torstai 5. syyskuuta 2013

Yhden yrittäjän Yrittäjänpäivä


Yrittäjätoverini Soja kirjoittaa päivästään oikein yksityiskohtaisen raportin. Minä aion nyt tökerösti matkia häntä. Tänään nimittäin on valtakunnallinen matkijoiden... siis Yrittäjänpäivä.


Virkoan aamulla varttia vailla seitsemän. Sulo on ollut töissä viimeiset 39 tuntia, joten herään yksinäni. Avaan makuuhuoneen oven jännittyneenä, sillä pelkään bituminlöyhkän taas mäjähtävän hengitysteihini. Mutta ei! Tuuli on kääntynyt ja kotimme on tänään melko hajuton. (Makuuhuoneessa pystyy hengittämään, sillä sinne saimme ionisaattorin hajuja poistamaan.)


Keitän puuron ja kananmunia, otan mansikoita pakastimesta ja asetun eväineni tietokoneen ääreen. Näin minun aamuni aina alkavat. Kökkimällä koneella.


Rakentelen Suomen käsityöyrittäjille nettisivuston alkua, lueskelen yrittäjien foorumin uudet kommentit, mietin ensi kevään Käsityökorttelia. Katson sähköpostit, mutta en jaksa reagoida kaikkiin, ja käsittelen verkkokaupan tilaukset. Ajattelen, että tarjotinjuttua pitää vielä mainostaa blogissa. Teen Luneten sloveniankielisen käyttöohje-esitteen. Luneten työt ovat todella kivoja, mutta näiden erikoisten kieliversioiden kanssa minulla alkaa aina savu nousta korvista.

Kello on yli yhdeksän, pakotan itseni pois tietokoneelta. Päätän vaihtaa sänkyyn lakanat ja siivota tuhannet vaateläjät lattialta. Anoppi on tulossa käymään illalla ja minä yritän näyttää hänen silmissään edes nanomillin verran paremmalta kodinhengettäreltä kuin olen. Pitäisikö oikein suihkuun mennä...


Menen makuuhuoneeseen, ja totean kaaoksen pahemmaksi kuin olin tajunnutkaan. Päätän unohtaa lakanoiden vaihdon ja siistin huoneen vain päällisin puolin.


Kello on 10. Puen päälleni ja hurautan autolla Vuoksenniskalle asioille. Otan kameran mukaan, sillä erääseen työprojektiin pitäisi käydä ottamassa kuva keskustasta. Työn tilaajan tehtävänannossa toivottiin "kuhinaa pääkadulla".


Sukkuloin kamerani kanssa "ihmisvilinässä" ja yritän löytää inspiraatiota. Siinä seisoessani tapaan 83-vuotiaan rouvan, joka jää pitämään minulle esitelmää Vuoksenniskan tilasta ja tulevaisuudesta ja suorastaan vaatii minua mukaansa kotiinsa, josta on todella hyvät näkymät pääkadun kuhinaan. Niinpä minä kipitän nopsajalkaisen rouvan seurassa hänen kotiinsa.


Rouvalla on vaikuttavan kokoinen parveke, josta on komea näköala puretun rakennuksen paikalla olevaan monttuun. Ei siis aivan sitä, mitä minun piti kuvata.


Palaan katutasolle ja sorrun ostamaan nuorten työpajan myymälästä liian kalliin kattokruunun, ihan vain siksi että siihen on tärvätty samanlaisia kahvikuppeja kuin minulla on. No, eikö olekin kiva ajatus juoda vieraiden kanssa kahveja samanlaisista kupeista, kuin mitkä killuvat päiden yläpuolella? On on. Yritän vakuuttaa itselleni tehneeni hyvän ja tarpeellisen ostoksen ja jatkan matkaani lasiliikkeeseen. Haen 20 kpl ikkunaruutuja, käyn ruokakaupassa ja palaan kotiin.


Syön salaattia ja savukalaa pihalla keinussa ja ihmettelen, miten vieläkin voi olla kesä. Jos olisi normaali syyskuinen sää, istuisin koko päivän tietokoneella, mutta nyt mietin muita vaihtoehtoja. Tätä päivää ei voi tuhlata sisätiloissa. Onneksi tiskirättitilannekin on sellainen, että odottelen vain kankaiden saapumista painajalta. Sitä ennen en voi tehdä mitään niiden hyväksi. Alanko siis kitata ikkunoita vai lähdenkö rannalle?

