Viime maanantaina me singahdimme häämatkalle ja tänään tulimme takaisin kotiin. Kävimme paikassa, josta minulla oli jo etukäteen sellainen olo, että saatan haluta jäädä sinne asumaan.
Ennakko-odotukseni pitikin paikkansa, mutta tuhatkertaisesti voimakkaammin kuin olin osannut odottaa. Slovenia oli kuin sadusta.
Se oli ilmastollisesti...
... ja maisemallisesti...
... ja arkkitehtonisesti sellainen paikka, jonne minun sieluni kuuluu.
Slovenia on täydellinen maailma juuri minulle, koska siellä on kaikkea sitä, mitä eniten rakastan: huikeaa luontoa patikkareitteineen, kirkasta vettä, vanhoja unelmaisia taloja, jylhiä vuoria ja komeita linnoja!
Muutamassa päivässä tutustuimme niin hienoihin luonnonmuodostelmiin, että niitä ei oikein voi kuvailla sanoin eikä kuvin. Kävimme 1600 metriä merenpinnan yläpuolella ja 120 metriä maanpinnan alapuolella.
Taistelin itkua vastaan viimeisenä aamuna, sillä siitä visuaalisesta hurmoksesta luopuminen tuntui aivan hirvittävän raskaalta. Halusin todellakin jäädä asumaan Sloveniaan. Kuinka upeaa olisikaan nähdä ne vuoret joka aamu herätessään!
 |
Sitä haavetta ylläpitääkseni ostimme minulle Ljubljanan torilta ehta aidon slovenialaismummon mummokoltun.
Näettekö? Tuossa minä nostelen heinää kuivumaan perinteiseen slovenialaiseen tapaan.
78 kommenttia:
aivan huikeat maisemat ja kuvat!!
voin kyllä hyvin kuvitella, että juuri noihin maisemiin on helppo rakastua...
ei muuta kuin kakkos asuntoa haaveilemaan :)
ompa ihanat maisemat!
Voi miten upeita kuvia ja maisemia! Tekisi heti mieli alkaa pakkaamaan..
Henkeäsalpaavat maisemat...:)
Kiitos, että jaoit nämä kauniit kuvat. Muutoin en olisi tiennyt, että Sloveniassa on näin kaunista! Itsekin haaveilen välillä maaseudun rauhasta, mutta tasaisemmissa maisemissa :)
-Raks
Hieno myyntipuhe vähän harvinaisemmalle matkakohteelle. Henkeäsalpaavat maisemat.
Mulla on kaksi henkistä kotia koti-Suomen lisäksi. Hollanti ja Etelä-Ruotsi, nimenomaan ne Ystadin ja sillan seudut.
Pakko päästä Sloveniaan!
Aivan huikeat maisemat! Tuolla ei voisi olla viihtymättä! Tehdään joukkopako Sloveniaan!
Onpa todella kaunis maa. Mutta kuinka te sinne eksyitte? En ole kuullut kenestäkään joka olisi tehnyt matkan Sloveniaan! Näyttää juuri oikeanlaiselta kohteelta romanttiselle häämatkalle!
"Päivän asu" -kuva slovenian mummokoltussa, please!
Oi, minäkin haluaisin Sloveniaan! Harkitsemme äitini kanssa reissua sinne ensi keväänä, mutta emme ole vielä selvittäneet pääseekö siellä helposti liikkumaan ilman vuokra-autoa.
Me vuokrasimme auton. Se oli hyvin edullista. Saimme kelpoisan vw-golfin, joka jaksoi kiivetä jyrkät rinteet nätisti ylös asti.
Yritin tutkailla etukäteen noita julkisen liikenteen mahdollisuuksia, mutta en saanut niistä mitään tolkkua. Ja onneksi niin. Oma auto nimittäin toi meille vapauden liikkua maaseudulla ja vuoristoteillä. Paljon hienoa olisi jäänyt näkemättä ilman sitä.
