tiistai 12. marraskuuta 2013

Blogblogblogitiblog vaikka pitäisi olla nukkumassa


Pupuleipomosta tupsahti haaste. Kiitokset ruusujen kera!

Samainen haaste on käynyt täällä pari kertaa aiemminkin, mutta koska se on luonteeltaan muuttuvainen, otan sen vastaan. Joudutte taas kerran lukemaan 11 asiaa minusta. Tai ette joudu, jos lopetatte lukemisen nyt.


1. Kerro mukavin lapsuusmuistosi.

Koko perheen yhteinen hiihtoretki kuuluu muistojen parhaimmistoon. Isi hiihti edellä puusuksillaan, ja veti pulkassa kuopusta. Sitten hiihdin minä, minun perässäni siskoni ja hännänhuippuna äiti. Eväinä meillä oli kuumaa kaakaota ja juustolla ja makkaralla päällystettyjä voileipäkeksejä.


2. Oletko joskus voittanut arpajaisissa? Mikä oli mukavin voittosi?

Minulla on surkeista surkein arpaonni. Siksi en lottoakaan koskaan. Blogiarpajaisissa olen kyllä voittanut pari kertaa. Mutta ikimuistoisin voitto oli kuitenkin MeNaisten arpoma lippupaketti Showhatiin. Riehaannuin siitä postilaatikolla niin pahasti, että minulta lirahti pissa pöksyyn. (Keski-ikäisen naisen ei pitäisi sillä lailla innostua.)


3. Mikä on lempimakeisesi?

Miten voi valita yhden? Olen hulluna karkkiin. Ihan sama, mitä se on, kunhan sitä on paljon. Mutta jos olisi pakko valita vain yksi, jolla elää loppuelämä, niin Dajm.

4. Onko sinulle tapahtunut jotakin selittämätöntä?

Ei. Minun nähdäkseni kaikkeen löytyy rationaalinen selitys.


5. Kerro painajaisesi, jonka muistat.

Näin aiemmin painajaisia jatkuvasti. Oli varsin tavallista, että herätin huudollani Sulonkin. Ne ovat kuitenkin onneksi kadonneet lähes kokonaan. Mutta muutama yö takaperin näin peruspetopainajaisen. Uni on aina samantapainen ja näen sitä usein. Olen sisällä jossakin talossa, kun näen ikkunasta suden tai karhun. Se on aina tappavan vaarallinen, ja minä ryntään sulkemaan ovia. Saan viime hetkellä oven kiinni otuksen nenän edestä, mutta se alkaa kammeta ovea auki. Minulla eivät voimat riitä ja peto on pääsemässä sisälle.

Herään aina ennenkuin saan tietää, tulenko syödyksi.

6. Kerro pienestä asiasta, joka tuo arjessa sinulle iloa.

Tiskien laittaminen tiskikoneeseen. On niin hulppeaa, miten helppoa tiskaaminen voikaan olla. Toivon, etten koskaan ala pitää tiskikonetta itsestäänselvyytenä.


7. Mikä on pahin piirteesi tai paheesi, josta et pidä, ja josta eroon pääsemällä elämäsi paranisi?

Koska olen jo parantunut kaikkein pahimmista itsetunto-ongelmistani, eniten elämää haittaava piirteeni on nykyisin sokeririippuvuus.


8. Joudut aikavääristymään ja palaat nykyjärjelläsi ja mielelläsi aikaan, jolloin olit 18-vuotias. Mitä tekisit?

Olen miettinyt tätä nyt pari päivää ja tullut siihen tulokseen, että tekisin kaiken varmasti ihan samalla tavalla. 18-vuotiaana elämäni oli hiljaista, hyvin yksinkertaista ja ihan hyvää. Kävin lukiossa, ja illat laskin matematiikkaa. Viikonloppuisin kuuntelin, katselin ja piirtelin Axl Rosea. Minulla oli kuplavolkkari Katri, jolla ajelin ainoan ystäväni luo kylään ja otin usein mukaan myös pikkuveljeni. Se aika yläasteen ja opiskelujen välissä oli minulle hyvää aikaa.


9. Kerro kolme miellyttävää tuntemusta.

Puhtaisiin lakanoihin pujahtaminen saunan jälkeen. Suussa ensimmäinen pala suklaalevystä. Kertun pieni keho sylissäni.

10. Kerro kolme epämiellyttävää tuntemusta.

Syysväsymys. Hallitsematon ahdistus. Ja se, kun onnistun hikkaamaan itselleni lapakrampin.


