maanantai 7. lokakuuta 2013

Idoli


Justiinsa kun pääsin täällä ääneen haaveilemasta mummovuosistani vuorten juurella, törmäsin äsken Vehkosuon blogissa dokumenttiin Dorasta, aivan ihailtavasta naisesta.

Katseltavissa Yle Areenassa vielä noin 20 päivän ajan.
Saisinpa itsekin vielä kasvaa tuollaiseksi Doraksi.


Toistaiseksi olen vain wannabe-Dora ja yllytyksenne vuoksi esiinnyn tässä nyt julkisesti ihana, uusi slovenialaismummon kolttu päälläni.

34 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Katselin kanssa tuon ohjelman ja olin aivan myyty: Dora on mahtava. Minä tiedän, että minusta ei koskaan tule tuollaista Doraa, mutta toivon, että edes pieni pala hänen asennettaan olisi mahdollista saavuttaa.

Susanna kirjoitti...

Niinpä. Minäkin ihan hyvin tiedän, että olen aivan liian laiska ja huonokuntoinen ja netti- ja sokeririippuvainen, että koskaan yltäisin oman elämäni Doraksi.

Saila kirjoitti...

Ihan selvä Dora-mekko!
Blogini ihana lukija vinkkasi dokkarista sinä päivänä kun se tuli tv:stä. Mummeli asuukin aika lähellä kotisaartani, ihan 15 kilimetrin päässä vain. Olipa hauskaa nähdä ohjelma!

Susanna kirjoitti...

Minä heti ajattelin sinua kun tuota katselin. Sinussa voisi olla ainesta Doraksi.

Saila kirjoitti...

Heh, no pientä yhteenkuuluvuutta kieltämättä koin...
Kilimetri, olipa hassu typo. Bää bää!

AnniP kirjoitti...

Minäkin vaikutuin Dorasta, kummallinen hyvä mieli tuli pitkäksi aikaa tuon dokumentin jälkeen. Mahtava elämänasenne!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana idoli sinulla! Hän muistuttaa mummoani, niin toimelias ja hyväntuulinen :) Siitä on hyvä ottaa oppia itsellekin.
-Raks

Anonyymi kirjoitti...

Justiinsa hyvä ohjelma ja aivan ihana mummeli! Saisi tulla enemmän tuollaisia seesteisiä ohjelmia.

Tiina kirjoitti...

Vähänkö oot söpö! Pitääkin hetimmiten katsoa tuo ohjelma :)

Lievestuore As. kirjoitti...

Tallensin tuon dokkarin, pitääpä muistaa katsoa. Ihana mekko, aivan kuin maatuskalla. Vain huivi puuttuu :)

Iris//Kirppukoti kirjoitti...

Doraa katsottiin täälläkin. Syvä kumarrus hänelle. Mutta itku tuli kun Dora joutui olemaan yksin jouluna. Mutta se Doran ilme, kun kevät taas koitti! Mä niin rakastan mummoja, ja pikkasen vaareja myös.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo essumekko on ihan aito Kittel, jollaisen mäkin ensimmäiseksi hankin, kun menin piikomaan etelä-Saksaan kesällä -66 - paras vaate ikinä - ehkä siksi vielä nytkin "harrastan" ns . kotitakkeja -
sinulla on positiivinen blogi -

hannah

Linda kirjoitti...

Hieno kolttu ja kangas! Se oli kyllä ihana dokumentti. Katsoin sen silloin kun se tuli telkkarista, vaikutti niin mielenkiintoiselta ja niinhän se olikin. Tuli hieman mieleen että siinä on kuin naispuolinen Venninen :) En tiedä oletko nähnyt dokumentteja Johan Vennisestä, ne olivat kanssa hienoja ohjelmia :)

Tessa / Vehkosuo kirjoitti...

Kyllä sinusta vielä Dora tulee!

Susanna kirjoitti...

Juu, se joulu oli dokumentin ainoa kohta, jossa minusta ei tuntunut hyvältä. Ja se sukulaismies... kyllähän sen ymmärtää, että huoli Dorasta on kova, mutta pitäisi tajuta, että kuolemaahan se olisi tuollaisen ihmisen joutua muuttamaan "sivistyksen pariin".

En ole kuullut Vennisestä, mutta Areensta löytyi heti tarjolle, joten katseluun menee!

Susanna kirjoitti...

Kittel! Oi! Minusta on ihan mahtavaa, että jo 60-luvulla on ollut samanlaiset mekot. Itse rakastuin mekkoon heti, pitänee jatkossa ommella niitä lisää. Kun ei sinne Sloveniaan kuitenkaan ihan pian uudestaan pääse.

Indigo kirjoitti...

Voi mikä supermummo. Toivottavasti kuvausryhmä auttoi muoria puiden kannossa ja muuta.. Tunnen itseni todella laiskaksi juuri nyt =)

Lea P kirjoitti...

Dora menee heti katseluun, kiitos vinkistä. PS. Laittaisitko sitten tuon ihanan mekkosi kaavakoordinaatit myös meidän muiden tiedoksi.

Valoblogin Taru kirjoitti...

Kiitos vinkistä, olipas ihana dokkari! Pakkohan(!) se oli katsoa, vaikka pitäisi jo olla saunalla väkertämässä höyrysulkuja :D

Maija kirjoitti...

