lauantai 9. maaliskuuta 2013

Unelmainen koti


Kyllähän te tiedätte, että meillä on väriä enemmän kuin mitä yhteen kotiin pitäisi mahtuakaan. Ja kauheasti kaikkea pientä kivaa tavaraa. Ja senkin te tiedätte, että tämä kaikki on justiinsa niinkuin minä haluankin.



Mutta silti voi käydä niin, että joskus tuleekin jossain vastaan koti, joka saa jopa minut ihan haltioihini siitä, miten joku voikin osata roiskia väriä kotiinsa noin holtittoman ihanasti ja miten noin kaunista kotia voi ollakaan ja voi kun saisi itsekin asua noin! Vaikka sitä on omasta kodistaan rakentanut oman haaveensa, niin jollain toisella kuitenkin voi olla koti, joka vastaisi sitä omaa haavekuvaa vielä paremmin!



Juuri sellainen koti räpsähti silmiini tänä aamuna, kun luin viimeistä Avotakkaa. Voi ähky, miten meninkään höperöksi kaikesta näkemästäni. Siinä oli koti, joka oli melkein kaikkea sitä, mitä minun kotini olisi, jos kompromisseja ei tarvitsisi koskaan tehdä.

Suurikuvioisia, voimakkaita tapetteja! Pelkkiä vanhoja huonekaluja! Puulattioita! Ja ruudullisia puulattioita! Lämpöä, tunnelmaa, hurjasti pieniä yksityiskohtia! Pehmeitä, kirjavia tekstiilejä! Ja väriä, ihan mahdottomasti erilaisia kirkkaita värejä!


Jutun oli kuvannut ja kirjoittanut Camilla Hynynen, jonka blogista voi kurkkia lisää tuosta unelmakodista. 


Tapetit ovat minulle sellainen pieni kipukohta. Meillähän on enimmäkseen maalattuja seiniä. Todellisuudessa meillä kuuluisi olla rönsyileviä, monivärisiä, suurensuurin ja monimutkaisin kuvioin varustettuja tapetteja! Mutta tosiasia on, että vaikka maalit ovat kalliita, niin hyvännäköiset tapetit ne vasta kalliita ovatkin. Syy maalattuihin seiniin on oma pihiytemme.


Ne harvat tapetit, joita tästä kodista löytyy, ovat kierrätyskeskuksesta tai kaupan poistomyynnistä parilla eurolla hankittuja.

Mutta kysehän on vähien rahojen priorisoinnista. Jos olisin ostanut maalien sijasta unelmatapettejani, olisinko voinut jättää jotain muuta hankkimatta? Varmasti olisin.


PS. Toinen kuolettavan ihanasti laitettu koti löytyy Wanhan Wallankumouksesta.  Siinä on samaa henkeä kuin tuossa Avotakan kodissa.

39 kommenttia:

Tuomikki kirjoitti...

Oi, onpa ihana koti Avotakassa. Niin kuin sinullakin :). Pitänee itsekin ostaa tuo lehti. Rakastan itsekin värejä ja tapetteja. Jos meillä olisi isompi mökki, niin olisi täälläkin jäänyt tapetit laittamatta. Tai ainoastaan yhdelle seinälle. Nyt on pärjännyt 1-3 rullalla per huone.

Rouva Vattu kirjoitti...

Mä tykkäsin kans kovasti.

Valoblogin Taru kirjoitti...

Minullekin tulee nyt muutama numero Avotakkaa, ja juuri tuo juttu oli ainoa mikä on ollut minusta yhtään kiva kahteen viime numeroon :D On kyllä ihana persoonallinen koti. Juuri kuten teilläkin; Ettäs tiedät! :)

Mutta mitä lehteen tulee, olen pettynyt. Takapakkia tuntuu ottaneen. Koti ja keittiö on aina vaan eniten minun makuuni :)

Matkatar kirjoitti...

Minäkin tykkään kovasti väristä ja rönsyilevästä sisustuksesta. Kerran näin eräässä viihdetv-sarjassa yhden asunnon, joka oli sisustettu aivan ihanasti. Minun oli pakko tutkia sitä myöhemmin ja pysäyttää filmi kohtiin, missä se näkyi hyvin. Ah se oli ihana!
Isokuvioisista tapeteista minäkin tykkään ja olen niitä usein laittanutkin niin että vain yksi seinä on tapetoitu. Se ei tule niin kalliiksi ja sopii huoneeseen paremminkin kuin jos kaikialla olisi samaa. :)

stiina kirjoitti...