Uskon, että kokemus oli huikea! Kuvat ainakin kertovat omaa satumaista tunnelmaansa... Kyllä, Slovenia on haaveissani vielä joskus :) (Meidän häämatka on tekemättä edelleen, höh.)
Ihan vahingossa. En olisi ikinä uskonut koskaan lähteväni sinne. En oikeastaan edes tiennyt, missä koko Slovenia on - Euroopan tuntemukseni nimittäin jämähti 80-luvulle.
Sulo oli jemmannut salaa matkarahoja talteen ja antoi setelinipun minulle huomenlahjaksi. Sitten rupesimme vaan miettimään, minne menisimme. Selailimme isot määrät kaiken maailman matkatoimistojen sivuja, törmäsimme vahingossa Bledin kaupunkiin ja se oli päätetty.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. :)
Toivottavasti sinäkin pääset joskus Sloveniaan. Uskon, että tykkäisit.
:)
Niin minunkin. Tosi pian. Ja pidemmäksi aikaa!
Littania maisemia sielläpäin. Hassua. :)
Itse en ole Hollannissa käynyt ja Etelä-Ruotsinkin läpi huristellut vain m-pyörän kyydissä nopeasti.
Maaseutu on varmaankin kyllä hyvä paikka missä tahansa maassa. :)
Niin, nimenomaan. Siellä oli sellainen tunne, että omat aistit eivät edes riitä kaikkeen.
Minäkin haluaisin jo kaartaa takaisin. :D
Niin. Ja siellä oli myös hirmuisen siistiä, kaikkialla missä kävimme, paitsi ei Ljubljanassa. Ljubljana oli ränsistynyt, likainen, sotkuinen, mutta kaikki pienet paikkakunnat olivat hirmuisen siistejä.
Pakko ruveta lottoamaan.
Ihanat maisemat! Me käytiin tasan 7 vuotta sitten siinä hieman etelämpänä Kroatiassa ja pari vuotta myöhemmin eteläisessä Itavallassa, ihan Slovenian rajalla. Slovenia jäi käymättä kun ei tajuttu etukäteen ottaa vuokra-autoon rajanylitystä varten oikeanlaista vakuutusta. Silloin päätimme että kun seuraavan kerran sinne suuntaan lähdetään niin Slovenia siinä välissä on takuuvarma matkakohde.
Ensin kuvat ja tekstit saivat liikuttumaan, mutta sulon huomenlahja räjäytti potin - miten liikuttavaa, kun toinen on kerännyt salaa matkarahaa ja ja ja... :) : )
Sulohan ON liikuttava. Aina.
Varsinkin, kun minä olin kauheasti mesonnut etukäteen, että eihän me nyt mitään hölmöjä huomenlahjoja ainakaan anneta ja ei häämatka ainakaan mikään pakollinen juttu ole, vaikka naimisiin mennäänkin. :P
Kauniit maisemat! Olipa hyvä, että löysitte mieluisan kohteen häämatkallenne:)
Ja kiitos ihanasta tarjottimesta, hain sen tänään messujen jälkeen postista:)
Ja se on niin pieni maa, että ehtii hyvin poiketa parhaat paikat katsomassa vaikka matkailisikin varsinaisesti naapurimaassa.
Kiitos itsellesi tilauksesta!
Vau! Kiitos tästä "nojatuolimatkasta" <3
Mahtava maa ja ihanat kuvat! Opiskeluvuosinani tuli käytyä Tsekeissä ja ne maisemat kyllä lumosivat täysin..ja se ruoka ja ihmiset ja arkkitehtuuri..huoh..
Sieluni silmin näen miten istut tuohon maisemaan kuin nenä päähän! :)
Satu Lapin sanoin: kateellinenkateellinenkateellinen ;D
Heather
No juu. En kyllä yhtään ihmettele että olet rakastunut paikkaan, kuvat on kertakaikkisen upeita! Mun mies on sanonut että haluaisi mennä Kroatiaan - lienee aika samanlainen paikka. Mikä ettei sittenkin Sloveniaan? Mä itse asiassa sille kerroin aamulla sinuun törmättyäni, että olitte tulleet juuri tuolta ja miten sitä kehuit, ja kyselin että voitaisko mekin kenties joskus lähteä sinne reissuun... (meilläkin on se häämatka edelleen tekemättä - naimisissa on oltu yli 18v...)
