Tämä söpö piparkakkutalo on viime joulun aikaansaannokseni. Minä halusin laittaa sen tämän postauksen alkuun valamaan minulle uskoa siihen, että kyllä minä osaan piparkakkutaloja tehdä.
Sitä voisi kuvitella, että jos näitä taloja on väsännyt joka vuosi ainakin viimeiset 25 vuotta, niin se alkaisi jo sujua. Vaan ei. Tämän vuoden talo nimittäin näyttää tältä:
Eilinen piparioperaatio oli aika rasittava. Kaikki, mikä saattoi mennä pieleen, meni. Ihan ensimmäiseksi tietysti poltin sen ekan pellillisen. No, niin käy aina, ei se mitään haittaa.
Liimasin punaisia hedelmäaakkosia kattopaloihin luomaan vaikutelmaa tiilikatosta. Pussillinen riittikin vain katon toiseen lappeeseen. (Kuvassa alhaalla.) Karkit painoivat niin paljon, että katosta tuli tonnin painoinen. Se luultavasti romahduttaisi koko talon. Lisäksi hedelmäaakkosten liukas pinta hylki sokeriliimaa.
No, sitten hienot ikkunalasit epäonnistuivat aivan katastrofaalisesti. (Kuvassa siellä täällä.) Olen lukenut, että nallekarkkeja voi sulattaa piparkakkutalon ikkunoiksi. Mikseivät hedelmäaakkoset sitten toimi samalla lailla? Ikkunalaseistani tuli sitä, mitä valuu alienin suupielistä.
En antanut niiden häiritä. Aloin silti koristella seiniä. Tiputin tietysti yhden seinän lattialle. (Kuvassa keskellä.) Se meni palasiksi. Liimasin palaset yhteen sokerikuorrutteella. Kyllähän tämä tästä.
Tässä vaiheessa ilmeisesti olisi ollut parasta lopettaa koko homma, mutta minä ryhdyin pursottelemaan koristeita. Ei siitäkään tullut yhtään mitään! Kolmivuotiaat pursottavat paremman näköistä jälkeä. (Kuvassa ylävasemmalla.) Aloin vaipua epäuskoiseen hämmennykseen. Miten minun käteni saavat aikaan jotain näin järkyttävää?
Päätin pelastaa talon levittämällä kuorrutetta kaikkialle. Toiset ihmiset tekevät tosi hienoja taloja, joista on joka kohta kuorrutuksen peitossa (klik Hello Kitty). No, niin tekevät, ne toiset. Minä ilmeisesti en. (Kuvassa oikealla.)
Jopa aina niin kannustava Sulo myönsi, että lopputulos ei aivan yllä siihen, mitä hän on minulta tottunut näkemään.
Tulisiko tästä piparkakkutaloton joulu vai vieläkö uskaltaisin yrittää uudestaan?
73 kommenttia:
Apua :D :D
Yritä vaan uudestaan. Toi on se poikkeus joka vahvistaa sen säännön, että sää oot taitava. Mää muuten löysin sun blogis viime vuonna ettimällä piparkakkutalopostauksia. Löysinkin monta, mut sun oli ainoo joka teki vaikutuksen.
Voi Susanna, tsemppihali sulle talokatastrofin keskelle!
En tosiaan ole mikään leipojamestari, mutta muutaman vinkin voin antaa. Sokerimassalla saa helposti kaunista tasaista pintaa ja koristeitakin, jotka voi liimata sokerivesikuorrutteella. Massaa saanee ihan normikaupoista, valkoista ainakin Dr.Oetker -merkillä. Meinaan että sillä konstilla saisi ehkä pilalle menneet kohdat piiloon ilman että tarttee ihan alusta aloittaa ;)
Oon kokeillu sulattaa pipaerihin kovia hedelmäkarkkeja ja se toimii ihan hyvin.
Minäkin tein piparkakkutalon, tai monta. Samalla kaavalla vuodesta toiseen ja laitoin myös kuvan blogiini. Itse olen lukenut, että tikkukaramellimurskasta saa hyvät lasit ikkunoihin, piti kokeilla, mutta joku oli syönyt tikkarit.
Onneksi minuakin meinaa jo naurattaa. :P
Oi, kiitos kiltti.
Menen siis S-markettiin ja haen sokerimassaa. Siitä tuleekin jännittävää, sillä en ole ikinä sellaista hiplannut. :D
Miten ne tikkarit murskataan? Voisin kokeilla seuraavaksi niitä! Varmuuden vuoksi pitänee valita jotain valkoisia tikkareita...