Vuokra-asunnossa sitä joutuukin kikkailemaan että saa seinistä edes vähän värikkäämmät, jos vuokranantaja on päätynyt aina niin "turvalliseen" tarkaisuun eli valkoiseen maaliin (kiviseinissä)..

Mutta ah, nuo kodit. Ja teidän koti. <3 Kovin komeat pannut viimeisessä kuvassa! Milloinkohan teidän koti vilahtaa Avotakassa? Vai joko on siellä näkynyt? :)

Anonyymi kirjoitti...

sama homma, vuokra-asunnossa asuessasitä haaveilee, että joskus saisi edesmaalata omat seinänsä

Susanna kirjoitti...

Minä en ole raaskinut edes yhtä rullaa hankkia kunnollista tapettia... :D

Susanna kirjoitti...

Voisikohan ollakaan ihmistä, joka tuosta ei tykkäisi? :)

Susanna kirjoitti...

Koti ja Keittiö on ihan pilalla minusta. Avotakan pari viimeistä numeroa ovat minustakin olleet aika valjuja verrattuna jo vähän pidempään jatkuneeseen värikylläisyyteen.

Susanna kirjoitti...

Se on muuten kauheaa, kun jossain elokuvassa tai ohjelmassa näkyy kuolettavan kaunis koti! Olisi ihan pakko päästä sinne käymään. Peppi Pitkätossun koti tietysti on sellainen. Ja sitten joku lastenelokuva, olisiko Heinähattu ja Vilttitossu! Siinä oli ihanimpia taloja!

Susanna kirjoitti...

Niinpä, vuokra-asumisen riesoja. Minulla on ollut onni asua myös vuokrakodissa, jonka sani roiskia ihan niin riemunkirjavaksi kuin ikinä halusin.

Eipä ole Avotakasta meitä lähestytty. Mutta yhdessä toisessa lehdessä ollaan tämän kuun lopulla! Minä sitten hehkutan sitä, kun se ilmestyy.

Susanna kirjoitti...

Jatka haaveilua! Haaveet tuppaa aika usein toteutumaan. :)

Kati kirjoitti...

Tuosamainen juttu sai mut hihkumaan riemusta ja selittämään siitä ihanasta sohvakuvasta suunnilleen kaikille, jotka jaksoivat kuunnella. :D Toivottavasti tuo oli lupaus siitä, että värikkäämpiä juttuja olisi enemmänkin luvassa. :)

Susanna kirjoitti...

:D

Toivotaan niin!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Susanna,
halusin kommentoida, että minun makuuni tuo koti taasen ei niinkään kolahtanut, ainakaan kaikkien huoneiden osalta. Kuviollisissa tapeteissa on mielestäni se haaste, että pitää miettiä sitten kaikkien muiden tavaroiden asettelu hyvin, tai tulee liian levotonta. Elämää saa olla ja värejä, mutta levoton on eri juttu. No nämä ovat näitä makuasioita. Halusin vaan kertoa, että ajattelen toisin ja mielestäni sinun kotisi on kauniimpi! Ihania vahoja värejä, jotka tuovat kivat yksityiskohdat hyvin esiin.

Ilona

Rva Silmusolmu kirjoitti...

Meillä painitaan tapettien (ja niiden hintojen) kanssa samassa jamassa. Vuosien remonttitauon jälkeen tapetoimme juuri yhden makuuhuoneen "kompromissitapetilla" ja olo oli koko remppa-ajan jotenkin epämukava, "ihan kiva". Mutta nyt kun lapset ovat taas kotiutuneet huoneeseen tavaroineen, kokonaisuus yllättäen näyttääkin ihan omalta! Kun vaan en ajattele ja katso vain niitä ihan kivoja tapetteja. :)

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Kyllä, Susanna, kyllä voi olla! En minä tykkäisi asua tuollaisessa kodissa. Sen sijaan on ihan kiva katsella lehdestä kuvia ja ihmetellä, miten todella erilaisia me ihmiset voimme ollakin! Jos joutuisin olemaan päivän tuollaisessa värikylvyssä, saisin varmasti vähintään päänsäryn...ja jos Susanna sinä tulisi meille (="vanhainkotiin")nuupahtaisit takuulla ikävyyteen...

Katja kirjoitti...

Tapetit on kalliita, siksipä meilläkin on tuvassa vain yksi tapetoitu seinä. Ja yleensäkin kun valitsemme tapetteja, on pakko tuijottaa hintaakin.

Avotakan koti on hieno, kuten teilläkin!

Jokke kirjoitti...

Kiitos vinkeistä, onkin kiva katsoa värikkäitä juttuja. Ei voi olla liikaa väriä ei.