Jos netti alkaa taas toimimaan kunnolla, katon heti ton dokkarin. Just ja just saan blogin päivitettyä, muuten tarttee luuhata netissä vaan kännykällä.
Hyvältä näyttää Kittel sun päälläs. :-)

Katja kirjoitti...

Kolttu täytti kaikki odotukset. Ennen oli vaatteet käteviä ja siksi minä olen alkanut haaveilla tuon koltun tapaisesta essusta työkäyttöön. Vähän kuin perhepäivähoitajan uniformusta. Ei haittaisi rapa ja roiskeet.
Dora-dokumentti pitää ehtiä katsomaan, kiitos vinkistä.

Leppis kirjoitti...

Jonkun verran vanhoja Suomessa valmistettuja kotitakkeja on yhä myynnissä Hakaniemen hallin yläkerrassa ja luultavasti Kallion kirkon kupeessa Selma Palmun lyhyttavaraliikkeessä. Jos siis liikut Helsingissä joskus, kannattaa poiketa!

Tiina-Mari kirjoitti...

Dorasta näkee mitä ihminen saa aikaan terveillä elämäntavoilla, fyysisellä työnteolla ja positiivisella mielenlaadulla - pitkän ja tasapainoisen elämän. Sitähän meistä moni tavoittelee mutta valitettavan harva noita asioita toteuttaa jokapäiväisessä elämässänsä.
Ihania matkakuveja ja kolttu!

sinisukka kirjoitti...

KIITOS hyvistä linkkivinkeistä! Katson Doran heti kun kerkeen ja Vehkosuo oli kiva tuttavuus :D - Ihana sun mekko!

Paavalinkukka kirjoitti...

Dora-dokumentti oli hieno! Ja upea "päivän-asu"-postaus. Päihittää monet muotiblogit mennen tullen :)
Tuleeko slovenianmummoasusta uusi Susannan työhuoneen myyntivaltti? No, kaavat ainakin jakoon, vaikka tuskin tästä maasta saa noin riemukasta kangasta, jos itse tekee. Mitä kankaan materiaali on?
Kiitos Leppikselle vihjeestä, käynkin Hakaniemen hallissa katsomassa mummoasuja kun menen käymään Helsinkiin jonkun ajan päästä.

Susanna kirjoitti...

Mahtavaa! Olin jo ihan liekeissä pari vuotta sitten, kun törmäsin siellä laamapaitoihin ja alushousuihin!

Susanna kirjoitti...

Ja tässä on taskutkin! Minulla ei oikein ole taskullisia vaatteita ja olen ihan innossani nyt, kun kännykkä kulkee mukana niin näppärästi. :D

Olisi varmasti ihan paras perhepäivähoitajan vaate.

Susanna kirjoitti...

Ei tule Susannan Työhuoneen myyntivalttia tästä. Minä kun en vaatteita muille ompele. Mutta jos löydän jostain kaavan, jota voi soveltaa, niin informoin heti!

Kangas on "100% bombaz", ja tuntuu minun tuntemuksellani puuvillalta.

Linda kirjoitti...

Venninen on rautaa :) Niitä tuli telkassa 3 dokkaria, Johan on venninen, Vesille Venninen mieli ja Vennisen perintö. Sokea mies joka söi vihersmoothieta joka päivä, teki sitä banaaneista ja mistä vaan rehusta jota pihalta löysi. Souteli itsekseen kalassa järvellä, suunnistaen radionsa avulla, istutti ruusutarhan korkealle kalliolle "silmäniloksi" ja räjäytteli itselleen luolan. Harva näkeväkään osaa noita asioita tehdä :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyynel tai kakski tirahti silmäkulmaan, kun katselin Doraa. Siitä kaikestahan minäkin joskus haaveilin ...
terv. äippä

Susanna kirjoitti...

Ei taida elämä aina mennä meidän käsikirjoituksen mukaan. :(

Sussu kirjoitti...

Moi Susanna, lainasin sulta kuvan, mutta se on samalla mainos! http://kaukanaespoosta.blogspot.com/2013/10/nyt-pyyhkii-hyvin.html - Kerro vaan jos haluat sen pois syystä tai toisesta!

Susanna kirjoitti...

En tosiaankaan halua. Kiitos mainostuksesta! ❤

kiikar kirjoitti...

En ole katsonut Dora-dokkaria, mutta jonkinlainen supermummo on kait kyseessä?

Ruokolahdella asui kuulemma yli 90-vuotias mummo, joka innostui kovasti kun kylä suunnitteli sellaista vanhustenpalvelua, henkilöä joka kävisi auttelemassa itsekseen asuvia mummoja ja pappoja. Tämä ysikymppinen kun meinasi hakea siihen hommaan!

Mummon omat lapset asui jo vanhainkodissa, jossa tämä teräsmummo kävi lapsiaan tervehtimässä. Oli kuulemma hyvillään, kun lapset ovat hyvässä hoidossa.
Sitä mummo oli surkutellut, kun ei enää itse saanut polttopuita tehtyä. Ei muuten, mutta kun voimat eivät enää riittäneet moottorisahan käynnistämiseen :-D