Viime joulun piparkakkutalo on kuin Hannu ja Kerttu-sadusta - tämän vuotisesta tulee Hard Rock-tyylinen - yhtä hyvälle maistuvat molemmat!
hannah
IHANA tuo vm2012, ei onnistuis keltä tahansa!!
Entä jos nyt vaan kaikesta huolimatta (!!!) teet talon valmiiksi ja sitten tulisi hirveä lumimyrsky...(tomusokeria) :)
Heips, tikkarit voi murskata ihan vasaralla tai lihanuijalla. Ei tartte ihan jauhoa tehdä, isommatkin muruset sulaa ihan mukavasti. Voi vähän kuplia uunissa mutta tasoittuu kun jäähtyy! Ja lohdutukseksi - ei ole kaikki meilläkään mennyt kuin Strömsössä. Onnistuin mm. tuhoamaan puhelimeni kaikkien yhteystietoineen... :( t:Tiitiäinen
Veikkaan, että näemme tällekin vuodelle vielä onnistuneen luomuksen, eikö vain? ;)
Tuo piparkakkutalon tekeminen vaikuttaa sen verran monimutkaiselta tieteenlajilta, etten tohdi sitä itse edes yrittää. Tällä kärsivällisyydellä voisi tulla pahaa jälkeä... ;D
Alienin kuolaa :D)))) voi hyvän tähden, kun alkoi naurattaa! Ole itsellesi armollinen. Tulee se joulu ilman piparkakkutaloakin. Toisinaan minäkin haaveilen muumitalomaisesta piparkakkukartanosta ja melkein olen jo alkanut tehdä. Sitten tulee realiteetit vastaan. Kärsivällisyys ei ole oikein minun heiniäni. Tyydyn siis ihailemaan toisten aikaansaannoksia. Täällä meilläpäin blogia pitää yksi todella taitava leipuri. Viimeisimmässä postauksessa näkyy olevan piparkakkutaloasiaa. Blogi löytyy googlella: Mansikkamäki.
Toivottavasti löytyy! Se on ihan helppo kaulita tomusokerin kanssa.
Siellä on maatuskakin pihalla! Miksen minä osaa tehdä tuollaista!!!! Pakko yrittää uudelleen.
No toi viimevuotinen onkin ihan jostain toisista ulottuvuuksista... Millä sie pursotat - ja mitä? Nallekarkit toimii ikkunoissa, se on testattu. Meille tulee perinteisesti piparkakkumaailma, suunniteltiin tällä kertaa, että vähemmän taloja ja enemmän tyyppejä ja pulkkamäki. Mie aloin jo miettiä, miten saan tyypit paistettua istuviksi, kun Lellu 7-v sanoi, että nehän voi katkaista vyötäisiltä ja liimata sokerilla istumaan. Kohta ulkoistan koko homman niille, kun kerran fiksuilevat noin :P
Se ei ole monimutkaista. Siksi on ihan järjetöntä, että lopputulos voi olla tätä.
Kokeilen!
Voi ei, täältä sylillinen myötätuntoa puhelimen vuoksi.
Kaikki palat vaan yhteen kasaan, pyörremyrskyn jäljiltä. :D
:D
Piparkakkumaailma! Lyö lyötyä! :D
Pursotan sellaisella pursotuspussilla, jonka päässä on tylla. Ja kuorrutteen teen itse: munanvalkuaista ja tomusokeria. Ei vettä.
Meillä kyllä mennään aina semmosella "määrä voittaa laadun" -periaatteella :D Saatan alkaa panostaa kauneuteen sitten, kun lapset eivät enää osallistu.
Minä olen tehny kerran piparkakkutalon. Se näytti ihan slummien hökkeliltä... Ei oo minusta leipuriksi, ei.
Eikä hei varmaan oo Ullasta rättien tekijäksi, että älä suotta murehi, vaikka se osaakin tehdä uskomattoman upean piparitalon. Sen kuuluukin osata, koska se on sen ammatti.
Sitäpaitsi sun viime vuoden talo on ollut ihan hirmuisen ihana!! Kyllä sä varmasti onnistut tänä vuonnakin vielä komean talon kasaamaan. Tai sit vaan sanot, että sä sait tänä vuonna inspiraation maailmalla riehuneista myrskyistä ja maanjäristyksistä... =)
Arvasin, että maatuskan huomaat varmasti! :)
Olet niin oikeassa! Toisten juttu on tehdä liian hienoja piparitaloja, toisten juttu on räpätä olympiastadioneilla ja toisten juttu on tehdä tiskirättejä. ❤
Teen uuden. Tuli millainen tuli.