Muistan, että olen luvannut ottaa kuvan Immolan rannasta kotiseutukirjaan, ja saan siitä hyvän syyn suunnistaa rantaan. Menen fillarilla, vaikka pelkään ajaa hiekkatiellä, jossa on irtosoraa. Yllätyksekseni en olekaan yksin rannalla.


Otan valokuvat ja istahdan aurinkoon lukemaan blogeja älyttömyyspuhelimella. Se ei suju ja minä punnitsen, kannattaisiko minun tuhlata veronpalautusrahat iPadiin vai MacBookiin vai ei kumpaankaan.

Laiturilla oleva mies paljastuu venäläiseksi. Meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta päättelen, että hän ilmeisesti haluaa minun ottavan valokuvia ahvenista, joita napsii ongellaan.


Olen ihmeissäni. Miksi kamerani saa ihmiset ottamaan minuun näin poikkeuksellista kontaktia? Tästähän tulee omituinen yrittäjänpäivänpostaus, sillä harvoin olen tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa virtuaalimaailman ulkopuolella.

Pulahdan uimaan, teen kunnollisen lenkin ja kramppi hiirihartiassani helpottaa. Olen pohjattoman kiitollinen siitä, että uimakausi jatkuu yhä.

Juuri silloin taivas meneekin pilveen. Poljen kotiin ja asetun kuitenkin tietokoneen ääreen.

Yrittäjänpäivän kunniaksi käsityöyrittäjät kehottavat tutustumaan tänään ainakin kahteen uuteen yritykseen. Tykkäilen urakalla muista käsityöyrittäjistä.

Ylläpitoporukan kanssa jaarittelen joutavia ja julkaisemme uuden kasityokortteli.fi-sivun. Tässä vaiheessa se on vasta kokoelma linkkejä meidän hajallaan oleviin kohteisiimme, mutta joskus, kun aikaa on, siitä tulee kattava paketti suomalaisesta käsityöyrittäjyydestä. Olen aika ylpeä siitä, että olen mukana tässä porukassa ja erityisesti ylläpitoryhmässä, jossa on innostuneita ja aikaansaavia ihmisiä. Haluan mainostaa tässä Aanmaan Ottoa, jota ilman koko ryhmää ei olisi olemassakaan.

Käytän tietokoneaikani järkevästi ja teen elokuun kirjanpidon.


Olen luova ja kiipeän työpöydälle ottamaan kuvan tätä postausta varten. Olen vähällä menettää tasapainoni. Vesikuppini keikahtaa uhkaavasti, mutta roiskeet eivät onneksi osu näppikselle.


Kello on kolme ja menen ottamaan välipalaa. Olen taas ylpeä itsestäni: en ole sortunut koko päivänä herkkuihin! Istun kuistin portailla ja selaan samalla Divaani-lehteä.


Rakastun palavasti Arneen ja Carlokseen, jotka asuvat Norjassa vanhalla rautatieasemalla ja tykkäävät neulomisesta. Kaikille muille tämä kaksikko varmaan on jo tuttu, mutta minulle heidän kirjansa ovat jääneet hämärän peittoon. Otan tilanteesta valokuvan ja totean, että jalkakarvani ovat melkoiset. On ollut liian kiireinen kesä niiden huomaamiseen.

Laitan pesukoneen pyörimään ja piilotan likaiset tiskit pesuvatiin. Lakaisen häthätää keittiön ja eteisen. Palaan tietokoneelle kirjoittamaan tätä postausta ja katsomaan, mitä Sojan päivään kuuluu.


Sulo kurvaa kotiin neljän jälkeen. Kipitän vastaan ja pusuttelen hänet puhki. Sulo tekee usein kahden vuorokauden mittaisia työvuoroja, ja aina kun hän palaa kotiin, minä hämmästyn siitä, miten ihana ja suloinen hän onkaan. Tässä parisuhteessa ei ehdi kyllästyä toisen naamaan.


Sulon äiti tulee pian perässä. Syömme päivälliseksi samaa pikaruokaa, jota minä söin jo lounaalla ja keitämme kahvit. Kerromme kuulumisia, nauramme paljon. Sen jälkeen Sulo asettuu äitinsä kanssa tietokoneelle tutkimaan eläkeasioita.


