliseiniensä kanssa ja sitten tulivat nykyajan ääliöt, jotka valoivat taloparan muoviin. Tuhansia euroja taivaan tuuliin. Vaan ei auta itku markkinoilla.

Meidän pitäisi saada ikkunaremontti valmiiksi tämän kesän aikana. Ensi kesänä tulisi sitten ajankohtaiseksi tämä seinäprojekti.




PS. Lauantaina on Käsityökortteli-kiertueen viimeinen etappi Seinäjoella. Käykääs ostoksilla, siellä on varmasti vähintään yhtä komiaa, kuin muissakin kortteleissa!


Ja samalla päättyy Riepuselfie-kisan osallistumisaika. Sunnuntaina julkaisen kaikki kisakuvat ja aletaan äänestää parasta!




26 kommenttia:

  1. No voi röhnö! Meillä on seinissä jotain tököttiä, mistä kukaan ei ole osannut sanoa mitä se on. Ehkä joku kaupasta ostettu "muka" keittomaali. Onneksi seinäpinta-alaa on huimasti vähemmän kuin teillä niin kaipa tässä jotain keksitään. Onhan teille tuttu juttu Museoviraston korjausavustukset? Meillä saattaa käydä niin, että saatu avustus pelastaa koko tilanteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain avustuksia kyllä pitää yrittää hakea. Ikkunaremonttiin meille myönnettiin avustus, mutta ei myseovurastolta, vaan joltain muulta taholta, jonka nyt olen unohtanut.

      Meinaatteko jotenkin yrittää irrottaa maalit vai vaihdatteko laudoituksen?

      Poista
    2. Jeps, raaputetaan ihme maali niin hyvin kun lähtee. Muuten ei oi ole entisöintiä eikä tipu rahaa. Vaihdetaan laudoituksesta vain alareuna.

      Poista
  2. Minä taas ajattelen, että seinä ja kesä kerrallaan, kyllä se joskus valmistuu :) Petrooliöljymaali on kyllä hyvää kamaa, tosin meidän ovimaali sävy vadelma ja piharakennuksen ovissa oleva myrsky ovat haalistuneet kovasti kolmessa vuodessa. Mutta kylläkin kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis haalistuminen ei ole välttämättä huono asia. :)

      Minulle se rapsutusurakka on kyllä maailman vaikein ajatus. Jos saisin yhden laudan kesässä raavittua, niin minulta kuluisi vain 400 vuotta...

      Poista
  3. Maalit onkin aina yhtä vaikea juttu. Aina pitää miettiä mikä ja miten ja millä hinnalla. Olisi niin paljon helpompaa jos maaleja (maalia) olis vain yhtä sorttia. Silloin jäisi vaivaksi vain (eikä sekään ole helppoa) minkä väristä maalia käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No justiinsa eilen mietin, että en keksi yhtään ainoaa syytä sille, miksi muita kuin perinnemaaleja edes on olemassa. Ne on mukavampia maalta, ne ovat yleensä terveellisempiä hengittää, ne ovat terveellisiä maalattavaa puuta kohtaan ja ne ovat suht samoiss ahinnoiss akuin kammomaalitkin.

      Ainoa ongelma on hankala saatavuus, kun rautakaupat pursuavat pelkkää muovi- ja myrkkymaalia.

      Poista
  4. Voi, miten ihana maalin sävy! Mulla on selkeästi okra kausi menossa.

    Meidän talo oli myös osittain sudittu "myyntikuntoon" muovimaalilla. Päädyttiin vaihtamaan koko lautaverhous, kun se joka tapauksessa tuli laajennukseen uutena. Meillä on myös petroliöljymaali, Uulan. Hirmuinen homma oli siinäkin, kun kaikki laudat irrallaan yhtenä kesänä maalasin: ensin käsittelin homeenestolla ja sitten tapuli toiseen suuntaan maalilla. Nyt pitäisi maalata koko talo vielä kertaalleen, kun pari kesää tuosta ensimmäisestä maalauksesta on kulunut. Ikkunat odottelevat vielä yhtä pellavaöljymaalikerrosta. Taitavat odotella hetken, sillä vauva kainalossa en nyt urakkaan ryhdy... Ehkä ensi kesänä.

