sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Paluu torimuijailun vaatimattomaan arkeen


Käsityökorttelin jälkeen tämän viikonlopun pieni myyntitapahtuma Lappeenrannan keskustassa palautti minut taas todellisuuteen. Ai niin, tätähän tämä myyntitapahtumissa käynti olikin.


Mahdottoman mukavia naisia saapui aamun aikana paikalle mukanaan mahdottoman mukavia tuotteita. Itse olin ikioman telttani kanssa liikkeellä, koska sellainen nyt on tullut hankittua. Muut pääsivät yhteistelttaan, jonka Luova Etelä-Karjala -hankkeen naiset olivat järjestäneet.


Katusoittaja puhalteli ilmoille tuttuja sävelmiä, aurinko taikoi kesän kävelykadulle ja rakuunat järjestivät komean marssin. Aivan täydelliset olosuhteet siis.

Paitsi että missä ne asiakkaat olivat? Melkoista seisoskeluahan nämä kaksi päivää olivat. Minulla kului paljon karkkia ja kerkesin käkättää naapurimyyjien kanssa enemmän kuin tarpeeksi. Seurailimme, miten ohikulkevat ihmiset välttivät edes katsomasta kojujamme. Jotkut tekivät taidokkaan väistöliikkeen huomatessaan, että jotain kojuja on ilmaantunut kulkuväylälle. Suurin osa käveli kadun vastakkaista laitaa, turvallisesti rakennusten suojassa.


Potentiaaliset asiakkaat katosivat kokonaan perjantai-iltapäivän mittaan ja tilalle saapui nuorisolauma. Seurasimme, miten lauma siirtyi välillä toisen puistopenkin ympärille ja jätti aina jälkeensä uskomattoman renkaan tupakannatsoja, sylkeä ja pientä roskasilppua.

No, kyllä lauantaina on väkeä, tuumimme iloisesti ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme kasaan.


Hämmentävä lauantai eteni hyvin hitaasti. Ihmisiä oli vielä vähemmän. Katselimme kojujamme etäältä, mikä mättää? Miltä sinusta näyttää, tulisitko lähelle? Me emme olisi purreet ketään.

Minä arvelen, että ihmiset eivät uskalla lähestyä käsityömyyjien pöytiä, koska pelkäävät, että sitten on pakko ostaa. Ei ole pakko. Me esittelemme kyllä mielellämme tuotteitamme, vaikket juuri nyt haluaisikaan tai voisikaan ostaa mitään. Me jalkaudumme työhuoneistamme tapaamaan ihmisiä, meitä ei tarvitse pelätä. Tuotteitamme saa myös katsella. Sillä totuushan on, että katselijat keräävät katselijoita. Jos yksi pysähtyy, uskaltaa heti pysähtyä myös toinen ja kolmas. Jos yksi ostaa, laskee muiden ostokynnys saman tien. Siksi minulle ne katselijatkin ovat arvokkaita. Aikakin kuluu mukavammin, jos ei tarvitse yksinään hipihiljaa pönöttää koko päivää.

Myynti ei siis päätä huimannut, mutta en ollut muuta odottanutkaan. Olen jo oppinut, että ostavat asiakkaat ovat valitettavasti pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja kuulemma Pohjanmaalla. Tavoitteeni oli saada kaupaksi kolme rättiä päivässä. No, myin sentään vähän enemmän ja kaikki oli plussaa, sillä myyntipaikka oli ilmainen. Olen siis oikeasti tosi tyytyväinen.

Vaikka tiesin etukäteen, millaista täällä on mennä kadulle myymään, lähdin silti mukaan, koska minusta on todella upeaa, että joku järjestää jotain ja vieläpä aivan ilmaiseksi.


Nämä virtuaaliset kiitosruusut lähtevätkin Heinille ja Anna-Kaisalle, jotka tarjoavat meille luovien alojen yrittäjille kaikenlaisia hienoja mahdollisuuksia sekä tietenkin, ennenkaikkea niille kaikille rohkelikoille, jotka tulivat telttojemme luokse, pysähtyivät, katselivat, juttelivat, jopa tekivät ostoksia. Kiitos!


Koska joutilasta aikaa riitti, kerkesin mainiosti itsekin tutustua kanssakauppiaden valikoimiin.

En ole salaatinkastikkeiden ystävä, mutta tämä Delise-kastike maistui niin hyvältä, että pakko oli ostaa. Sitä voisi litkiä ihan ilman salaattiakin.

