tiistai 18. kesäkuuta 2013

Isoja iloja ja pieniä iloja


Joskus käy niin, että kun tekee omasta mielestään todella pienen palveluksen jollekin toiselle, se toinen kokeekin sen huomattavasti isommaksi. Minä lainasin viikonlopuksi pari laitetta kanssayrittäjälle ja sain siitä kiitokseksi lahjan, joka veti minut aivan hämmennyksiin.

Kun Soja ojensi minulle kassissa tämän ihanan maatuskakankaasta ommelun kiilaferren ja kysyi, onkohan sininen minun värini, olin niin hämilläni, en osannut edes vastata, että kaikki värithän ovat minun värejäni.

Olen niin otettu ja iloinen tästä kauniista ja taidokkaasti tehdystä vaatteesta, että intoudun taas laittamaan eteenne päivän asu -kuvan, joka ei edes ole tällä kertaa mitenkään huvittava. Mutta sitä ennen katsokaa tarkkaan ylintä kuvaa ja äimistykää: koltun kanttaus on ommeltu käsin, aivan minipienin pistoin. Uskomatonta kärsivällisyyttä ja tarkkuutta.


Ja kyllä: sininen todellakin on minun värini. Pikkuisen polleana kävelin tänä aamuna viemään tiskirättitilaukset postilaatikolle uuteen kiilaferreeni pukeutuneena ja oloni oli kuin keijukaisella.


Mutta ennen tätä ilon aihetta olen ollut viikonvaihteen ajan melko tuskissani. Ukkonen nimittäin pamautti modeemin hajalle ja minä jouduin tahdonvastaiseen nettivieroitukseen lauantaista alkaen. Kyllä on raivostuttavaa yrittää tihrustaa verkkokaupan tilauksia kännykän näytöltä. Ja kyllä on vaikeaa elää ilman bloggaamista!

Nyt kuitenkin viksu ja moderni siskoni kertoi minulle, että iPhonen voi liittää tietokoneeseen, jolloin tietokoneen netti toimii puhelimen kautta! Ja toden totta se toimii - hitaasti, mutta kuitenkin. En tiedä, miten kauan olisin vielä kyennyt pysymään järjissäni ilman blogimaailmaa. Tämän hitaan puhelinyhteyden varassa pärjään nyt sen aikaa, että Sonera toimittaa meille uuden modeemin.

Olen niin iloinen, etten enää edes jaksa lähettää palautetta kyseiselle operaattorille täydellisen kurjasta asiakaspalvelusta. Vai mitä mieltä olette siitä, että palvelunumerossa ei ole ihmistä, vaan robotti? "Tämä palvelu toimii puheella. Kuvaile lyhyesti ongelmasi. Anteeksi, en saanut selvää." Minulta pääsi luuriin niin monta v***ua ja per****ttä, että robotti joutui jatkuvasti hokemaan "anteeksi, en saanut selvää". Toki on olemassa helpompikin vaihtoehto eli lähettää viesti asiakaspalveluun netin kautta. Mutta onhan se vähän hankalaa, kun se netti ei inahdakaan.

Takaisin iloisiin asioihin.


Onnistuin kerrankin luomaan viikonlopun vieraillemme tarjottavaa, joka kelpasi ja jopa näytti ihan aidosti maistuvan. Se on hyvin harvinainen tilanne tässä huushollissa. Niin harvinainen, että olen alkanut jo pelätä vieraiden kestitsemistä. Jos ihmisillä ei olisikaan mitään erikoisia rajoituksia (mutta kaikilla on nykyään), niin vähintään minun kokkaukseni ovat mauttomia ja ankeita. Nyt ruoka paitsi näytti hyvältä, myös maistui hyvältä. Tuntui upealta, kun vieraat ottivat useamman annoksen.


Olen myös saanut iloa miljoonamääristä jättimäisiä kotiloita, joihin törmäsimme kierrättäessämme vieraitamme Imatran arkkitehtuuriaarteita katsomassa. Komentolan pihassa meidän piti tarkasti varoa jokaista askeltamme, mutta siitä huolimatta onnistuimme rusauttamaan rikki muutaman kotilopoloisen.

Niiden kohtalo ei siis ilahduttanut minua lainkaan, mutta jostain syystä sain runsaasti hupia siirrellesäni kavereita pois polulta ja asetellessani ne joukkokokoukseen.



No niin, ja kesäkin tuli taas takaisin. Että kyllä on elämä kerrassaan mainiota juuri nyt.

47 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Vau, saitpas upean mekkosen!
Kurjalta ja hurjalta taas kuulosti tuo operaattorin toiminta -käsittämätöntä laittaa robotti vastaamaan, ei ihme että meni hermot! No hyvä et nyt toimii :)

Heli kirjoitti...