    Mutta vuorinvaihtoon oon tyytyväinen. Samalla tehtiin pikku paikka hirsiin (odotettiin paljon pahempaa, vähällä päästiin). Jos pitäisi päättää, niin samaan ratkaisuun tällä kokemuksella päädyttäisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parissa kesässä on jo mennyt uudelleenmaalausta vaativaan kuntoon? Se on aika lyhyt aika. :o

      Että jos me saadaan aikaan esim. yksi seinä kesässä, niin kun ollaan siellä viimeisessä seinässä, niin aloitetaan taas alusta.

      Poista
    2. Ei uudelleenmaalaus, vaan toinen kerros. Sen vaatii uusi vuori.

      Maali itsessään näyttää kestävän hyvin :)

      Poista
  5. Hieno tuli kuistista! Kyllä kelpaa bostailla korisohvalla, lempeässä kesäillassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kelpaa. Yhtään en tiedä, mitä on bostaileminen, mutta oletan sen olevan tosi mukavaa puuhaa. :D

      Poista
  6. Meillä on ensi kesä se maalauskesä. Ja avustuksen takia ei laudoitusta voi ajatellakaan vaihtavansa, paitsi pilallisilta osilta. Suvilalla vaihdettiin ulkolaudoitus. Se oli noin 3 päivää ja sitten muutama maalauspäivä. Ihan järjellisellä kustannuksella 2 palkattua setää plus mies ja appiukko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo taas kerran sai lukea blogista minun suunnitelmani ja tyrmäsi heti koko verhouksen uusimisen. Raaputus on ainoa vaihtoehto.

      Poista
  7. Hui, miult on jääny oikee siun bloggauksia lukematta tässä nettipaastossa. Pojat tosta toiselta puolelta pöytää heitti ilmoille vaihtoehdon, että hiekkapuhalluttais sen talon. Vesihiekkaus Seferi tekee sillei, että se on pölytöntä, jos tarvii olla.
    Mie tulin itseasiassa mainostamaan maalipumppua, mutta sen pumpun tiivisteet ei kestä liuottimia. Vesiliukosten maalien maalausta se nopeuttaa huomattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen Laurakaisan blogista kauhulla seurannut niitä vaihtoehtoja maalinpoistoon ja sieltä opinut että hiekkapuhallusta ei voi harkitakaan. :(

      Poista
  8. Oletko törmännyt tähän?
    http://laurakaisatalo.blogspot.fi/2014/04/riskinottoa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Olen, Laurakaisa on idolini. Mielenkiinnolla seuraan heidän projektiaan.

      Poista
    2. Laurakaisa ei ole idoli, Laurakaisa on väsynyt ja koko kevään sairastanut kehäraakki joka ei jaksa eikä ehdi päivittää blogiaan... Mutta onneksi on Laurakaisan blogi-idoli Susanna, jonka blogi piristää ankeintakin päivää.

      Meidän talo on maalattu. Se tuntuu ihan uskomattomalta. Harmi, että Paula tuossa alla kommentoi ettei teidän ammattikoululta irtoa porukkaa...mutta ehkä ensi kesänä? Kannattaa talvella kysyä varmuuden vuoksi. Jaan kyllä tuon syvän epätoivon, ja myös harmituksen - miksi, oi miksi se talo piti silloin pari vuotta ennen teitä mennä maalaamaan pilalle!

      (Meidän talosta puuttuu vielä nurkkalaudat ja ikkunoiden vuorilaudat ja ikkunoiden punaiset koristemaalaukset. Odotan kesälomaa ja sitä, että voin kiikuttaa lapset sinne Paulan naapurustoon mummolaan ja pistää nekin kuntoon. Suit sait. Mikä tahansa on helppoa kun ei tartte enää ajatella raaputtamista!)