Ompelimo Kirjavan ihana kännykkäpussikin muutti meille asumaan. Minulla on kännykkäpusseja kyllä ennestäänkin, mutta ei näin hienoa. Itse en edes osaisi valmistaa tällaista pehmustettua, vuoritettua pussia, jossa on salataskukin! Olen alkanut tässä yrittäjyyden polulla oppia sen, että kaikkeahan ei ole pakko yrittää tehdä itse.

PS. Kaikki varastossani olevat mallistosta poistuvat tiskirätit ovat nyt verkkokaupassa. Hinta vitosen kappaleelta. Kaupan minimitilausmäärä on 15 euroa.

25 kommenttia:

  1. No voi, tsemppiä tuleviin myyjäisiin! Varaahan paikka ensi syksyksi isonkyrön 1700-luvun markkinoilta! :) Siellä porukkaa riittää, ainakin, jos sää sattuu suosimaan! Ihania tuotteita markkinat täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne on niiiiiiiiiiin pitkä matka. Vaikka myisin hyvinkin, plussat katoavat matka- ja yöpymiskuluihin. :D

      Onneksi on verkkokauppa.

      Poista
    2. Jos rohkenet, niin tämän vanhan opiskelukaverin luokse saisi tuolloin majoittautua. Meiltä on noin puolen tunnin matka Isoonkyröön ja itsekin olisi sinne sitten tarkoitus suunnata :)

      Poista
    3. Rohkenisin, mutta en kestäisi. Minulla on aina se ongelma, etten vaan kykene menemään yökylään, vaan aina on mentävä hotelliin. Helsingissäkin olisi puolenkymmentä vieraspetiä tarjolla tuttujen luona, mutta hotelliin minä aina menen. Tarvitsen niin kovasti sen oman rauhoittumiaikani myyntipäiviä ennen ja niiden jälkeen. Mutta silti kiitos, arvostan kovasti tarjousta! ❤

      Poista
  2. Hyvä, että järjestelyt olivat sentään ilmaiset, vaikkakin tosiaan aikamoinen ihme sekin näinä päivinä. Kojujen katselussa ihmisten paljous kutsuu luokseen ja jos taas on vain kourallinen ihmisiä, entistä harvempi "uskaltaa" tulla katsomaan. Eli, kumuloituva vaikutus kai molempiin suuntiin. Voisiko olla, että järjestäjän puolesta markkinointi on ontunut (ei budjettia, koska tapahtuma ilmainen kaikille), jolloin ihmiskato kertoo enemmänkin siitä, etteivät paikalliset ole kuulleet asiasta oikeiden kanavien kautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On selvää, että markkinointi oli minimaalista, ja siksi on aivan luonnollista, että vartavasten hyvin harva tuli paikalle. Mutta sitä minä ihmettelen, että ne, jotka kävelivät ohi, todella kävelivät ohi. Miksi kummassa niin harvalla riitti uteliaisuutta, että kävi kurkkaamassa, mitä kumman telttoja siinä onkaan?

      Minusta olisi hirmuisen kiva, jos tällaisia kojuja ilmaantuisi katukuvaan aina silloin tällöin. Se elävöittäisi näitä kaupunkiemme keskustoja, ja ehkä ihmiset oppisivat suhtautumaan yllättäviin käsityömyyjiinkin uteliaisuudella ja kiinnostuksella, eivätkä väistäisi ja pakenisi.

      Poista
  3. Tutulta kuulostaa! Joskus käy niin, ettei maksullisissa tapahtumissa saa edes paikkamaksua kokoon.
    Olen huomannut myös tuttujen ihmisten kanssa sen, että monet kiertävät kojun kaukaa varmaan siinä pelossa, että olis pakko ostaa jotain, jos tulee lähelle. Ja se on oikeasti mukavaa, jos ihmiset tulevat edes katselemaan tuotteita.
    Minäkin ostelen muilta käsityöläisiltä, vaikka joitain osaisikin tehdä itsekin, mutta miksi tehdä, jos joku muu on sen jo valmiiksi tehnyt:) Ja aina niissä tavaroissa on se jokin juttu, mitä ei viitsi kopioida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä päätin jo Käsityökorttelin jälkeen, että käyn jatkossa vain oman porukkamme järjestämissä tapahtumissa tästä lähtien. (Plus Luovan Etelä-Karjalan järjestämissä kannatuksen vuoksi.)