Ei lainkaan helppohomma tuo piparitalon teko...:) Yritä ihmeessä uudestaan....vaikka kyllä se joulu tulee ilman piparitaloakin...
Jokohan sulla siellä on talotehdas pystyssä?
Meillä lapset menevät taas viikonloppuna talotehtailemaan mummolaan, ja minä odottelen sitten valmiita taloja kameran kanssa! Neljä niitä varmaan tulee. Tosin yksi on ehkä talli hevosten kera... Nautin ihan täysillä, että mun ei tartte tuohon ryhtyä!
Tosin pipareita kyllä tehtiin kuorrutteiden ja nallekarkkien kera. Nallekarkit ainakin toimii ikkunoina, mutta niitäkään ei kannata pitää kuin minuutti pari paiston lopussa. Ja samalla voi napsia ylimääräiset nallet, kun vahtaa uunia!
Leppoisaa joulun aikaa!
ps. Minä pelkäsin, että sun talosta kurkistaa "se siimahäntä"!
Ai joku hullu villihiiri? Niitä ei ole näkynyt sen jälkeen, kun bloggasin niistä. Julkisuus taisi olla niille liikaa. :D
Hitsi, minä laitoin ne aakoset ikkunoihin koko paiston ajaksi. Voikohan tikkarimurun laittaa heti alkuun mukaan? Luulisi sen tarvitsevan enemmän aikaa sulamiseen kuin nallekarkkien.
Yritänhän minä. Kohta lähden kauppaan. Taikinaa en ole ikinä tehnyt itse, enkä aio yrittääkään. :P
Iikka myrsky!! :D
Juu tikkareista tulee hyvät ikkunat! Tytäer teki talon ja laittoi tikkareista. Pussin sisään vaan ja vasaralla rikki.
Voi ei! Mekein jo naurattaa, joskus kun ei onnistu niin ei vaan onnistu ja kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Mutta älä lannistu, tuo edellinen talosi on upea! Mitä nuo pienet värikkäät pyörylät ovat?
Entä jos kuorrutat talon kokonaan valkealla ja sitten pursotat siihen kaupan värillisellä massalla kuvioita? Se voisi pelastaa talon. Minä en saa koskaan onnistumaan sokerikuorrutetta itse, käytän valmista tuubimassaa... Tosin tyttäreni, joka on innokas leipuri, teki taloonsa itse pikeeriä, ja hyvin sillä onnistui. Mutta värillinen kuorrute on ehkä helpompaa ostaa valmiina.
Nallekarkeista olen tehnyt ikkunat ja muistaakseni laitoin paiston lopuksi vain hetkeksi uuniin ja onnistui hyvin. Nyt tyttö teki tikkarinmurusta ja laittoi jo paiston aluksi, ja hyvin onnistui.
Ai niin, tiskirätit tuli eilen, ihania ovat, kiitos! Tosi nopeaa toimintaa. :)
:D
Ne pyörylät ovat jotain nonparelleja. Mauttomia pikku lastuja.
Mutta miten kuorrutetaan kokonaan? Miten se mönjä saadaan leviämään tasaisena kerroksena kaikkialle, mutta niin, ettei valu piparin reunojen yli pöydälle?
Kiitos kuuluu itsellesi. :)
Sitä minäkin kyllä ihmettelen. Ehkä sen pöydälle valuneen mönjän voi leikata pois vähän jähmettyneenä, ja sitten sillä värillisellä kuorrutteella koristelee niitä leikattuja reunoja... Kävin Mansikkamäen sivulla ja apua miten upeita! En löytänyt sieltäkään ohjetta miten semmoinen tasainen kuorrute tehdään.
Piparkakkutaloissa tarviin joka vuosi Strömsön apua, ei onnistu niin ei onnistu. Eläimet on helpompia. Jostain olen kuullut, että muumi-tikkarit toimisi ikkunoina hyvin. Ja sillä massalla saa kauniin tasaisia kerroksia piparien päälle (ei omaa kokemusta mutta kuten huomaat, osaan neuvoa hyvin :DD). Minusta tuota hello kitty-taloa ei enää tunnista piparkakkutaloksi ja jos rehellinen olen, on se liian täydellinen, puuttuu käsityön leima eikä sitä tahdo erottaa muovisesta vastaavanlaisesta.
Kyllä se Saga syö myös alienin jätökset, älä huoli!
Mä en vieläkään tiedä, oliko siskoni teininä tekemä maailmanpoliittisesti ajankohtainen pipari-installaatio "Joulu Kosovossa" tarkoituksellinen vai vahinko. Taloista puuttui paloja ja pipariukkeleilta raajoja... Mutta hieno se oli, ja maistui hyvältä.