Minä siirryn omiin hommiini pihan puolelle, sillä aurinko ei enää porota talon päätyyn. On siis hyvä hetki kaivaa ikkunakitti esiin. Kerkiän kitata kaksi ja puoli ikkunaruutua, ennenkuin kitti loppuu. Sitä on tilattu lisää, mutta kukaan ei ole kerinnyt noutaa lähetystä Matkahuollosta.


Ripustelen pyykit kuivumaan ja poimin tomaatit sisätiloihin kypsymään. Sillä aikaa eläkepapereita on tulosteltu kelpo pino ja anoppi alkaa tehdä lähtöä.


Sulo osti muutama päivä sitten kumiveneen Venäjältä. Olemme tehneet sillä kolme pientä testiajoa - jokaisen eri järvessä. Tänään on niin huikean kaunis ilta, että minun tekisi mieleni lähteä Saimaalle.

Myös Sulo on samoilla linjoilla. Vene on jo valmiina Perunan lavalla, joten lähtö onnistuu nopeasti. Laskemme veneen (jolla ei ole nimeä!) veteen lähellä paperitehdasta.


Kello on seitsemän. Laskeva aurinko luo kaunista valoa maailmaan. Me alamme pikkuhiljaa oppia sutjakkaa toimintaa liikkeellelähdössä. Ensimmäisellä kerralla, kun Sulo nykäisi perämoottorin käyntiin, hänen nyrkkinsä lennähti täydellä voimalla minun otsaani. Se kävi kipeää. Nyt minä osaan jo siirtää pääni pois tieltä.

Ajelemme reippaan tunnin verran lähivesillä, näemme tehtaan aivan uudesta perspektiivistä, kaksi joutsenta ja kallioisia saaria, joille voimme tehdä ensi kesänä päiväretkiä. Ihmettelemme, kummalta puolelta merimerkit pitää ohittaa ja kastumme aallokossa. On hyvä olla. Vesi tekee minulle ihmeitä, se rentouttaa ja rauhoittaa. Olen iloinen siitä, että Sulon venäjänkauppavillitys on tehnyt meistä veneilijöitä. Minusta on väärin olla harrastamatta veneilyä, jos asuu Saimaan vaikutuspiirissä.


Kun aurinko alkaa laskea, käännymme takaisin. Ilta ehtii pimetä ennenkuin olemme rannalla, mutta näemme vielä lastata veneen auton lavalle.

Olemme kotona yhdeksän jälkeen. Criminal Minds on ehtinyt jo alkaa, mutta minä olen onneksi ennakoinut myöhästymisemme ja laittanut digiboksin nauhoittamaan sen. Koska Kerttu ei ole vielä halukas tulemaan leikkimään kanssamme, syömme iltapalaa ja kääriydymme peiton alle tv:n eteen.


Ohjelman jälkeen käymme uudelleen houkuttelemassa Kerttua leikkimään, mutta se ei ole vieläkään kiinnostunut. Se harmittaa minua, sillä yhteiset iltatuokiot leikkikehässä pikku olennon kanssa ovat minulle tärkeitä. Tuntuu mukavalta käpertyä leikkikehän pohjalle, kun Kerttu kipittelee ympäriinsä, kiipeilee minun päälläni, haistelee kasvojani ja hiipii vaatteideni sisälle.

Koska kello tulee pian 23, en jaksa enää odottaa. Laitan sen kuppeihin tuoreet ruoat ja menen Sulon kainaloon nukkumaan.

81 kommenttia:

  1. :-D Ehkä sitä voisi suihkussakin käydä kääntymässä :-D
    Minun päiväni alkaa jotenkin samalla lailla, ainostaan muutamaa tuntia myöhemmin. Aamukahvi ja sitten myöhemmin aamiainen koneen ääressä, jep jep.
    Mukavaa yritteliästä päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun aamunaloitukseni riippuu tosi paljon siitä, mihin aikaan illasta Kerttu on suvainnut herätä. Jos se pyytää yhdeksän aikaan leikkimään, minä pääsen ajoissa nukkumaan ja heräänkin ajoissa. Mutta jos Kerttua pitää odottaa yhteentoista saakka, kiepsahtaa minunkin yöuneni ihan sijoiltaan.