      Käsityökortteli-tapahtumia ollaan nyt suunnittelemassa ensi kevääksi myös muualle kuin Helsinkiin, enkä minä ole enää yksin se, joka järjestää, vaan muutkin yrittäjät innostuivat puuhajoukkoon mukaan. Näissä meidän tapahtumissamme kulut ovat minimaalisen pienet, ja markkinointi toimi ainakin ekalla kerralla todella hyvin. Siinä käsityö todella löysi asiakkaansa. Sillä siitähän näissä hommissa on kyse: että ostaja ja myyjä kohtaavat.

      Käsityöllä on kysyntää, sen totesin Käsityökorttelin yhteydessä.

      Poista
  4. Olen yksi niistä, ketkä ei pysähdy jos kojulla ei ole muita asiakkaita. Se on jotenkin niin piinaavaa olla siinä myyjän katseiden alla ja sitten ehkä lähteä tyhjin käsin. Pahinta ikinä oli joskus olla pienessä käsityöliikkeessä myyjän kanssa kahden. Alko ahdistamaan kun myyjä kulki perässä ja alkoi esittelemään jokaista tuotetta, jota katsoin vähänkin pidempään. Koko ajan mietin, että miten/milloin kehtaan lähteä :D
    Myyjä varmasti ajatteli antavansa hyvää palvelua, mutta olisi sen verran voinut tilannetta lukea, että jos ei hirveästi vastakaikua tule, voisi antaa asiakkaan rauhassa katsella. Jotenkin tästä on jäänyt sellanen pieni kammo, jonka takia tulee välteltyä vastaavia tilanteita. Tosin sun blogia pitkään lukeneena, tuttu nimi olisi saanut pysähtymään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin arvelinkin, ja ihan sillä perusteella, että olen itse ollut aivan samanlainen! Vielä nykyisinkin minun on vaikeaa mennä asiakkaana pieniin putiikkeihin, siihen tarvitsen aivan erityisen mielentilan. :D

      Meillä Suomessa ei kulttuuriin kuulu se, että myyjät hyökkäävät kimppuun ja tuputtavat tuotteitaan, ja tottakai sellainen myyjä sitten tuntuu asiakkaasta pelottavalta.

      Vasta pitkällä kokemuksella myyjä oppii näkemään asiakkaan elekielestä, kuka haluaa katsella rauhassa ja kenelle sopii ryhtyä juttusille. Itselläni sitä silmää ei vielä ole. Minä yritän hoitaa myyjänä olemisen niin, että tervehdin, jos joku pysähtyy. Ja vasta jos pysähtyy pidemmäksi aikaa ja ehkä tarttuu tuotteeseen, alan jutella.

      Tampereella tosin se tervehtiminenkin tuntui olevan riittävä syy siihen, että asiakas katsoi paremmaksi paeta lujaa vauhtia. Täällä itärajalla juttelemista ei kammoksuta samalla lailla.

      Poista
  5. mie veikkaan että myös sataman muikku ja pottumarkkinat verottivat käveleskelijöitä tuolla "keskustassa". niin ne verottaa täällä ylhäälläkin, vaikka osa siitä porukasta tänne eksyy. tuossa juuri yksi asiakas hipelöi noita sinun riepujasi. ;)
    -nupputiikin täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kyllä vaikutti asiaan. Ainakin sieltä joku myyjä kävi meidän suunnassa ja kertoi, että siellä on vilinää.

      Poista
  6. Mun eka fiilis tuota yhteiskuvaa katsellessa oli ”krääsäkojuja”. Ihan siis subjektiivinen mielipide: liian sotkuinen somistus. Yhtenäinen ilme tuossa valkoisessa katoksessa, esim. jo kaikilla samanväriset liinat pöydillä, olisi houkutellut minut tsekkaamaan mitä kivaa sieltä löytyy. Sellainen puhdas tausta saa tuotteet paremmin esiin ja antaa kuvan ”designista”. Värien sekasotku assosioituu mulla automaattisesti siihen halpaan krääsään, minkä kierrän kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaajaa. Itse taas olen ollut huomaavinani, että nimenomaan krääsänmyyjien kojuille sitä porukkaa kertyy, jos jonnekin. :D

      Poista
  7. Minusta kuva antaa vähän nuhjuisen vaikutelman kirpputorikojusta/etnisten tuotteiden myyntikojusta. Sellaisen kiertäisin kaukaa. Ehkä olis tarpeen olla iso nimikyltti valkoisen teltan yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee viedä terveiset eteenpäin, jos tällainen myyntipiste vielä joskus toisen kerran järjestetään.