Mun kärsivällisyys ei oikein riitä pipariaskarteluun. Tänä jouluna homman hoitivat äitini ja tyttäreni: http://langastus.blogspot.fi/2013/11/piparitornin-prinsessa.html Eihän tuo kyllä jouluun asti selvinnyt...
Tsemppiä piparitalo urakkaan! Kokemusta löytyy tältäkin, ettei aina onnistu ekalla kerralla.
Tämä sun blogi on muuten mahtava, löysin vasta hiljattain tänne ja koukussa ollaan :)
En usko, että leikkaavat pois. Ne reunat kun ovat aina niin nättejä. Katsopa näitäkin:
http://ebetys.blogspot.fi/search?updated-max=2013-12-01T04:16:00-08:00&max-results=7
Kävin kaupassa. Massa maksoi mansikoita. Jäi kauppaan. Tikkarit unohdin ostaa! :D
Nyt tuntuu, että kohta seuraa vaan toinen katastrofi...
Sen varaan vähän laskenkin. Ei nuo syömättä jää. Varsinkin, jos mätän sitä kuorrutetta jokaiseen palaan vielä lisää.
Hienon tornin saivat syntymään! Minusta tuntuu, että kuusikulmaionen torni on niin utopistinen kasattava, että minun on syytä pitäytyä neliseinäisissä taloissa.
Ihana se siskosi! Jos kososvo oli tarkoituksellinen, niin ihana mielikuvitus siskolalsi. Ja jos kosovo oli vahinko, niin ihana sisko, kun osasi kääntää sen voitoksi antamalla hienon nimen.
Kiva, että löysit tänne! Toivottavasti tulet viihtymään vastaisuudessakin. :)
Hmmm. Värilajitelma kahdeksan euroa. Ihan niin monta rahaa en piparitaloon halua upottaa. Mennään vanhalla konstilla...
Olet ihana! Kiitos jälleen hymystä huulillani!
Voi ei. Aina ei mene niiinkuin Strömsössä. Tuota varten on hyvä olla kuvia niistä onnistuneista yksilöistä. Tsemppiä ja tervetulua virtuaalivierailulle myös joskus Kummitustaloon.
Voi Susanna <3 :D
Eipä kestä. Sanoinkin Sulolle aamulla, että tämä pitää kuvata blogiin, kun ihmiset tykkäävät siitä, ettei minulla kaikki mene aina ihan putkeen. ❤
Olen muuten koko ajan ollut siinä uskossa, että Kummitustalo ON lukulistallani ja siellä vaan ei tapahdu mitään enää, kun ei tuohon sivupalkkiin ilmesty uusia postauksia. Mitä ihmettä...
Hih. Mutta toinen kerta toden sanoi. Nyt meillä on söpö pieni piparitalo. Huomenna kuvia siitä. :)
Kävin tutkimassa.
Olen ihan satavarma, että lisäsin kummitustalon lukulistaani silloin, kun ilmoitit teidän ostavan talon maalta. Olen myös satavarma siitä, että silloin kommentoin ja onnittelin.
Ei ole onnittelua eikä ole blogiasi listallani.
Joko kyseessä todella on kummitustalo tai sitten minä vaan olen täysin tärähtänyt. No, onpahan nyt vähän kiinniotettavaa... käyn heti tutkimaan, miten elämämme siellä on sujunut.
Voi ei, ja meillä on tapahtunut ihan kauheasti. Ja ensi vuonna tapahtuu vielä enemmän, niin paljon etten meinaa innostuksissani saada nukuttua!
Voi sentään, sun talotyömaa kuullostaa samalta kuin meidän saunan rakennus. Että mihin tahansa koskee, niin pieleen menee. Vaikka ihan hyvässä uskossa yrittää ja kaikkensa.
Ihana kuitenkin, että edellisestä kommentista päätellen Strömsö on kuullut kutsusi! :D
Yritin listautua lukijaraatiisi. Ei onnistunut:
"Pahoittelemme...
Emme pysty käsittelemään pyyntöä. Yritä uudestaan tai palaa asiaan hetken kuluttua."
:P
Strömsön henki valtasi minut ja talo nousi kuin itsestään. :D
Kutsukaa tekin Strömsötä apuun sen saunan kanssa.
Wuhuuuu! Käy ihan kuin mulla, joka vuosi :) Olenkin jättäytynyt takavasemmalle ja lapset on koristellut. Sillä lopputuloksella, että yritän sörkkiä ja antaa neuvoja jatkuvasti..... Kerran tein ulkowc-talon ja se kuulkaa oli paras ikinä!!!!!!