      Poista
  9. Me päädyimme vaihtamaan ulkolaudoituksen osittain lateksin ja osittain ikkunoiden vaihdon takia. Lisäksi laudoituksen helma oli monesta kohdasta ihan laho. Lateksia on kuitenkin vielä jäljellä ullakkokerroksen helmipaneeleissa, joista se pitäisi raaputella pois. Kysyimme paikalliselta ammattiopistolta, josko heidän oppilaansa voisivat hoitaa maalinpoiston, mutta meillä ei ollut yhtä hyvää tuuria kuin Laurakaisalla :( Oppilailla on kuulemma riittävästi työtä jossain omassa taloprojektissa.

    Oletko kysynyt puutavarasta tarjousta Vuoksen sahalta? Meillä on siitä ihan hyviä kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin kysyimme ammattiopistolta joskus jotain muuta projektia, en enää muista mitä, mutta saimme samanlaisen vastauksen.

      En ole kysellyt puutavaraa mistään. Tämä asia nyt vaan pompsahti mieleen. :D

      Sulo torppasi kaiken: millä sie kuskaat pois ne vanhat laudat? Ymmärrätkö, miten iso pino siitä tulee?

      Poista
  10. Niin, peräkärrynhän se vaatii. Laudat saa sentään viedä ilmaiseksi kaatopaikalle, mutta arvaa vain miten paljon rahaa meillä on uponnut siihen, että olemmet kuskanneet kaikki lasivillat, muovimatot ym. kaatikselle... Emmekä edes aluksi tajunneet, että lastulevyä olisi saanut viedä ilmaiseksi! Nyt meillä puretaan vanhaa kuistia pois ja piha on taas (tai ei kai se koskaan mitään muuta ole ollutkaan) yksi kauhistus. Autokin hajosi, niin roskia ei saa vietyä pois millään. Kaikkeen hulluun sitä tulee ryhdyttä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaiseksi? Me viedään aina tänne oman kylän paikkaan, Ukonhautako se on nimeltään, maksaa 6 euroa pieni autonlavallinenkin.

      Vintti on täynnä kaikkea sekajätettä, ne pitäisi jollain ihmeen ilveellä saada kuskattua Lappeenrantaan.

      Poista
  11. Ukonhautaan olemme vieneet mm. rikkinäisiä tiiliä ja betonijätettä, mutta yleensä kärräämme roskat Kuusankoskelle. Ne ottavat kaiken puutavaran vastaan ilmaiseksi: http://www.kuusakoski.fi/Yhteystiedot/Imatra?opendocument eivätkä syynää mitenkään tarkasti, onko seassa esim. vähän muovia (joskus materiaalien repiminen irti toisistaan on niin työlästä). Sekajätekuorman vieminen maksaakin sitten 25 euroa, ja hinta on käsittääkseni sama esim. yhdelle jätesäkilliselle ja peräkärrylliselle roskaa. Metalliromuja olemme vieneet joskus sinne Vuoksenniskan K-Raudan vieressä olevaan metallinkierrätyspaikkaan, kun sieltä saa jopa joistain metalleista rahaa. Minusta tosin tuntuu, että saimme sieltä kuparista tosi huonon hinnan...

    VastaaPoista
  12. Joo, jätepuu voidaan käyttää energiaksi suoraan ja siitä ei tarvitse maksaa jäteveroa lainkaan, siksi kaatopaikkojen (tai jätteenkäsittelylaitosten) on ihan kannattavaa ottaa sitä maksutta vastaan. Ja siksi sekajäte maksaa - koska sille ei ole muuta sijoituspaikkaa kuin kaatopaikan penkka. Jos jaksaa lajitella, pääsee vähemmällä maksulla ainakin täällä, mutta onhan se työlästä ja välillä suorastaan mahdotonta, väkisin tulee sekajätettäkin.

    (Tietoiskun tarjosi jäteasioista *melko* innostuneen ympäristöinsinöörin ja paikallisen jätteenkäsittelylaitoksen hallituksen puheenjohtajan puoliso. Meillä on jäte nimittäin lähempänä sydäntä kuin melkein mikään muu asia :D)

    VastaaPoista