Oli tosiaan ältsin hauska törmätä sinuun sillä lailla, yks kaks, oman kylän "absilla". Ihan meinas henki salpaantua!!
Ei hyvänen aika! Tonne täytyy päästä! Missä kaupungissa te olitte?
Voi ei, en tiennytkään, että minullakin taitaa olla slovenialainen sielu! Yyyyh, Chile on ihan mälsä...
Hih. Katsoin puhelimen näytöltä että ihan kuin Bledin linna olisi tuossa aloituskuvassa, ja sehän se oli! Hauska sattuma, minä olin siellä pari viikkoa sitten työmatkalla. Ja ihastuin myös, ja päätin että tänne pitää päästä uudelleen lomamatkalle. Se jokien kristallinkirkas vesi oli jotain uskomatonta...
Ainakin minun slovenialaiset kollegat sanoivat, että Ljubljanasta käsin pääsee hyvin bussilla mutta pienemmiltä paikkakunnilta toisille pienille paikkakunnille ei. En tiedä onko mutu-tuntumaa vai tietoa tämä. Bussivuoroista on kuulemma hankala saada englanniksi tosiaan tietoa mistään, kehuivat Matkahuollon ja VR:n nettisivuja maasta taivaisiin.
Vau, onpas upeita kuvia! Kuvista päätellen minullakin voisi olla slovenialainen sielu... :)
Matkakertomukset on niin tylsää luettavaa. Yritin hillitä itseäni, etten olisi jaaritellut joka mutkaa ja syytänyt tänne kolmeasataa valokuvaa. :D
Rintanapit oli tulleet meidän poissaollessamme. Käyn tiputtamassa sun postilaatikkoon, kun seuraavan kerran lähden kauppaan.
Millainen ruoka Tsekeissä oli? Sloveniassa nimittäin ruoka oli mautonta... tai siis ei mautonta, vaan pelkän ruoan makuista. Mausteita ei käytetty oikeastaan ollenkaan.
Sanoo yksi, joka oli Costa Ricassa kolme viikkoa. :D
Meidän kaveriperheen mies on Sloveniasta kotoisin ja kun olen kuvia sieltä katsellut, niin olisi kyllä hienoa joskus päästä sinne käymään!
Mekin olemme sinne Kroatiaan joskus haveilleet menevämme, mutta sitten tämä Slovenia napsahtikin naaman eteen.
Kyllä on aika teidänkin lähteä häämatkalle! :D
Hassua on kyllä, miten "vieraat ihmiset" tunnistavat. Ajattele, joku oli bongannut minut menomatkalla ja sinä tulomatkalla. Pitänee alkaa käyttää jotain mustaa jakkupukua ja käydä kampaajalla aina kun haluaa matkustaa incognito. :P
Arvaa jätinkö kukkaroni sinne teidän oman kylän apsille! Ihan järkyttävää tajuta Imatralla, että sinne se jäi. Onneksi tiskarit olivat löytäneet sen tarjotinhyllystä.
Tukikohtamme oli Bledissä. Se on kai aikamoinen turistirysä, mutta tähän aikaan vuodesta erittäin rauhallinen. Hotellihuoneemme parvekkeelta näkyi järvi ja tuo ylimmän kuvan linna.
Ljubljanassa kävimme ihan pikaisesti viimeisenä päivänä. Siitä en tykännyt. Ihan tavallinen iso kaupunki, ja minä en kaupunkien ystävä ole.
Slovenian vuorimaisemissa on se hoienous, että siellä on tosi rehevää ja vehreää. Olen tykännyt muidenkin maiden vuoristoseuduista, mutta tämä rakastutti erityisen paljon siksi, että joka paikka kukki ja vihannoi.