      Poista
  2. Ihana postaus idea. Blogiasia on aina niin mukava käydä lueskelemassa. Vaikka en juurikaan kommentoi niin lähes joka ikisen aamun aloitan pika piipahduksella täällä ja muutamassa muussa blogissa. :D Jo pelkkä sivujesi ulkoasu tuo piristystä omaan päivään. Ihanaa päivän jatkoa sinullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi iloinen siitä, että voin tuoda iloa sinun aamuusi! ❤

      Poista
  3. Olipas taas mukavaa visiiteerata blogissasi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tule illalla uudestaan, niion saat koko päivän luettua. ;)

      Poista
  4. "Kuhinaa pääkadulla" :-DDD Ihan loistavaa, kiitos taas huumorista Susanna!
    Ei tällaista päivää VOI tärvätä sisällä. Ja tää on niin oikein, niin oikein! Keväällä mietin, että nyt on paree tulla piiitkä kesä, kun kevät kerta antoi odottaa itseään niin tolkuttoman kauan. Ja niin kävi, kerrankin maailmassa oikeus toteutuu, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin just niin! Varsinkin sen viime kesän hirvittävän sadekylmyyspaskakesän jälkeen me niin ansaitsemme tällaisen upean, oikean kesän.

      Poista
  5. Hauska idea tälläinen yrittäjän päivä-postaus. Täälläkin innokkaasti seurataan raporttiasi oman yrittämisen lomassa.
    Tuo "kuhinaa pääkadulla" on hyvin samannäköistä kuinoman puotini "ihmisvilinä sivukadulla". Eilen ilmoittivat paikallislehdessä että pääkatumme on kaivaustöihden takia ensi viikolla 3 päivää poikki, liikenne ohjataan tämän sivukatumme kautta. Hyvänen aika!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, varo nyt ettet jää siellä jalkoihin. :D

      Poista
  6. Uaahhahhaaaa, repesin ihan tyystin XD Kuhinaa! Niskalla on kenties nähty kuhinaa viimeksi vuonna 1962 :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työn tilaajat ovat vissiin vähän harvemmin Niskalla seikkailleet. :P

      Poista
    2. Justiinsa Sulollekin sanoin, että Niskalla kuhisee vain silloin, kun on ruokakassien jakopäivä.

      Poista
    3. Pitäiskös mei järjestää semmonen tilapäinen kuhina Niskalle, että saisit kuvan otettua? Mie voin tulla perheineni ja värvätä kaverit mukaan, siitähän se syntyy ;)

      Poista
    4. Minä jo kerkesin ottaa photoshopin käyttöön. Nyt jännään, mitä asiakas siitä tykkää.

      Poista
  7. Minun aamunikin alkoi maililla, jossa eläkeyhtiö toivotti minulle hyvää yrittäjäpäivää ja kutsui jumpalle!

    Kiva yrittäjäpäivä sulla siellä käynnissä. Minä olen seikkailut mm. auringokukkapellolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lähdetkö jumppaamaan? Ihastelin uimareissulla auringonkukkakimppua kukkakaupan ovella. Saisipa nähdä kokonaisen pellon!

      Poista
    2. Se olis ollut sellainen nettijumppa, jonka skippasin! Meillä joku cityviljelijä on laittanut kokonaisen pellon auringonkukkia. Niitä saa hakea ja maksella viljelijän tilille. Halpaa ja mahtavaa! Kamera olis pitänyt ottaa mukaan! (Montakohan kamua olisin saanut...)

      Poista
    3. Olisi kyllä ollut ihan ehdotonta ottaa kamera mukaan!

      Poista
  8. Olipa ihana kattoa "vilskettä" vanhoilta kotikunnilta. On se hyvä että jotkut asiat ei muutu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailamssa on hyvä olla edes jotakin pysyvää. :)

      Poista
  9. Voi että, täähän on kiva! Lisää! :) (Minunkin päiväni alkaa aamupalalla tietokoneen ääressä. Ja luvattoman monesti se jatkuu siinä ihan liian pitkääääään...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuleetulee.

      Minulla myös käy noin. Päivä alkaa tietokoneella, katoaa jonnekin ja päättyy tietokoneella. Ne ovat pahimpia päiviä.

