perjantai 6. syyskuuta 2013

Elämän suola


Sulo luki eilen illalla tuota minun edellistä postaustani päiväni kulusta ja oli sitä mieltä, että olin onnistunut esittämään itseni kovin laiskan oloisena ihmisenä. Ja ehättihän joku anonyymikin sinne kommentoimaan, että kovin helppoa tuo yrittäminen tuntuu olevan.


Mutta niinhän se on. Välillä on tällaisia ihania päiviä, suvantovaiheita. Silloin, kun on tehnyt hyvää tulosta, tilillä on rahaa ja mikään deadline ei pöhise niskassa. Silloin voi katsoa, että ulkona paistaa aurinko ja ottaakin rennosti. Ei ole pakko herätä tiettyyn kellonaikaan eikä tarvitse olla tiettynä aika tietyssä paikassa tekemässä tiettyä asiaa. Voi vaikka maata lohnottaa puutarhakeinussa monta tuntia, kuten minä tein tänään. Olen ollut tänään nimittäin vielä laiskempi kuin eilen!

Mutta sitten tulee toisenlaisia päiviä. Minulla on nytkin oikein hyvin tiedossa, että syyskuun loppupuolesta tulee kiireinen ja stressaava, kunhan bambukankaat tulevat painajalta, pyyheliinat ompelijalta ja kirjantaittoprojekti pääsee käyntiin. Siinä sivussa pitäisi selvitä yhdestä myyntitapahtumasta ja monesta pienemmästä hommasta. Ja jouluakin pitäisi jo pystyä ajattelemaan.


Pienyrittäjän elämä on vuoristorataa. Välillä on joutilasta ja rentoa, välillä taas työt kasaantuvat yhteen klimppiin niin pahasti, että hyvä kun muistaa hengittää välillä.

Ja sitten on niitä kauheita murheen alhoja, jotka minulla tuntuvat sijoittuvan kevätaikaan. Silloin verkkokauppaan tulee yksi tilaus viikossa, tili tyhjenee ja kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut enää mistään, mitä tuotan. Iskee paniikki ja pakokauhu, ja olen varma siitä, että nyt tämä koko urani on ohi ja minun on lähdettävä etsimään oikeaa työpaikkaa. Silloin on todella vaikeaa yrittää muistaa, että elämä on aaltolikettä, ja pian taas helpottaa. Pitäisi koko ajan pystyä luottamaan siihen, että kyllä tämä kantaa, minun oma juttuni.


Epävarmuus ja vuoristorata ovat kuitenkin sitä, mistä tykkään, sillä ne ovat hinta siitä, että minulla on oma vapauteni, oma määräysvaltani. Kyllä minä voisin jopa sanoa, että yrittäminen on helppoa. Se on helpompaa kuin olla osa työyhteisöä, tehdä asioita ryhmässä ja elää päivät samalla rutiinilla tai pitää vapaapäiviä vain viikonloppuisin. Se on helpompaa kuin sosiaaliset kahvitauot työpaikalla, velvollisuudentunto pomoa kohtaan ja syyllisyys siitä, että sattuu sairastumaan flunssaan.

Jollekin toiselle ihmiselle helppoja ovat nuo asiat, jotka minulle ovat kauhistuttavia ja pelottavia. Sille toiselle tämä minun epävarma pikku maailmanpyöräni sen sijaan saattaisi tuntua pelottavalta. Kun ei tulekaan tiettyä rahasummaa tilille tiettynä päivänä, eikä voi suunnitella ensi kesän lomareissua etukäteen. Ja kun pitää itse hoitaa aivan kaikki asiat, olla yksin vastuussa kaikesta.

No. Se siitä.

Minun piti muistuttaa teitä tarjotintouhusta. Teen maanantaina tilauksen näistä seuraavassa kuvassa olevista tarjottimista. Niitä tulee verkkokauppaan tarjolle heti, kun saan ne tehtaalta.



Jos noista ylläolevista ei mikään miellytä, voitte valita ihan omat värit mieleiseenne printtiin. Printtivaihtoehdot ovat tässä seuraavassa kuvassa.



Värejä pääsette valitsemaan tilapäisestä Tarjotinpuodistani. Valitettavasti siellä ei homma toimi reaaliajassa, ettekä pysty näkemään edessänne suunnitelmianne, vaan joudutte odottamaan, että minä teen tiedoston, jonka sitten lähetän teille sähköpostiin. Tarkempia ohjeita löytyy Tarjotinpuodin sivulta. Omia värivalintoja on mahdollista tehdä sunnuntai-iltaan saakka ja sitten Tarjotinpuoti sulkeutuu. Omat tarjottimenne valmistuvat ensi viikon aikana.