Kyllä se siitä :)))
Uh huh! Tuo kuulostaa just siltä miltä pelkään mun piparitalon rakentamistuloksen olevan. Meinaan en oo vielä ees omaa aloittanu kasaamaan. Oon lykänny ja lykänny ja lykänny ku jotenki on niin pahaenteinen olo siitä. Osat on kyllä tehtynä valmiiksi, mutt jo taikina lähti menemään väärin, se meni pilalle. Saas nähdä, jos vain koristelis seinät ja tekis niistä isoja pipareita. Eikös sekin ois ihan yhtä hyvää ;)
Mutta on nuo palaset varmaan ihan hyvän makuisia. Ja aina ei voi onnistua. Onhan sentään ehkä murheista pienimpiä.
Mutta jos aiot vielä yrittää, niin hs-fi -sivulla on menossa äänestys pipariluomuksista. Voit käydä sieltä mallia. Miten olisi esim H:gin rautatieasema ;)
Upeita luomuksia, mutta minun jouluni menee ilman piparitaloakin.Piparitkin ostan kaupasta ja niin se vaan joulu tulee ja menee :)
Sirpa
Sorry vaan, mutta minä lasken ne kaikki siimahännät samaan kastiin, olivat sitten villejä tai kesytettyjä, ja pitkällä tai vähän nöpömmällä hännällä... :) Mutta hoitele sinä vaan ihan rauhassa omaasi! :) (Mitähän muuten oikeasti tapahtuisi, jos jättäisit Kertun yöksi piparitaloon???)
ps. käypä kurkkaamassa. on monenlaista
https://www.facebook.com/group.php?gid=2...
Sirpa
Huussi olisi hauska. Koska joka joulu olen tehnyt aina vaan pienemmän talon, niin huussi olisi luonteva jatkumo.
No teit itse taikinan! Siitä jo sata pistettä!
Onnistuin jo tekemään oman taloni valmiiksi, mutta ei se ihan Helsingin rautatieasema ole. :D
Yritin käydäkin niitä Hesarin sivulta katsomassa, siellä luki, että 30 ehdokasta. Näen vain neljä. En oikein ymmärrä, mistä niitä pitäisi etsiä.
Just joo. Välillä tuntuu että Bloggerin kanssa on pelkkiä ongelmia.
Ootko kokeillut pikeerillä? Kinuskikissan sivuilla on hyvä ohje.
Tekisin itse näin: Tujummalla pikeerillä rajataan ensin reunat, annetaan kuivua ja sitten täytetään sisäosat. Näin löysempi kuorrute ei valu alkulimana matkoihinsa.
Eevi
Kerttua tarkoitit! Senkin ryökäle! :D
Jos laittaisin Kepan piparikartanoon, se luultavasti kuolisi. Sokeri on pahasta.
Siinähän se selitys tuli, kiitos! Paksummalla reunat ja löysää sisään.
Justiinsa minäkin kekkasin tuon vinkin yhdeltä sivulta. Niinpä tietenkin. Täällä on huikeita taloja, pitäisiköhän uskaltaa kokeilla kopiota omasta joskus: http://www.nlrockrecipes.com/2008/11/detailed-instructions-for-making.html
Oi apua, millaisia! Kyllä on taidokkaita!
Minähän tein meidän aseman pari vuotta sitten. Järjettömän kokoinen. Sortui. tietysti.
Sain yhdeltä kaverilta linkin, joka myös herätti wau-tunteita. Harmi, kun en ole Tallinnaan menossa:
http://www.visitestonia.com/fi/sukella-piparkakkujen-maailmaan
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=-BZMvdBitW0
Viimeksi piparkakkuja leipoessani tein koristepiparkakkuja, joissa oli keskellä sydämenmuotoinen reikä. Reikiin laitoin paistamisen ajaksi erilaisia irtokarkkeja. Paras tulos tuli tennismailakarkeista, kun sitä malttoi laittaa tarpeeksi vähän: ohut, kauniisti läpikuultava ja kova "lasi". Vaahtokarkkeja ei ainakaan kannata laittaa, ne kuohuvat paljon. Sellainen pavun näköinen isohko hedelmärae näytti paistamisen jälkeen vähän paiseelta. Seuraavan kerran kun viitsin alkaa piparkakkutaloa tekemään (jostain syystä tulos on aina jotenkin säälittävä), teen ikkunalasit tennismailakarkeista.
Lähetä kommentti