      Poista
  10. =) Sun kamera vähän ku mun koira, saa ihmiset höpötelemään millon mistäkin. =D

    Prismassa nyt jotkut ihmeen alennuspäivät tänään torstaina (ainaki, en oo varma jatkuuko tarjous enää myöhemmin.) iPad mini 199€. ;)

    Ihanaa syyspäivää, melkoisen lämmin auringonpaiste täällä Espoossa ainaski. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Voi eieiei. Mutta ei Imatran Prismassa varmaan edes myydä iPadejä, eihän. Oijoi.

      Poista
    2. Ne loppuivat kuulemma jo ennen avaamista...

      Poista
    3. No hyvä. Eipähän tarvitse enempää tuskailla.

      Poista
  11. :) Ihana tarina :)
    Yhtä mukavaa päivän jatkoo :)
    tuksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuksu, samoin sinulle mukavaa päivää! :)

      Poista
  12. Oikein mukavaa päiväää tai pitäisikö sanoa, että yritteliästä päivää :)

    Terv kira vakikurkkija, joka harvemmin kommentoi ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kurkit ja nyt kommentoiotukin. Mukavaa päivää sinne myös! :)

      Poista
  13. Oikein mukava postaus runsaine kuvineen:)
    Minulla alkaa viikonloppujen aamut myös tietokoneen ääressä aamupalaa syöden:)
    Nytkin mun pitäis mennä yläkertaan tekemään viime hetken ompeluja viikonlopun markkinoita varten, mutta tässäpä nyt istun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se katala tietokone... miten se osaakin pitää niin tiukasti otteessaan?

      Poista
  14. yrittäminen on kovin helponoloista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se aina välillä on. Ja toisinaan taas juuri päinvastaista. Se on se yrittämisen suola.

      Poista
    2. Miustakin yrittäminen on ihanan helppoa! Tekee vaan sitä mistä tykkää ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista! Ihmettelenkin, mikseivät kaikki suomalaiset ole yrittäjiä! Pus <3

      Poista
    3. Kai sitä yrittäjäkin saa pitää mukavia vapaapäiviä. On varmaan anonyymilläkin vapaapäiviä ja lomaa? Juurihan siinä tuli myös ilmi, että on vedetty niskalimassa töitä viikkoja käsityökorttelin ja muun eteen. Äly hoi anonyymit taas.

      Poista
  15. Sori, pakko laittaa vielä kolmaskin kommentti... ihana tuo teidän lähiranta!
    Mutta syy, miksi nyt vielä kommentoin on yllä olevan anonyymin kommentti. Onpa älytön lausahdus. Millainen mahtaisi olla "vaikean näköinen" päivä? Pienyrittäjyys on ilmankin asian korostamista tarpeeksi vaikeaa, on erittäin haastavaa yrittää rääppiä elantoa kasaan yrittäjänä. Arvostan Susannan tapaa kuvata asiat humoristisesti. Se saa ilmeisesti tietämättömän silmissä yrittämisen näyttämään helpolta. Kommentoija paljastaa, ettei ymmärrä yrittämisestä mitään. Tässäkin on rivien välissä, hetkistä nauttimisen väleissä, monta tuntia tylsää paperityötä ja työtä tietokoneen ruudun äärellä. Ilmeisesti Susannan olisi pitänyt kuvata enemmän niitä paperikasoja ja tietokoneen ruutua, jotta ne osat työstä menevät perille yksinkertaisimmillekin lukijoille.
    Ja joskus ne päivät vain ovat kovin pirstaleisia, toisinaan tunee paahdettua samaa asiaa 14 tuntia putkeen.
    Mutta Susannalle terveiset: kiitos asenteestasi ja ilostasi, terveisin toinen pienyrittäjä, joka yrittää nähdä asioissa valoisat puolet mahdottoman vaikeista olosuhteista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halaus tästä kommentista. Kun nyt tuon äskeisen kommentin luin tästä kännykän ruudulta, ajattelin, että joudun vielä päivän päätteeksi vähän kirjoittamaan asiasta.

      Mutta sitä ennen raportoin vielä monesta helponletkeästä käänteestä. Kunhan pääsen taas koneelle!