Eikä! :D
Onpa sinulla kyllä aika hyvät työmatkat... miten minun työpaikkani ei ymmärrä lähettää minua työmatkoille ympäri Eurooppaa...
Se vesi oli tosiaan ihmeellistä. Sitä on kuvitellut, että täällä Immolassa on kirkkaat vedet, mutta hah.
Näyttää siltä, että sisäisiä slovenialaisia löytyy aika monelta. :D
Mitenköhän slovenialainen kokee Suomen? Sitä me mietimme Sulon kanssa. Että ovatkohan meidän maisemamme heille yhtälailla ihmeellisiä erikoisuudessaan vai ajattelevatko, että voi hyvänen aika miten littanaa ja ankeaa ja rumia taloja.
Niin minäkin olin ymmärtävinäni, että Ljublajanasta toimivat yhteydet, mutta muuten sitten olisi hankalaa. En saanut selville edes sitä, miten lentokentältä olisi päässyt Blediin illalla muuten kuin taksilla, vaikka se on sentään maan suosituin turistikohde.
Ja kun yritimme Ljubljanan laitamilla hypätä paikallisbussiin, joka veisi meidät keskustaan, siinä ei saanutkaan maksaa käteisellä. Kuski päästi meidät silti kyytiin. En tiedä, mistä niitä lippujka olisi pitänyt ostaa.
Huikaisevia kuvamuistoja!
Olikos nämä Kreivi Draculan maisemia? Itselleni tulee heti mielleyhtymiä karttapallon noilta kohdilta huikeisiin vuoristomaisemiin, joissa Kreivi asustaa komeassa linnassa... ;)
Ihan huikean näköistä <3
Dracula taisi hengailla Romanian puolella, Transilvaniassa. Mutta kieltämättä samanlaisia maisemia minäkin Draculaan yhdistän.
Ja kun nämä kuvat eivät kerro edes puolta totuutta. Kun yritimme kuvata tuota Vintgarin kanjonia, tuli vähän turhautunut olo. Sitä huikeutta ei vaan saanut kuviin millään. Sulo sanoikin, että parasta olisi vaan jättää kuvat ottamatta ja keskittyä kaikilla aisteilla siihen, mitä ympärillä on.
Olenkin vähän arvellut, että bussilla liikkuminen saattaisi olla hankalaa. Suhtaudun ajamiseen yhä sen verran arkaillen, ettei minusta ole vuokraamaan autoa, ja äidilläni ei ole ajokorttia ollenkaan. En aio silti vielä luovuttaa, vaan selvitän asiaa lisää Tripadvisorista :)
Kyllä voin kuvitella sut sinne kanoinesi!!!!!
En minäkään mielelläni vieraassa maassa ajelisi, mutta onneksi Sulo suostuu sellaiseen. Siitä huolimatta, että hän ajaa ambulanssia tuhatta ja sataa työkseen melkien joka päivä, jopa häntä jännittää niillä vuoristoteillä ja kapeilla motareilla, joissa nopeusrajoitus on 130 km/h!
Hyvä! Kyllä voin minäkin! :D
Nytkin on mummokolttu päällä. Tämä on voimauttava vaate.
Tääkin tahtoo asukuvia mummokoltusta. Ja tunnisteksi sitten se Indiedaysin vaatima muoti :DD (se muuten jaksaa aina hymyilyttää omien asupostausten kanssa, ne kun on kaukana muodista).
Huikeat on maisemat, Kroatian puolella samanlaiset kun olen katsellut lasten reissukuvia. Itse en ole käynyt. Voisin kyllä kuvitella että turismi ei ole vielä vallannut Sloveniaa samaan tahtiin kuin Kroatiaa.