      Poista
  8. Voisitteko kokeilla sellaista konstia, että olisi jokunen ihminen kuljeskelemassa ja katselemassa ja jopa ihan myyjien kanssa keskustelemassa?
    "Sillä totuushan on, että katselijat keräävät katselijoita. Jos yksi pysähtyy, uskaltaa heti pysähtyä myös toinen ja kolmas. Jos yksi ostaa, laskee muiden ostokynnys saman tien."
    Myyjäporukalla olisi siis tälläinen oma joukkio, joka "esiintyisi asiakkaina". Ei pääsisi syntymään sitä tilannetta, jossa kukaan ei uskalla lähestyä myyntikojuja. Oisko mahdollista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse joskus pohtinut samaa, siihen tarvittaisiin vähän näyttelijänlahjoja. On nimittäin myös sellainenkin ilmiö, että jos siinä pöydän toisella puolella on joku tuttava kälkättämässä tai joku vieras mummo kertomassa tarinoitaan, niin silloinkaan asiakkaat eivät pysähdy. Varmaan pelkäävät häiritsevänsä. Minusta on aina kivaa, että tutut tulevat moikkaamaan, mutta valitettavasti niin kauan kuin niitä tuttuja siinä on seurana, niin yhtään kauppaa ei synny.

      Poista
  9. Sun koju näyttää kyllä mun mielestä ammattimaiselta ja värien puolesta pirteältä, ehkä valkoisen teltan suhteen olisi voinut olla tosiaan hieman yhtenäisempi ilme. Mutta ehdottomasti olisin kyllä itse mennyt katsomaan, mitä tavaraa on myynnissä, oli sitten saman väriset pöytäliinat tai ei. Tuntuu että täällä Lahdessa on kaupungin koosta huolimatta melko harvoin laadukasta käsityötä myynnissä, niin aina tulee kyllä poikettua edes katselemaan jos silmiin käsityömyyntikojuja osuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla ihan jokapaikassa sama juttu, että harvinaista se on, jos jonnekin hetkeksi käsityökoju putkahtaa.

      Poista
  10. Kyllä siihen ohikulkijoihin varmaan oli syynä sataman Muikku ja Pottu-tapahtuma. Siellä oli aika mukavasti väkeä. Tosi paljon oli vaan kävelijöitä, mut onneksi mukaan mahtui ostajiakin. Harmi kun tapahtumat oli päällekkäin. Olin jo keväällä maksanut paikan Muikkuun ja Pottuun. Muuten olisin miekii ollut siellä kadulla siun kanssa. T. eläinhattu Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä olit siellä! Toivotatavsti pääsit tienaamaan.

      Minä en oikein osaa mieltää kalamarkkinoita käsityömyyntipaikaksi. Vaikka olisin tiennyt niistä, ei silti olisi tullut mieleenkään sinne lähteä myymään. :)

      Poista
    2. Olin siellä ekaa kertaa ja päätin mennä myös ens syksynä. Ens kesänä ennen Juhannusta on myös kalamarkkinat satamatorilla. Meen kattomaan myös ne. Varasin paikankin jo valmiiksi. Sain vk.nloppuna ihan mukavasti myytyä tuotteitani. :) T. Anne

      Poista
  11. Missä tapahtumassa olet ollut Tampereella? Harmillista, että tamperelaiset olivat noin säikkyjä :( Kun taas esimerkiksi viimeisimmän Designtorin ( http://designontampere.com/tapahtumat/2013-3/designtori/ ) jälkeen lehdessä uutisoitiin, että väkeä (ja ostajia) oli ollut liikkeellä valtavasti.

    Yhtenä helppona "pakokeinona" liian innokkaiden myyjien luota olen kokenut käyntikortit. Siis jos niitä on tarjolla myyntipöydällä, otan yhden ja sanon käyväni vielä netissä katselemassa tuotteita. Siten saan tutustua valikoimaan ihan rauhassa, ilman painetta ostamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut aivan väärissä tapahtumissa: maalaismarkkinoilla ja Pietarilaisilla markkinoilla. Luulisin, että Designtorilla asiakaskunta ei olisi niin arkaa, kun ovat sinne varta vasten lähteneet. :)

      Poista