11. Tee tämä pikainen numerologinen tulkinta. Pitääkö se kohdallasi paikkansa? Suomenkielinen löytyy täältä.

Englanninkielinen piti paikkaansa jotensakin, mutta suomenkielinen ei lainkaan. Kun luin tuota suomenkielistä, ajattelin, että tämähän kuvailee Suloa, eikä minua. Kokeilin Sulon syntymäaikaa ja sainkin saman tuloksen.



Minun pitäisi nyt keksiä uudet 11 kysymystä ja lähettää tämä eteenpäin, mutta minäpä heittäydyn nyt tylsäksi lortiksi, enkä jatkakaan haastetta tällä kertaa. Uni painaa ja keittiössä yksi hiiri pitää loukkuja pilkkanaan. Taidan kömpiä petiin.

(Jarkon ja Oskun kuvan varastin täältä ja Akselin kuvan täältä.)

13 kommenttia:

  1. Voi miten kauniita ruusuja!

    18-vuotisvuotesi kuulostaa matematiikkaa lukuunottamatta todella mukavalle, samantyyppiseltä kuin itsellänikin aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastin matikkaa. Luin pitkää matematiikkaa ja nautin valtavasti tehtävien ratkomisesta. Jotkut laskutehtävät veivät parikin A4:sta ja kun lopussa seisoi se oikea vastaus, niin olihan se huipputunne.

      Meinasin lähteä lukemaan yliopistoonkin matematiikkaa. Minkähänlainen elämäni olisi nyt, jos silloin olisin lähtenyt yliopistoon, enkä olisi päätynyt graafisen suunnittelun pariin? :)

      Poista
  2. Mä toivon myös, etten ala pitää tiskikonetta selviönä. 1,5 v tiskikoneettomuuden jälkeen se on kyllä ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaas miten meille kävi? Uusi tiskikone oli ollut käytössä tasan neljä viikkoa, kun yhtäkkiä lakkasi toimimasta. Ei vaan suostunut imemään vettä sisäänsä enää. Olin niin raivona! Onneksi korjaus meni takuun piikkiin. Korjausmies kävi eilen ja vaihtoi jonkun magneettihärpäkkeen ja kone alkoi taas pelittää.

      Tiedänhän minä, etteivät nykyajan koneet enää kestä vuosikausia, mutta sitä toivoisi, että ne kestäisivät edes kuukausia.

      Poista
  3. Kiva haaste ja mukava oli lukea vastauksesi!

    VastaaPoista
  4. Aina niin riemastuttavaa luettavaa :)

    VastaaPoista
  5. Oliko? Kun tätä yöllä kirjoittelin, ajatteloin, että mahtoipa tulla tylsiä vastauksia. :P

    Nyt pitäisi uskaltaa mennä keittiöön katsomaan, onko hiiri kohdannut loppunsa.

    VastaaPoista
  6. Eikö olekin tuo hiihtokuva Ukoskasta? Ihan hassu juttu, koska minä olisin sanonut myös mukavimmaksi lapsuusmuistoksi sen, kun keväällä hankikannon aikaan lähdettiin hiihtämään, otettiin mukaan kaakaota termarissa ja lauantaimakkaravoileipiä, mentiin johonkin Lammassaaren takana olevaan pieneen saareen ja istuttiin siellä syömässä eväitä kunnes piti lähteä takaisin ettei aurinko ehtinyt pehmentää hankea.

    Ja sinne jäälle sujahdettiin melkein tuosta samasta kohtaa, mistä tuo kuva minun mielestäni on otettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se Ukoskasta, viime talvena kuvattu. Lapsuuden hiihtolenkit tosin tapahtuivat Lohjalla Mynskän kylässä.

      Lauantaimakkaraa... onkohan sitä vielä olemassa? Taitaa olla. :)

      Poista
    2. Hassua, miten nuo lapsuusmaisemat tunnistaa yhdellä vilkaisulla...

      On sitä. Kelpaa myös 2010-luvun sukupolvelle!

      Poista
    3. Minulle ei ole kelvannut edes 80-luvulla. :P

      Poista
  7. Heh..upea kuva Axl Rosesta, fanitin myös häntä ja koko bändiä samoihin aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olento. Hassua, miten vielä näin 40-vuotiaanakin sydän heittää pari ylimääräistä kieppiä noista Axlin vanhoista kuvista ja videoista. Mutta nykypäivän Axl on pahaa kuultavaa ja surullista katsottavaa. Eräs kaveri totesi nähdessään videonpätkän tämän päivän GNR:sta, että nyt hänestä on ihan hyvä, että Jim Morrison kuoli nuorena.

      Poista