Jos minä joskus kykenen kuvailemaan taas itseäni, niin saatte kolttukuvia. Nyt kun olen katsellut räjähtänyttä kotipermanenttiani ja sokerinturvottamaa mahaani lomakuvissa, ei itsetunto ole siinä jamassa, että jaksaisin kauhean innokkaasti tunkea itseäni Indiedaysin muotipuolellle. :P
Ymmärtääkseni tuo Bled on hyvinkin roimasti turismin valtaama. Nyt kun oli lomakausi ohi, paikalla oli enää japanilaisia laumoja, mutta kesät ovat kai tosi viliseviä siellä.
Samoin se tippukiviluola oli tehty hirmuiseksi huvipuistospektaakkeeliksi, mikä kyllä järkytti meitä aika paljon. Onneksi luolat itsessään olivat niin huikaisevat, että siinä ihan helposti unhoti ne sadat ja sadat ihmiset, joiden joukossa luolasto kuljettiin läpi.
Upeita kuvia! Minulla oli ehkä vähän samanalainen olo Islannin jälkeen. Niistä maisemista ei olisi halunnut luopua. Sloveniakin näyttää kyllä siltä, että siellä voisi minulle tulla samanlainen olo.
Voin uskoa, että Islanti vaikuttaa samalla lailla!
Käyttämäsi värit kyllä tukevat sitä mielikuvaa, että sinulla on slovenialainen sielu. Nämä ovat niin hauskoja huomioita. Olenkin nauttinut blogisi värimaailmasta ja tyylistä ja joskus miettinyt että tuollaista sinistä tai oranssia en koskaan voisi itse käyttää tai tuollaisia mummomekkoja. Mutta ne tekevät sinun blogistasi persoonallisen ja hauskan koska osaat käytää niitä aidon "slovenialaisittain".
Anna
Sulo juuri eilen näytti vähän liikuttuvan, kun lähdin anoppilaan uudessa slovenialaisessa mummomekossani.
Joskus minusta olisi kuitenkin tosi kivaa osata käyttää tavallisten ihmisten vaatteita: mustia paitapuseroita, tiukkoja farkkuja ja korkokenkiä. Näyttää aikuiselta ja asialliselta. :)
Syötiin jumalattoman kokosia lettuja hillolla ja kermalla, pienissä kuppiloissa sai itse valita täytteitä leipänsä päälle: paistettua kananmunaa, makkaraa ym. lisukkeita - ei juurikaan turistikohteissa pyöritty vaan syrjäkylillä. Hyvin kotitekoisen oloista, ruoan makusta, mutta hyvää :) Turistikohteiden ruoat oli pizzaa pizzaa pizzaa..Aikaahan tuosta on toki jo 12 vuotta!
En voi kun haukkoa henkeä kattoessani noita kuvia!! Ei miusta saa silti aikuista ja asallista vaik pukeuduin mustaan jakkupukuun ja muihin tykötarpeisiin. Oli vaan tosi huono olla ittelläni. Siispä palauduin omaksi ittekseni ja päätin jos en kelpaa tälläisenä omana ittenäni, niin voi voi. T. eläinhattu Anne
No mulla oli jo jalka oven välissä etä lähen ettimään... =D Onneksi löytyi! Etkä miksikään tuntemattoksi ala... just mahtava fiilis, kun tunnistin sut!! =)
*näkee silmien edessä mesoavan Susannan* :D
Sepä se! Minustakin tuntuu kuin olisin 5-vuotias pikkutyttö, joka on käynyt äidin meikkipussilla ja vaatekaapilla, jos yritän pukeutua aikuisen asiallisesti. :D
No en sitten. :D Kivahan se oli törmätä.
Teidän apsilla oli onneksi rehelliset ja ystävälliset henkilökunnat.
Samana päivänä kotona jätin sekä jääkaapin että pakastimen oven auki yöksi. Kamalaa huolimattomuutta, mutta sitä se teettää, kun ilman sielua yrittää pärjäillä. :P
Mekin pyrimme syömään vain paikallisia ruokia. N eolivat hyviä, mutta tosiaan aikalailla maustamattomia. Onneksi minulle maistuu nykyisin liha, sillä kasvissyöjä olisi ollut helisemässä.