Ihana lahja, vaude!

Voi ei, mäkin olen muutamat voimasanat sanonu tolle robotille! Niin ärsyttävää, ettei siellä voi olla ihan oikea ihminen vastaamassa. Toivottavasti saatte äkkiä yhteydet kuntoon. Huh, kaamea ajatellakin elämää ilman nettiä... =)

Ja nyt kerrot HETI ton ruoan reseptin!! Mä kans inhoon ja pelkään ruoan laittamista vieraille, koska olen niin onneton kokki. Kaikki vinkit otan ilolla vastaan!

Mimmi kirjoitti...

Tulin näköjään samaa kinuamaan kuin Heli - ohjetta :D Mitäs sä tohon laitit? Näyttää hyvältä! Ite tein just jääkaappiin marinaadiin kukkakaali-tomaatti-porkkana-hässäkkää. En oo ikinä ennen tehnyt ja nyt ajttelin kokeilla, että mitä siitä oikein tulee. Syötävää vaiko... hmph... :D

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, upea asu ja sopii sinulle täydellisesti! Hyvää juhannusta!

Soja kirjoitti...

Noni, nyt mie itken tääl. Voi ihana Susanna <3

Ja tahtoisin myös tietää, mitä ihanuuksia laitoit tuonne. Pottuja, tomskuja, rucolaa, mitä muuta?

Saila kirjoitti...

Upea kolttu! Ja karmea modeemikatastrofi.
Kai teit etanoista herkkua valkosipulin kanssa ;-)

Rouva Kukko kirjoitti...

Ihana mekko! Tavaroiden lainaaminen on just uusin trendi muualla sivistyneessä maailmassa, hitaasti ehkä tulossa myös tänne suomeen, kuulin tänään radiosta jutun. Että ootkin taas tietämättäs ollu aivan aallonharjalla ;)

Kotiloista voi oikeesti tehä herkkua, kunhan laittaa ne ensin viikon ohrajauhokuurille. Herkkua siis ehkä jonkun mielestä, ite en oo koskaan maistanu eikä tees ees mieli, yök.

Peppi kirjoitti...

Tosi hauskan mekkosen sait! Aivan ihana. Tykkäisin kans kympillä ja käyttäisin kesät talvet :)
Ja täällä kans yks onneton kokki. Joka tykkäis vieraista, vaan pelkää ruokaosuutta..

Tiina kirjoitti...

Hieno kiilaferre! :)

Ruokakuvasi sai aikaan sen, että pyöräilin kauppaan ostamaan salaattia. Terveysreippailun huipentuma.

Vielä on täällä sellanen semilämmin - villasukat kuitenkin jätin pyöräreissulta kotia. :D

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Heti kun näin "mekon" kuvan, tiesin, että sen on Soja tehnyt (sen verran olen hänen blogiaan seurannut..) ja ensimmäisenä silmäni nauliutuivat juurikin niihin käsin tehtyihin pistoihin. Uskomatonta työtä! En ikimaailmassa pystyisi samaan...

Noita kahta kuvaa vertaillessani hämmästelen, miten paljon sait pituutta lisää farkkujen kanssa. Ainakin minun silmissäni. Tumma värikö sen tekee, vai mikä?

Susanna kirjoitti...

Niin sain upean mekon! Ihanan!

Sitten kun olin tarpeeksi monta kertaa kironnut robotille, katkaisin puhelun ja aloitin alusta ja ymmärsin valita numeronäppäimillä toimimisen. Ei haittaa, vaikka kiroilee samalla. :P

Susanna kirjoitti...

Hih, ihanaa, etten ole ainoa onneton kokki. :)

Perunasalaatin ohje menee jotenkin näin:

- 800 g pikkuruisia uusia perunoita keitetään ja halkaistaan. Ne pannaan kulhoon ja sinne lisätään 4 rkl pestoa, jonkun verran pippuria ja vielä valkosipulijauhetta. Perunat pyöritellään kulhossa kauttaaltaan pestoisiksi.

- Sitten otetaan 2 rasiaa kirsikkatomaatteja, jotka halkaistaan.

- Plus 2 purkkia artisokan sydämiä, jotka pannaan neljään osaan.

- Ja vielä 1 punasipuli, joka suikaloidaan.

- Ja ruukullinen rukolasalaattia.

Kaikki asetellaan huiskin haiskin isolle vadille.


Lisäksi tarjosin sauvustettua kirjolohta tyhjiöpakatusta muovista! Ja tomaattisalaattia, jossa on pelkästään tomaattia, runsaasti valkosipulia, hiukan ruohosipulia, suolaa ja pippuria sekä oliiviöljyä.