      Poista
  16. No nyt pitää kytätä täällä, että jatkuu, että pääsitte varmasti kuiville sieltä! Ei sillä, että epäilisin millään muotoa Sulon huvijahdin turvallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, nyt voin mennä nukkumaan!

      Poista
    2. Venäläiset osaavat tehdä kumiveneitä. Sulon alus on turvallisempi kuin Bilteman vastaava. :D

      Poista
  17. Voi kääk miten paljon sä ehdit tehdä päivän aikana! Oma päivä tuntuu valuvan käsistä, muutaman vaipan vaihdoin vauvalle, ruokin ja leikin :-) Ja mukava oli lukea että teidän myyntipäivä onnistui! Mun piti kans mainostaa mutta en ehtiny :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas tuntuu, että tänään en tehnyt mitään. Ainakaan töitä en paljon tehnyt. :)

      Poista
    2. no sitä minäkin mietin, että miten ehdit tehdä yhdessä päivässä noin paljon kaikkea?! Omat päivät tuntuu kuluvan syöttämiseen, vaippojen vaihtoon ja puistoiluun :)

      Poista
    3. Hei, te olette äitejä. Jos te ehtisitte jotain päivän aikana, niin olisitte yli-ihmisiä.

      Poista
  18. Sun päivä tuntui NIIN mukavalta. Tulin hyvälle mielelle! Vaikka olin kyllä jo valmiiksikin, tulin ehkä vielä hyvemmälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä päivä. Vähän outo paikoitellen, mutta hyvä.

      Poista
  19. Tää oli kyllä ihana postaus :) Jotenki niin lepposen olonen ja tressitön, melkee suosittelisin jokaisen joskus tekevän päivän kulusta postauksen - jospa se onkin tressittömämpi mitä aina kuvittelee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli hyvä päivä. Aamupäivällä minulla oli sellainen tunne, että voi ei, miten paljon hommia, mutta sitten huomasin, että pakkohommia ei olekaan ja päivästä tuli oikein leppoisa ja kiva.

      Poista
  20. Yhtään vähättelemättä sitä yrittäjyyden rankkuutta, epävarmuutta ja sitä, että leipä on todellakin pieninä paloina maailmalla, täytyy sanoa, että päiväsi näytti aivan aivan ihanalta! On siinä se kääntöpuolikin sitten - vapaus.

    Ja tuo Kerttu The Silakka, se vaan on niin suloinen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tämä esimerkkipäivä nyt sattuikin olemaan melko vähätöinen, niin ehkä se antoi silti ihan hyvän kuvan minun yrittämisestäni. Että on se vapaus tehdä mitä haluaa. Jos aurinko paistaa ja kesä on syyskuussa, niin minun ei tarvitse istua silloin toimistossa kahdeksaa tuntia.

      Poista
  21. Voi ihana kirjoitus. Ja nuo kuvat tehtaan läheltä, muutaman kerran on sieltä lähdetty melomaan. Nyt melkein harmittaa ettei tullut Etelä-Karjala visiittiä tänä kesänä. Joutsen on muuten mahtava lintu samalata tasolta katsottuna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me katselimme aikalailla turvalliselta etäisyydeltä, ettemme häiritsisi niiden rauhaa. Sulo kertoi että joutsen oli kerran häntä hätyytellyt ja se oli kuulemma ollut varsin... hmm... vaikuttava kokemus. :)

      Poista
  22. Kuis sattuki, mää postasin kans päivästäni. Sulla on ollu kyl mukavampi päivä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän pitää käydä lukeamssa! Olen taas ollut muka niin kiireinen, etten ole ehtinyt päivän blogeja lukea.

      Poista
  23. Mahtava työtuoli! Kyllä kelpaa istua tietokoneella! Tekisi mieleni lähettää TEE ITE-yhteisöön inspiraatioksi, saanko? https://www.facebook.com/teeite?ref=hl

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saat. :)

      Täsäs on tuoliin liittyvä postaus:

      http://susannantyohuone.blogspot.fi/2013/01/iloista-varia-toimistoon.html

      Poista
    2. Sinnepä meni linkkeineen :)

