Syön! Tai en välttämättä yöpuvussa, sillä yö- ja virkapukunani on usein pussilakanasta kietäistu röhnömekko ;D
Yritän rauhoittaa aamun, sillä se on usein koko päivän ainoa rauhallinen hetki. Puhelin ei vielä soi, meili saa odottaa vielä hetken, työohjelmia ei ole vielä avattu. Sytytän kynttilän, rapsuttelen unisia koiria ja kurkkaan omaan sekä muiden blogeihin jos vaan on aikaa. Pidän aamuista, kunhan ne eivät ole tohotusta täynnä. Sellaisiakin toki on.
Pussilakanasta kietaistu röhnömekko! Se kyllä pitäisi nähdä! :D
Minullekin nämä yksinäiset aamut ovat kauhean kivaa aikaa. Silloin, kun Sulo on kotona aamusella, minulla menee vähän pasmat sekaisin. Kun puuroa ollaan tunkemassa lautaselle ennen aikojaan. :D
Mun aamu alkaa mukuloitten ruakkimisella ja sit ko saan oman sapuskan naaman etteen, huudan syädessäni tasasin väliajoin "antakaa nyt mun syädä rauhasa!". Eipähän tuu ahmittua ko tarttee huutaa välillä. :-)
Mulla riippuu siitä oonko töissä vai en; töissä ollessa en syö mitään ennen ekaa kahvitaukoa, jollon vedän eleensä napaani yhen ruispuikulan jollain lisukkeilla ja teetä, kotona taas laittelen puuron ja teetä sit ku herään, kaikes rauhas. Keikkatyöläisen vaihteluu :)
Minun taas pitää saada vaatteet ylle ihan ensiksi! Muuten en tarkene hakea sitä hesaria postilaatikosta ;) joka aamu luen lehden, vaikka siihen menisi tunti. Syön pienimmän puuronjämät, leipää ja hörppään aamun valmarinit. Sitten vasta päivän töihin.
Pyrin kyllä vaatettamaan itseni ja ainakin sijaan vuoteeni heti, ettei siihen olisi paluuta. Toi kirkasvalolamppu pitäis muistaa ottaa käyttöön, nythän siitä ehtis olemaan hyötyä, ennenku kaamos iskee.
Minullekaan ei maistu aamupala ihan heti suoraan sängystä. Jos lähtisin oikeisiin töihin, jonne pitää pukeutua, joutuisin heräämään pari tuntia liian aikaisin, että saisin rauhassa valmistautua aamupalaan. :P
Minä inhosin ennen yöpuvussa olemista päivällä. Tuli niin nuhjainen olo. Nykyisin en vaan malta enkä huomaa olevani yöpaidassa vielä puolilta päivin, kun tähän jään kökkimään.
Mutta yöpuvussa lehden hakeminen aamulla on ihan parhautta!
Minäkin taisin ottaa lampun käyttöön tällä kertaa vähän myöhässä. Viime vuonna aloitin jo varhain syyskuussa ja väitän, että talvesta selvisi kyllä normaalia helpommin.
Vuorotyöläisen luksushetki: arkivapaa, lapset koulussa. Myöhään nukkumista ja blogimaailmassa pörräystä. Kahvittelua, miehen tekemät voileivät. Kun lapset tulee koulusta pitää vähän ryhdistäytyä.
Aamu alkaa arkisin klo 4.00 ( mies herää, torkun ja vahdin, että ei nukahda sohvalle ja menee töihin), itse nousen klo 5.00, juon monta kuppia kahvia, pyörin blogeja lukien, omia juttuja tehden (OMAA aikaa, ah!), herätän ennen 7 tyssin ja HUPS, tuli kiire töihin ja päiväkodille, kun kikatellaan! Aamupala meneekin sitten työpaikalla :)
Aamupala tuli nautittua työpaikalla yöpuvussa. En ole tarvinnut kirkasvalolamppua, mutta viime talvi tuntui niin raskaalta, että kannattaisi ehkä panna harkintaan. Onneksi voin nukkua niin kauan, että päivä jo sarastaa eikä tarvitse viettää aamujaan pimeässä. Rauhalliset, kiireettömät aamut ovat parasta luksusta.
Useimmat amut alkavat minulla kävelylenkillä koirien kanssa, arkena noin klo 5.30-6 ja viikonloppuna vähän myöhemmin. Kun herään, puen vaatteet päälle ja lähdetään ulos kelillä kuin kelillä. Arkena lenkin jälkeen työvuorosta riippuen syön aamupalaa tai sitten syön aamupalan vasta töissä. Viikonloput ovat ihania, lenkin jälkeen syön aamupalan tietokoneen ääressä joko blogeja lukien tai tv-ohjelmia katsellen:) Siinä kyllä usein vierähtää tunti jos toinenkin:)
Aamut alkavat hitaasti, kissa repii minut ylös sängystä ja annan sille ruokaa. Sitten avaan tietokoneen. En syö aamupalaa, mutta tahtoisin oppia tämän terveellisen tavan.