Jälkiruoaksi upposi Rainbown mutakakku kermavaahdolla.

Tosi gurmeeta ilman mitään keittotaitoa.

Susanna kirjoitti...

No tuliko syötävää, joko maistoit? :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti! Kivaa juhannusta sinullekin, kiltti anonyymi!

Susanna kirjoitti...

Repesti tuossa ylempänä.

Ja älä itke, pöljä! Sinähän se ihana olet.

Susanna kirjoitti...

Minulla on vielä matkaa sellaisiin gastronomisiin kokeiluihin.

Tosin, kun olin lapsi, meillä oli aika usein etanoita tarjolla - enoni harrasti niitä. Kerran uskalsin maistaa mitättömän kokoisen palasen.

Susanna kirjoitti...

Mehän ollaan Sojan kanssa siis niiin in ja sou this siison. :D

En minä halua noita syödä! Hauskoja pikku kavereita. Ihan karmealta tuntui, kun kotilo rusahti jalan alla rikki. Miten paljon mahtoikaan sattua tyyppiin, kun oman kodin palaset upposivat sen lihaan? :(

Susanna kirjoitti...

Sojalta niitä saa! Tosin yritin etsiä Sojan verkkokaupasta, jotta saisin linkin tähän tekstiin, mutta justiin tuota mallia en löytänyt.

En minä muuten ennen ole vieraita pelännyt. Nykyisin vaan tuntuu, että kaikilla on jtain hemmetin ruokavalioita, allergioita tai muuten vaamn nirsoiluja, niin että on täysin mahdotonta enää onnistua tarjoamaan sellaista, joka olisi jokaisen mielestä syötäväksi kelpaavaa. Ja meillä on sellaisiakin "ystäviä", jotka hyvin avoimesti ovat osoittaneet vastenmielisyytensä tarjoomuksiani kohtaan. Kyllähän se panee matalaksi emäntäparan.

Susanna kirjoitti...

Mutta niitä silakkapihvejä et varmaan ole vieläkään saanut?

Minäkin hylkäsin taas villasukat. Tosin juuri nyt tuntuu, että on aika jälleen pukea ne jalkaan.

Susanna kirjoitti...

Minä olin pudottaa silmäni, kun näin ne pistot! Yli-inhimillistä työtä. Mutta olisihan se pitänyt arvata, kun on Sojan blogista niitä kaikenmaailman pistoja päässyt näkemään. :D

Kääk, minulla on pituutta ihan muutenkin yllin kyllin...

elina kirjoitti...

Upea ja todellako käsin tehty! Upean lahjan sait ja niin sopivan sinulle.

Susanna kirjoitti...

Nyt minä löysin ne kiilaferret sieltä Sojan verkkokaupasta. Asiaan tuntemattomana en osannut etsiä Tastut ja vestut -otsikon alta! :D Ihania sanoja!

Susanna kirjoitti...

On siinä myös koneella ommeltuja saumoja, mutta silti todella: käsityötä sanan kauneimmassa merkityksessä. Napinläpilenkkikin on käsin neulalla tehty!

Susanna kirjoitti...

Tuossa ferressä on muuten ihana keksintö tuo takapuolen pidempi helma. Sitä uskaltaa jopa käyttää ilman housuja, kun ei tarvitse pelätä kumartumista! :D

Soja kirjoitti...

Suunnilleen 30 vuoden syklissä sitä on in, kun junnaa paikallaan ;D

sinisukka kirjoitti...

Upea vaatelahja!!! Ja syystäkin ansaitsit sen! Näin uusintana sellaisen "kansallispuku uusiksi"-ohjelman, jossa taisi olla juurikin tämä Soja!? Taitava, tosi taitava tekijä!

Katja kirjoitti...

Ihana vaate! Ja sopii hyvin päällesi.

Soja kirjoitti...

http://www.kansallispuku.com/fi/ws/4/tastut+ja+vestut.html Siel tosiaan. Ferret on nättejä, vaikka kuvat karmeita...

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Tiedätkö Susanna, mikä on myös kivaa sun blogissa? No se, että vastaat nopeasti kommentteihin. On sellaisiakin bloggaajia, jotka eivät ollenkaan vastaa tai satunnaisesti. Se on jotenkin turhauttavaa ja siksi arvostan tapaasi. (Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että roikut netissä alvariinsa...)

Eva kirjoitti...

Tämä sinun blogisi on niin ihanan aurinkoinen, että aina tulee hyvälle tuulelle täällä käydessä :)
Vastasin muuten vihdoinkin haasteeseesi, siinä meni tovi ennenkuin sain valmiiksi..
Hyvää Juhannusta!!