      Poista
  24. Kannattaa mainostaa vielä tarjottimia! Itse olen tilannut jo yhden ja nyt kun aloin toista lahjatarjotinta miettimään, en löytänytkään ihan helposti linkkiä sinne, missä oman tarjottimen pääsi askartelemaan. Vasta kun peruutin blogissa monta postausta taaksepäin löysin tieni perille. Verkkopuodin kautta suoraan en esim mistään päässyt sinne. Lisäksi itse kuvataidetta osaamattomana olisi ollut hienoa nähdä omat väriyhdistelmät ennen tilausta. Tulisi rohkeammin tilattua, nyt kun nyhveröin ja epäröin lopputulosta ja tsuumailen tekemiäsi malleja, joista yritän epätoivoisesti hahmotella, miltä omat visioni näyttäisivät. En todellakaan osaa hahmottaa eri väriyhdistelmiä todellisuudessa. Toinen tarjotin lähtee tilaukseen, mutta voi olla, että omien tekeleiden näkeminen valmiina olisi innostanut tilaamaan enemmänkin. Tarjottimesi kun ovat aivan ihania ja täydellisiä lahjaideoita kotimaista käsityötä arvostaville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainostan vielä tänään, jos maltan olla sisällä.

      Juu, tiedän, että se tarjottimen miettiminen on aika hankala juttu, kun ei näe samalla.

      Mutta minun taidoillani sellainen reaaliaikainen tarjotinohjelma ei ole mitenkään mahdollinen, eikä minulla ole varaa palkata koodaajaa sellaista tekemään.

      Poista
    2. Aivan, itse kun en tiedä tietotekniikasta sitäkään vertaa, että tietäisin tuon olevan vaikeaa. Tilaamani tarjottimet näyttivät kuitenkin oikein ihanilta, kun sain kuvat s-postiini :)Kiva kun kuitenkin pääsi itse suunnittelemaan :)

      Poista
  25. Teillä on hyvä elämä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä. 30 vuotta vähemmän hyvää on kyllä riittävästi, joten nyt tätä osaa arvostaa. :)

      Poista
  26. Ihana päivä!

    Arnesta ja Carloksesta löytyy youtubesta videoita. Mä jopa kävin niitä fanittamassa Helsingissä. Mutta silti olen sitä mieltä, että eka kirja oli paras. Mulla taitaa olla pääsiäiskirja, todella kevyesti selattu, haluatko omaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin lukea ja laittaa kiertoon. Meillä on se kirjaboikotti menossa, ettei niitä saa kertyä tänne enää. :)

      Poista
    2. Laitan postiin kunhan joudan. Juhlitaan täällä yhdet synttärit ensin.

      Poista
    3. Ei mitään kiirettä. Pitäkää hyvät synttärit! :)

      Poista
  27. Mä haluan juuri nyt, juuri tuollaiseen sun päivään. Tänään on yrittäjän vtutuspäivä, jolloin kaikki ovat hankalia ja kaikki menee päin arvaat mitä. Tuli parempi fiilis kun sai lukea sun päivästä. Toivottavasti tuollaisia osuu kalenteriisi usein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli koko kevät sellaista. Ja kesä oli niin kiireinen, ettei kerinnyt mitään. Nyt on vaihteeksi tällaista rauhallista ja onnellista. Vuoristoradalla mennään... toivottavasti sinullekin osuu pian huippupäivä!

      Poista
  28. Hyvä päivä :) Pääkadun vilinä tarvinnee Photoshopin apua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siihen minäkin päädyin ja photoshoppailin tänä aamuna ihmisiä kadulle. Saapa nähdä, kelpaako.

      Poista
  29. Olipa kiva kuulla sinun päivästäsi. Osaat kirjoittaa niin mielenkiintoisesti. Yleensä en jaksais lukee näin paljon tekstiä blogissa, mutta tää oli poikkeus. Arnen ja Carloksen juttu Divaanissa oli minunkin mielestä tosi kiva. Ja niiden koti,nam! Harmi vaan kun ei osaa itse tehdä käsitöitä :( Ja hei, kiva että oot laajentanu sun firman tarjontaa myös tarjottimiin. Kuosit on mahtavia (etenkin maatuska) ja varmaan kysyntää olis vielä muillekin jutuille. Tulipas pitkä kommentti, jaksanetkohan lukea? Tunnelmallista syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksan lukea! :D

      Kiitos kommentista, ilahdutti.

      Poista