Se riippuu. Nyt olen välillä käynyt työssä asiakaspalvelussa kaupungissa, ja on ollut oikein piristävää käydä aamulla ensimmäiseksi suihkussa ja laittaa meikkiä ja hiukset ja mennä ihmisten ilmoille. Siinä on suorastaan uutuuden viehätystä :-D Mutta muutenkaan en oleile pyjamassa, jostain syystä haluan pukeutua noustuani - vaikka en kävisikään suihkussa tai muuten pukeutuisi. Mutta tuo aamupala-asia on hankala, useimmiten unohdan syödä ja sitten meinaan pökertyä nälkään jossain vaiheessa, tai käyn ihan ylikierroksilla liian suuren kahvimäärän (ilman ruokaa) johdosta. Päiväsi alku vaikuttaa terveelliseltä!
Katsoin dokumentin Doran elämästä ulkosaaristossa, kiitos vinkistä!.Toinen hieno dokumentti "Bondens tid"esitettiin joskus televisiossa, on muistaakseni Ruotsin teeveen tuotantoa.
Meillä herätään sekä arkena että pyhänä viiden ja kuuden välillä. Arkena mulla on usein 20 minuuttia omaa suihku-, pukemis- ja kahvinkeittoaikaa, ennen kuin seuraava herää. Katan perheelle aamupalapöydän, jos ehdin, hörppään kahvin ja kipaisen junaan. Kasilta töissä lisää kahvia ja joskus puuroa tai rahkaa.
Oi, onpa tänne kertynyt päivän aikana kivoja aamukertomuksia. Hirmuisen aikaisin teistä monet jaksaa herätä! Minun pitäisi mennä nukkumaan iltakahdeksalta, jotta kykenisin joka aamuna viideltä heräämään.
27 kommenttia:
Aloitan aina aamuni puuolla ja Turun Sanomilla...:D
Syön! Tai en välttämättä yöpuvussa, sillä yö- ja virkapukunani on usein pussilakanasta kietäistu röhnömekko ;D
Yritän rauhoittaa aamun, sillä se on usein koko päivän ainoa rauhallinen hetki. Puhelin ei vielä soi, meili saa odottaa vielä hetken, työohjelmia ei ole vielä avattu. Sytytän kynttilän, rapsuttelen unisia koiria ja kurkkaan omaan sekä muiden blogeihin jos vaan on aikaa. Pidän aamuista, kunhan ne eivät ole tohotusta täynnä. Sellaisiakin toki on.
Kahvi maidolla ja sokerilla, kaksi sokerikorppua ja läppäri. Tämän mahdollistavat YLE Areenan lastenohjelmat.
Puuro on kyllä hyvää. Meilkle alkaa taas tulla Hesari kuukauden ajaksi, pitää opetella siksi aikaa aamupalailemaan pöydän ääressä.
Pussilakanasta kietaistu röhnömekko! Se kyllä pitäisi nähdä! :D
Minullekin nämä yksinäiset aamut ovat kauhean kivaa aikaa. Silloin, kun Sulo on kotona aamusella, minulla menee vähän pasmat sekaisin. Kun puuroa ollaan tunkemassa lautaselle ennen aikojaan. :D
Onko lapselle oma läppäri vai katseletko sinäkin niitä lastenohjelmia? :)
Mutta nyt pitää yrittää riistäytyä irti tietokoneesta ja ryhtyä leikkelemään rättejä.
Mun aamu alkaa mukuloitten ruakkimisella ja sit ko saan oman sapuskan naaman etteen, huudan syädessäni tasasin väliajoin "antakaa nyt mun syädä rauhasa!". Eipähän tuu ahmittua ko tarttee huutaa välillä. :-)
Ei ole turhaan miehen nimi macgyvermies, sillä meillä näkyy areena telkkarista jollain systeemillä. :)
Sinun elämäsi on kyllä niin hohdokasta. :D
Sanoin näköjään puoli tuntia sitten nousevani tästä pois, mutta tässä olen yhä. Hah.
Se on niin velho se sinun miehesi.
Mulla riippuu siitä oonko töissä vai en; töissä ollessa en syö mitään ennen ekaa kahvitaukoa, jollon vedän eleensä napaani yhen ruispuikulan jollain lisukkeilla ja teetä, kotona taas laittelen puuron ja teetä sit ku herään, kaikes rauhas. Keikkatyöläisen vaihteluu :)
Minun taas pitää saada vaatteet ylle ihan ensiksi! Muuten en tarkene hakea sitä hesaria postilaatikosta ;) joka aamu luen lehden, vaikka siihen menisi tunti. Syön pienimmän puuronjämät, leipää ja hörppään aamun valmarinit. Sitten vasta päivän töihin.