24 kommenttia:

  1. Tuo sinun eilinen postaus oli ihana, älä siis välitä tuollasista kommenteista. Varmaan aika monella tietämättömällä on sellanen käsitys, että yrittäjät ne vaan saa kotona notkuskella ja maata sohvalla. Se elannon saaminen yrittäjyydestä ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Mutta sinä olet selvästi oman kolosi käsityöläisyydessä löytänyt, sulla on ihanan omaperäiset nää rätit sun muut!

    Mun täytyy nyt vielä kysyä, että onko sellasta mahdollisuutta että se pohjaväri on valkoinen ja kuva mustalla? Mä niiiiiin tahtoisin ton kotikadun mustavalkoisena, mutta mulla menee silmät sekaisin jos pohja on musta. Saan siis migreenin, jouduin nimittäin juuri totemaan että kauan himoitsemani ja loppuviimein ostamani mustavalkoinen matto teki saman jutun. Nyyh!! Onneksi sulla oli noi mallit tuolla lailla näytillä, oli vähän ylläri itselleni että mustavalkoinen olikin noin raisu mun silmille.

    Eli viimeisenä oljenkortena kysyn tätä vaihtoehtoa - jos ei onnistu niin mietin sitten jotain muuta väriyhdistelmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä nokkiini siitä ottanutkaan. Ajattelin vaan vähän valottaa tätä arkea. Tuo minun yksi päiväni kun on kaukana siitä totuudesta, mitä yrittäminen on. :)

      On se mahdollinen, mutta se valkoinen isona pintana ei näytä kovin hyvältä tarjottimessa. Ne kuvat kun tulostetaan paperille, joka sitten prässätään viilulevyjen ja päällimmäisen laminoinnin väliin. Tulostamaton, valkoinen alue näyttää tosi paperilta laminoinnin alla. Mutta jos silti haluat sellaisen, niin tee tilaus siellä Tarjotinpuodissa vaikka mustapohja-valkokuvio, ja laita lisätietoihin kommenttina, että just toisin päin ne värit.

      :)

      Poista
    2. Ääh, no nyt menikin vaikeeksi... pitää miettiä siis vielä otanko tuon vai ottaisko kuitenkin vaaleansinisellä pohjalla. Sekin vois olla aika söötti! ♥

      Poista
    3. Kaikessa rauhassa... onhan tässä vielä vuorokausi aikaa. :)

      Poista
  2. Mulla taas on se alho näin syksyllä, kukaan muu kuin minä ei tunnu ajattelevan puutarha-asioita.
    Yrittäjänä on joskus pirullista ja jopa ahdistavaa, jos on todella tiukka taloudellinen tilanne ja erittäin vaihtelevat tulot kuten esim. minulla. Vasta vajaan vuoden päästä helpottaa hieman, ellei joku ihme tapahdu. Tällöin tulee tosissaan mietittyä, miksi ryhdyin yrittäjäksi, kun tällainen stressi voisi jopa viedä terveyden joltakulta. Harva tulee ajatelleeksi, että yrittäjällä voi olla tällaistakin.
    Pitää ajatella, että jos on huonoja aikoja niin kai joskus sitten on niitä hyviäkin, se kantaa, muuten ei aina jaksaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti on syksy huonoa aikaa puutarja-alan ihmiselle. Tai ehkä olisin veikannut loppuvuoden talviajan olevan vielä heikompaa.

      Ja aika monelta yrittäjältä se terveys tosiaan meneekin. Minä niin toivon, että jaksat ja sinnittelet huonon ajan läpi, ja vielä enemmän toivon sitä ihmettä!

      Poista
  3. Onkohan se Ano seurannut sun blogiasi ollenkaan, vai ainoastaan lukenut yksittäisen postauksen, josta sitten teki virheelliset johtopäätöksensä sinusta laiskana yrittäjänä? Käsityökorttelitapahtuman kaltaisen superhärdellin jälkeen on oikeus ja kohtuus hetki huoahtaa ja nauttia onnistuneesta lopputulokssta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu, että se on yksi ja sama ano joka kerta, joka täällä noita lakonisia kommenttejaan heittelee. Eli jostain syystä lukee kyllä kaiken, vaikka ilmeisesti inhoaa koko blogia, ja jos vaan jostain keksii jotain ilkeiltävää, niin heti muistaa avata sanaisen arkkunsa. :D

      Poista
    2. Tarjoilisin tähän ruusunpunaiset lasit: Anonyymihän ei haukkunut sinua laiskaksi, vaan totesi, että yrittäminen on helponoloista. Sehän tarkoittaa, että sie olet onnistunut siinä erinomaisesti, kun se näyttää helpolta :)
      Vähän niinkuin katselee jotain taitavaa tanssijaa tai kuuntelee taidokasta musiikkia ja se näyttää tulevan luontevan helposti.

