perjantai 13. kesäkuuta 2014

Muovin tuhot


Pääsin aloittelemaan lopultakin kesän ikkunaprojektia, jota olen lykännyt hävettävän kauan. Meillä on enää neljä ikkunaa jäljellä, kaikki pihan puolella, jossa pokat näyttävät päällisin puolin olevan varsin hyväkuntoisia. Joku oman elämänsä rakennusrestauroija on joskus sen puolen ikkunat "entisöinyt". Muutamassa ruudussa kitti on korvattu puulistalla, mikä tietysti helpottaa meidän työtämme mukavasti.


Lähes kaikki on kuitenkin tehty ihan oikeaoppisesti. Tai ainakin niin sitä luulisi, kun äkkiä katsoo. Totuus kuitenkin on, että käytetty kitti on jotain mukakittiä - jotain ihan kaameaa muovikittiä, jonka irrottaminen on tolkuttoman hankalaa, sillä se muuttuu tahmeaksi purkaksi kuumentaessa ja mekaanisesti se ei liikahdakaan. Pahinta siinä ei silti ole työläs irrottaminen, vaan se, mitä se on tehnyt pokille.


Kun muovimaalin ja muovikitin alle on päässyt livahtamaan vesipisara, ja sitten toinen ja lopulta oikein joukko, niin hengittämättömän kuorrutuksen alla märkä puu on mädäntynyt pokan sisältä aivan tyystin. Moni poka päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä. 

Älkää hyvät ihmiset menkö laittamaan rautakauppojen peruskakkaa kotinne arvokkaisiin rakenteisiin. Tämäkin ikkuna olisi ollut aivan kova ja kunnossa, jos sitä ei olisi menty valamaan muoviin, vaan olisi käytetty vanhaa kunnon pellavaöljymaalia ja -kittiä. Sama pätee uusiinkin taloihin.

Aika surkeaa. Ja minä kun luulin, että tänä kesänä päästään helpolla. Mutta eteenpäin mars, ei jäädä märehtimään!


Tällaisiakin erikoisuuksia meiltä löytyy. Makuuhuoneen ikkunan lasit ovat aivan kuin maitolasia, karhean mattapintaista ja läpinäkymätöntä. En ymmärrä, miten lasille voi käydä noin, mutta ilmeisesti se liittyy jotenkin keramiikkauuniin, joka tässä huoneessa on aiemmin ollut. Sitä vaan ihmettelen, että jos uunin kuumuus saa ikkunalasin käyttäytymään näin, niin kuinka ihmeessä koko hirsitalo ei ole palanut poroksi.


Makuuhuoneen ikkunan kohdalla on törkeimmän näköinen seinämaalikin. Vanha huopakatto oli vuotanut ties kuinka kauan ja monin paikoin vesi on valunut seinää pitkin. Niinpä meidän kotimme on nyt malliesimerkki siitä, mitä lateksimaalin ja märän puun yhdistelmä saa aikaan (tästä videoversioon).


Moni ohikulkija on näiden muutaman vuoden aikana ihastellut, että onpa talo hyvässä maalissa. No juu, onhan se, mutta se on vain silmänlumetta. Kuten kunnon pakkelikerros vanhan harpun naamalla se peittää karun totuuden. Hiukan minua meinaa pelottaa ajatella, mitä muovikerroksen alla oikeasti on.


Näissä puuhissa viikonloppuun.

12 kommenttia:

  1. Ihana kesätyttökuva! Vaikka aihe ei niin ihana olekaan. Voi harmitus tuota ainetta! Liekö jotain silikonikittiä tms. Vihoviimeistä irrottaa. Tsemppiä! Sitten kun se on poistettu, talon korjautuminen ja eheytyminen alkaa - sillä voi aina lohduttautua jos urakka tuntuu ikuisuusprojektilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi. On se aika palkitseva tunne, kun tietää tekevänsä hyvää. :)

      Poista
  2. Meillä on osa ikkunoista kiinnitetty ihan vaan silikonilla. Ja on sellaisia ikkunoita, joissa lasi on suoraan ikkuna-aukossa karmissa (silkkarilla) ilman pokaa... Että samaa lajia on tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, suoraan karmissa! Sen irrottaminen onkin varmasti kivaa. :(

      Poista
  3. Meillä on käytetty samaa kittiä. Helvettikin jäähtyy nopeammin kuin se kitti irtoaa. Se on sanonko mistä! Muovi on peitteenä petollista, alla voi tosiaan olla ihan silkkaa tyhjää vaikka päälle näyttää kauniilta. Viimeinen kuva on ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ja me kun etukäteen oikein katsoimme, että viimeiseksi jätetään hyväkuntoisimmat ikkunat, eikä puusepän apua enää tänä kesänä tarvita... Terveisiä vaan, jos puusepän vaimo yhä on lukijoissa, miehellesi on sittenkin hommia täällä. :)

      Poista
  4. Ihan ihana toi mustavalkea kuva. Tulee niin lapsuus mieleen, kun enimmäkseen oli noita mustavalkeita kuvia vain. Nostalgiaa. Älä riko itteäs puuhastellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En riko. Ja yritän olla rikkomatta ikkunoitakaan. :)

      Poista
  5. Ikkuna ei ole muuttunut mattamaiseksi kuumuudesta johtuen, vaan keramiikan polttoprosessissa vapautuu vaikka minkälaisia myrkkyjä. Lasi itsessään on amorfista (=kiinteä neste), joten jonkinlainen syöpyminen on aikaansaanut ilmiön todennäköisesti. Tiloissa ei ole ollut todellakaan terveellistä oleskella polton aikana, eikä sen jälkeenkään ennen perusteellista tuulettamista. (siinä on maksa aika kovilla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamalaa. :o Enpä ole tuotakaan tiennyt.

      Poista
  6. Meillä ei onneksi ollut edellinen asukas mennyt pokia maalaamaan, olivat 35 vuotta vain olleet auringon paahtavalla armolla. Eka talvena vesi kondensoitui ikkunoiden väliin ja ikkunoissa oli jäätä ja paniikki hiipi... Seuraavana kesänä öljysin pokat kolmeen otteeseen. Puunsyyt tiivistyi ja ei ole kosteutta enää ollut ikkunoiden välissä. Tykkään itse myös perinne maaleista ja kaikista luonnontuotteista. Mökin ulkohuussi tehtiin raakalaudasta ja käsittelin sen tervaöljyllä. Ei haise tuotokset, eikä muuten tule hyttysiä! Ja puu sai todella kauniin sävyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin noita pilattuja pokia on onneksi vähemmistönä, ja suurin osa oli vissiin aivan alkuperäisjamassa. Hyvin on tässä perinnemaalin ja nykymaalin erot kirkastuneet.

      Tervaöljyä pitänee testailla huussiin jossain vaiheessa! Tuotokset ovat pysyneet hajuttomina hyvällä kuivikkeella, mutta hyttyset mokomat viihtyvät huussissamme.

      Poista