Pyrin kyllä vaatettamaan itseni ja ainakin sijaan vuoteeni heti, ettei siihen olisi paluuta. Toi kirkasvalolamppu pitäis muistaa ottaa käyttöön, nythän siitä ehtis olemaan hyötyä,
ennenku kaamos iskee.
Minullekaan ei maistu aamupala ihan heti suoraan sängystä. Jos lähtisin oikeisiin töihin, jonne pitää pukeutua, joutuisin heräämään pari tuntia liian aikaisin, että saisin rauhassa valmistautua aamupalaan. :P
Minä inhosin ennen yöpuvussa olemista päivällä. Tuli niin nuhjainen olo. Nykyisin en vaan malta enkä huomaa olevani yöpaidassa vielä puolilta päivin, kun tähän jään kökkimään.
Mutta yöpuvussa lehden hakeminen aamulla on ihan parhautta!
Minäkin taisin ottaa lampun käyttöön tällä kertaa vähän myöhässä. Viime vuonna aloitin jo varhain syyskuussa ja väitän, että talvesta selvisi kyllä normaalia helpommin.
Vuorotyöläisen luksushetki: arkivapaa, lapset koulussa. Myöhään nukkumista ja blogimaailmassa pörräystä. Kahvittelua, miehen tekemät voileivät. Kun lapset tulee koulusta pitää vähän ryhdistäytyä.
Aamu alkaa arkisin klo 4.00 ( mies herää, torkun ja vahdin, että ei nukahda sohvalle ja menee töihin), itse nousen klo 5.00, juon monta kuppia kahvia, pyörin blogeja lukien, omia juttuja tehden (OMAA aikaa, ah!), herätän ennen 7 tyssin ja HUPS, tuli kiire töihin ja päiväkodille, kun kikatellaan! Aamupala meneekin sitten työpaikalla :)
Aamupala tuli nautittua työpaikalla yöpuvussa. En ole tarvinnut kirkasvalolamppua, mutta viime talvi tuntui niin raskaalta, että kannattaisi ehkä panna harkintaan. Onneksi voin nukkua niin kauan, että päivä jo sarastaa eikä tarvitse viettää aamujaan pimeässä. Rauhalliset, kiireettömät aamut ovat parasta luksusta.
Voi kun tuo kuulostaa niin täydelliseltä. Pidän peukkuja, että jonain päivänä se on totta munkin kohdalla :)
Useimmat amut alkavat minulla kävelylenkillä koirien kanssa, arkena noin klo 5.30-6 ja viikonloppuna vähän myöhemmin. Kun herään, puen vaatteet päälle ja lähdetään ulos kelillä kuin kelillä. Arkena lenkin jälkeen työvuorosta riippuen syön aamupalaa tai sitten syön aamupalan vasta töissä.
Viikonloput ovat ihania, lenkin jälkeen syön aamupalan tietokoneen ääressä joko blogeja lukien tai tv-ohjelmia katsellen:) Siinä kyllä usein vierähtää tunti jos toinenkin:)
Aamut alkavat hitaasti, kissa repii minut ylös sängystä ja annan sille ruokaa. Sitten avaan tietokoneen. En syö aamupalaa, mutta tahtoisin oppia tämän terveellisen tavan.
Se riippuu. Nyt olen välillä käynyt työssä asiakaspalvelussa kaupungissa, ja on ollut oikein piristävää käydä aamulla ensimmäiseksi suihkussa ja laittaa meikkiä ja hiukset ja mennä ihmisten ilmoille. Siinä on suorastaan uutuuden viehätystä :-D
Mutta muutenkaan en oleile pyjamassa, jostain syystä haluan pukeutua noustuani - vaikka en kävisikään suihkussa tai muuten pukeutuisi. Mutta tuo aamupala-asia on hankala, useimmiten unohdan syödä ja sitten meinaan pökertyä nälkään jossain vaiheessa, tai käyn ihan ylikierroksilla liian suuren kahvimäärän (ilman ruokaa) johdosta.
Päiväsi alku vaikuttaa terveelliseltä!
Katsoin dokumentin Doran elämästä ulkosaaristossa, kiitos vinkistä!.Toinen hieno dokumentti "Bondens tid"esitettiin joskus televisiossa, on muistaakseni Ruotsin teeveen tuotantoa.
Meillä herätään sekä arkena että pyhänä viiden ja kuuden välillä. Arkena mulla on usein 20 minuuttia omaa suihku-, pukemis- ja kahvinkeittoaikaa, ennen kuin seuraava herää. Katan perheelle aamupalapöydän, jos ehdin, hörppään kahvin ja kipaisen junaan. Kasilta töissä lisää kahvia ja joskus puuroa tai rahkaa.
Oi, onpa tänne kertynyt päivän aikana kivoja aamukertomuksia. Hirmuisen aikaisin teistä monet jaksaa herätä! Minun pitäisi mennä nukkumaan iltakahdeksalta, jotta kykenisin joka aamuna viideltä heräämään.
Lähetä kommentti