Yhden kerran ostimme pikaruokakioskista pahimpaan hätään burritot ja ne olivat kyllä mauttomimmat ja vetisimmät burritot, mitä olemme koskaan maistelleet. :P
Mutta ne Bledin kermakakut... slurps... muutenkin kaikkialla minua erityisesti ilahdutti se, että jälkiruokien koko oli kohdillaan. Valtavia kakunpaloja.
Oijoi, ihania maisemia. Miekin voisin tuonne lähteä(ja mieluusti jäähä), ellei miulla olis ylitsepääsemätöntä lentopelkoa. Onneksi on olemassa ainakin melkein yhtä komeita paikkoja, jonne pääsee maankamaraa pitkin ihan omassa kotimaassakin. Niin kaipaan takas käsivarren lappiin..
Tiedätkös, minulle on myös ilmaantunut lentopelkoa! En minä nuorena pelännyt, vaan päinvastoin minusta oli ihanaa liitää pilvien päällä. Mutta nyt tuntuu, että ne nousut ja laskut ja ilmakuopat ovat yhtä helvettiä. Suloa naurattaa, kun minä olen koneessa aina ihan punainen, kun jännitän.
Toinen juttu on moottoripyörä. Nuorempana sellaisen kyydissä istuskelu oli parasta, mitä maailma saattoi tarjota ja varsinkin Alpeilla hulluilla serpentiiniteillä, kun vieressä oli satojen metrien pudotus eikä mitään turvakaiteita. Ja nykyisin minusta moottoripyörä on järjetön keksintö, jolla pääsee takuulla hengestään.
Outoa.
Jessus sentään, minä rakastuisin tuohon paikkaan myös! Mielettömiä maisemia ja sopivat kelit, ei siitä oikeasti saa mitään parempaa enää!
Tuon sinulle blogivinkin, jos haluat käydä vilkaisemassa, kun satuin juuri tulemaan tänne Slovenian-kuvien parista toisesta blogista :) http://www.tamarasblend.com/
~ Piia Anneli / annelivia
No niin, olin jo osittain alkanut toipua kaipuustani takaisin Sloveniaan ja sitten sinä iskit tuollaiset kuvat silmieni eteen! Kiitos vain! :D
Slovenia on kaunis ja kiehtova maa ja ihmiset ystävällisiä. Aikanaan (siis apua oikeesti - 15 vuotta sitten!!) teimme silloisen poikaystävän kanssa parikin inter-railia Itä-Euroopan maihin ja Sloveniassakin tuli kierreltyä jonkun verran. Silloin mäkihyppy oli tosi pop (no kai heillä edelleenkin...;)) ja paikalliset luettelivat mielellään suomalaisten mäkihyppääjien nimiä :) Junassa matkustamisessa oli se kiva puoli, että yleensä aina joku maaseudun mummo tai pappa halusi jutella kanssasi - tietysti heidän kielellään. Sloveniasta muistan sen, että siellä pärjäsi kohtuullisen kivasti englannilla, mutta Puolan maaseudulle ei... pakko oli ostaa puola-englanti -sanakirja ;) Oi niitä aikoja. No mutta joo, kauniit kuvat, kiitos niistä :) Voi kun ehtisi joskus tuonne(kin) uudestaan...
15 vuotta sitten Sloveniassa ei oltu vielä EU:sta kuultukaan, ja varmaan se on silloin ollut vielä ihanampi kuin nyt! Englantia tosiaan puhuttiin hyvin, paljon paremmin kuin me Sulon kanssa.
Ljubljanassa kävin muutama vuosi sitten keväällä viikonloppumatkalla. Tajusimme heti jutun juonen, pysyimme vanhassa kaupungissa!!! Kaunista, todella siistiä, paljon nähtävää. Sitten siirryimme vuorille ja rannikolle, upeaa ja taas upeaa, rannikolla oli vähän kuin Italiassa olisi ollut.
Lähetä kommentti