Laurakaisa kirjoitti...

Teillä pitäisi olla joku VIP-nettiyhteys joka ei menisi poikki, terveisin nimimerkki blogiaddikti...

Ja hienoa oli kaikki totta tosiaan, tarjoomukset ja uusi klänninki!

Susanna kirjoitti...

70-vuotiaina mennään sitten taas aalloon harjalla seuraavan kerran.

Susanna kirjoitti...

En syystä. Ihan liioiteltua lahjontaa. :)

Soja tosiaan on ollut siinä ohjelmassa. Se näkyy vielä Areenassa hetken aikaa. Minunkin pitäisi katsoa se.

Susanna kirjoitti...

Minustakin se on ihan minun näköiseni.

Susanna kirjoitti...

Riippuvuus mikä riippuvuus. Käyn jatkuvasti kurkkaamassa, onko tullut kommentteja, vaikka tekisin jotain muutakin kuin kekottaisin koneella. :D

Minustakin ne bloggaajat, jotka eivät vastaa kommentteihin, vaikuttavat jotenkin hitusen ylimielisiltä. Joskus tietysti voi vaan olla niin kiire, ettei kerkiä ihan jokaiselle erikseen sanoa jotain.

Susanna kirjoitti...

Kävin heti ahmimassa vastauksesi! Mahtavaa, että jaksoit vastata.

Kaunista juhannusta sinullekin!

Susanna kirjoitti...

No onneksi olen nyt niin ajantasalla, että pystyn netittämään aina, kun laitan vaan kännykän kiinni tietokoneen peppuun! Soneralle pitkä nenä. :P

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Kertakaikkisen ihana mekko!!! Tuo malli on niin monikäyttöinen, kun voi talvella käyttää pitkähihaisten paitojen ja farkujen kanssa.

Olen oikeastaan aina kammoksunut vieraiden kestitsemistä, oon meinaan aika kädetön keittiössä ja en tykkää ruoanlaitosta yhtään. Voit vaan kuvitella mitä kauhun hetkiä koin järjestellessäni siskon vauvajuhlia. Sisko on sairastunut raskausajan diabetekseen, eli tarkoittaa sitä ettei voi syödä sokeria, vehnäjauhoja, kananmunan keltuaista, hedelmiä jne. Lisäksi yksi vieraista oli vielä kasvissyöjä. Saimme kuitenkin järjestettyä toisen siskon kanssa kelpo kekkerit ihan maukkaine tarjoiluineen. :)

Susanna kirjoitti...

Voi apua, tuo ruokavalio kyllä jo vaatii mielikuvitusta!

Tessa / Vehkosuo kirjoitti...

Olipa mukavat postaukset täällä taas Tai siis ei tuo radan varsien silpominen ollut, mutta paljon luettavaa silti. Riippukeinun takana karut bitumivaunut sai jotenkin komiset piirteet. Ja onnea ET-lehden kuvista, markkinointiapu on aina tervetullutta yrittäjälle, sekä uudesta vaatteesta!

Susanna kirjoitti...

Eilen iltakävelyllä katsoimme aavistuksenomaisella katkeruudella erään rintamamiestalon puutarhaa, jossa riippukeinu oli rioustettu hyvinmuodostuneen männyn ja ihanan omenapuun väliin. Siinä oli aika päinvastainen tunnelma kuin meillä. :D

marjamatilda kirjoitti...

Ihana postaus ! Hyvää Juhannusta !

Valoblogin Taru kirjoitti...

Hihii, voi sitä asiakaspalvelu-robotti parkaa! :D Minulta ei pääsisi tuossa kohtaa varmaankaan _mitään muuta kuin noita mainittuja kirosanoja :D

Tuo vaate taas on niin makea, että menin melkein sanattomaksi. Kyllä kelpaa tuossa liihotella, ihan missä vain!

Susanna kirjoitti...

Minut se robotti aina nolaa. Kun se toteaa niin rauhallisesti ja kohteliaasti, ettei saanut selvää, niin tulee hävetys, kun itse käyttäydyn niin moukkamaisesti! :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Ja toivottavasti sinullakin oli ihana juhannus!

Mirka kirjoitti...

Vinkki tuota soneran robottia varten: toistele sanaa asiakaspalvelu tarpeeksi monta kertaa, niin se yhdistää sut ihan oikealle ihmiselle.
Mä oon soittanut vikapalveluun niin monta kertaa, että kyllästyin käymään aina koko litanian läpi. keksin sitten oikotien :D

Susanna kirjoitti...

Oikeasti? :D Ihan mahtavaa, kiiiiiiiitos!