      Poista
    3. Joo, aivan. Minä olenkin aivan suvereeni tässä yrittämisessä. :D

      Poista
  4. Tykkäsin todella paljon lukea päivästäsi yrittäjänä! Olisi pitänyt itsekin tehdä mutta havahduin asiaan vasta illalla:) Hyvin kuvailit tuota yrittäjän oloa ja epävarmuutta. Vaikka minä olen vasta3kk ollut yrittäjä niin olen ehtinyt jo kokea koko tunneskaalan laidasta laitaan. Välillä miettien,"Onko tässä siis mitään järkeä?" Mutta on siinä,loppujen lopuksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän sellaista päiväkirjapostausta vieläkään ole myöhäistä tehdä, päivä kuin päivä. :)

      Ja on, on siinä. ;)

      Poista
  5. Hyvin kiteytetty! Lisäisin vielä, että niinä päivinä, kun mennään sata lasissa, ei tosiaankaan kirjoitella minuuttiaikataulua blogiin :D Silloin ei käy blogi mielessäkään.
    Mie pidän yrittämisessä tasan samoista asioista kuin sie. Vielä kun ymmärtäisi olla kuuntelematta ulkopuolelta siitä, miten yrittäjällä pitää aina olla kiire, miten pitää aina olla töissä ja miten pitää tähdätä kasvuun. Miulla on hyvä just näin, itseäni ruoskin ihan itse, ei muiden sitä tarvitse tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ja koneet, murh. Jotenkin sain tämän kommentin tähän kolmeen kertaan, siitä siis nuo roskat, sori!

      Poista
    2. Tajusin muuten just, että ei ole enää oransseja hileitä :/

      Poista
    3. Juu ei tosiaan. Niinä satalasissa-päivinä tulee ihan ikävä blogia, kun ei kerkiä tänne lainkaan. Addikti...

      Se kasvuun tähtääminen on muuten ihmeen syvällä mielen sopukoissa. Jopa minulla sa meinaa välillä päästä pyrkimään esiin, ja erehdyn luulemaan sitä tavoitteekseni.

      Ne oranssit hileet katosivat, kun minä vahingossa poistin ne laittaessani bloglovin-nappulaa paikoilleen, ja sitten en ole jaksanut etsiä niitä uudestaan.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä tuo "päivän tapahtumat" oli tosi mainio! Eikä yhtään laiska. Minusta kerroit kivasti siitä yrittäjyyden hyvästä puolesta, että joskus päivään mahtuu muutakin, leppoisaa ja kivaakin. Sen eteen on kuitenkin taatusti tehty paljon töitä.

    VastaaPoista
  9. Vieläkö on ihmisiä, jotka kuvittelevat yrittäjän elämän olevan ruusuista? Yrittäjä on töissä koko ajan. Muistaakseni sinäkin "vaapa-aikanasi" otit kuvia projektiisi ja varmasti päässä liikkui monta ajatusta ko projektin suhteen. Hyvä puoli tässä hommassa on se, että voi joskus vähän määritellä työaikojaan ja poistua työpisteestään päiväsaikaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää tehdä jotain ihan tosi konkreettisesti poikkeavaa poissa kotoa, jos haluan olla kokonaan vapaalla. Tuo Sulon hankkima kumivene on siihen tosi ihana ratkaisu. Tänäänkin teimme kivan retken ja minä jätin puhelimenkin tahallaan kotiin, etten erehtyisi notkumaan sielläkin blogissa tai käsityöyrittäjien ryhmässä. Ja kyllä ne työasiat siellä sitten päästä häipyivätkin. :)

      Poista
  10. Minusta ajatuksesi yrittäjyydestä ovat mielenkiintoisia. Käyn viikottain oman puolisoni kanssa keskustelua (lue: ihmettelyä) yrittäjyydestä. Itse minusta ei olisi siihen. Hän taas ei voisi kuvitellakaan luopuvansa siitä. Molemmat lähdemme aamulla ennen seitsemää kotoa, molemmat painamme pitkää päivää, mutta molempien stressin aiheet työssä / työtä kohtaan ovat hyvin erilaiset. Onneksi on vaihtoehtoja ja lupa valita oma polkunsa. Nostan todella hattua suomalaisille yrittäjille, sillä teidän tienne ei ole helppo kulkea.. IHAN HURJASTI PUHTIA & ILOA ja VALOA! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Ihmiset ovat kovin erilaisia.

      Olen miettinyt, että jos meillä olisi lapsellinen perhe, ja minun yrittämisestäni riippuisi koko perheen elanto, niin asenteeni olisi varmasti aivan toinen. Itse asiassa se tilanne on ajatuksenakin niin pelottava, että onneksi en joudu sitä oikeasti miettimään.

      Tsemppiä myös teidän perheenne yrittämiseen!

      Poista