Koti1898 kirjoitti...

Täytyy kurkkia toi avotakka. Sun oranssi on ihana! Olen suuri oranssin ystävä. Meillä on noita samoja lintutarjottimia (monta, tableteiksi lapsille), se näyttää hienolta oranssilla taustalla!

A

Susanna kirjoitti...

Kiitos Wordstressless ja Mervi! :D

Kyllä minä tiesin, ettei tuo koti ihan kaikkia miellyttäisi, mutta on kyllä vaikeaa ymmärtää, miksei. ;)

Ja Mervi, paitsi että nuupahtaisin ikävyyteen, minä myös ihan oikeasti kärsisin vaaleassa ja beigessä ympäristössä. :)

Susanna kirjoitti...

Hyvä, että teillä kävi noin!

Minulle kävi toimiston ainoan tapettiseinän kanssa niin, että ostin kahden euron alennustapetin, joka oli "ihan kiva" ja vielä seinälläkin se oli sitä, mutta ajan kanssa siitä on tullut vain epämiellyttävä.

Susanna kirjoitti...

Olisi ihanaa, jos voisi vaan valita ihan mitä oikeasti haluaa! Kyllä raha VOI tuoda onnea. :)

Susanna kirjoitti...

Eipä kestä! Toivottavasti saadaan jatkossakin nauttia uusista värikotilöydöistä.

Susanna kirjoitti...

Tuo Ikean tarjotin on kyllä tosi kiva. Sulo sen kerran toi minulle, kun ajatteli, että saattaisin tykätä. Tottakai tykkäsin. Tarjottimena sitä ei ole taidettu koskaan käyttää, kun se on niin kaunista katseltavaa ihan koristeenakin.

Wanhan Wallankumous kirjoitti...

Kiitokset vaan kehuista (ihan posket punehtuu),itse tykkään teidän kodista. Pitäisikö joskus tehdäkin kotien vaihto pariksi viikoksi?

Itsekin Prisman lehtiosastolla kuolasin tuota lehtijuttua. Väriä tarvittaisiin lisää! Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka migreenin meidän kodista saisivat ;)

Itse olen ostanut yleensä aina noin 30 euron tapetteja esim. Tapettitalosta. Jos yhteen huoneeseen menee noin 6-7 rullaa niin ei siinä vielä päätä huimaa jos miettii mitä maaliin menee. Kunnon tapetit pysyvät niin hyvinä vuosikausia,aurinko ei niitä pahemmin haalista.
Lisäksi tykkään tapetoinnista ja teen sen aina yksin ettei tule avioeroa :) Välillä olen tehnyt löytöjä esim. Huuto.netistä. Viimeksi William Morrisia... Välillä blogeissakin myydään edukkaasti pois ylimääräisiksi jääneitä. Viimeksi oli "Vihreässä talossa" ihanaa tapettia , mutta se meni sivu suun.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan värikästä! Tuon keittiökuvan kaltaisen seinän voisi muuten varmaan saada aikaan myös maalaamalla, sabluunan avulla?

Susanna kirjoitti...

Kehut olivat ihan ansaitut!

Tapeteiss aon vaan se vaara, että mitä jos tulee se vimma, että haluaakin vaihtaa koko huopneen väritysken? Maalin päälle on helppo maalata lisää, mutta kalliiden tapettien vaihtaminen toisiin kalliisiin tapetteihin on kyllä pelottavaa.

Meillä maksoi koko makuuhuoneen maalaaminen Uulan maalilla noin 70 euroa. Hyvässä lykyssä kaksi tapettirullaa olisi sillä rahalla saanut. Mutta tuosta haalistumsiesta tulikin mieleen, että ne seinät ovat kärsineet nyt jo kahdessa vuodessa auringon haalistumista. Taulujen paikat erottuvat tummempina. Minusta se on aika kurja juttu, kun miettii, että Uulan maalit eivät ole sieltä edullisimmasta päästä. Eli sittenkin ne kalliimmat mutta kestävämmät tapetit olisivat olleet viksumpi vaihtoehto.

Susanna kirjoitti...

Totta! Mutta: minä olen yhteen kotiin maalannut sabluunalla katonrajaa kiertävän koristeen ja sekin oli yhtä helvettiä. Minun kärsivällisyydelläni on ihan turhaa kuvitellakaan sablunoivansa kokonaisia seiniä. :D

Tässä yhteydessä onkin paikallaan laittaa linkki ihan kadehdittavan hienoon itsemaalattuun "tapettiin":
http://caisanni.blogspot.fi/2012/09/verstaan-remonttia.html

Nanna kirjoitti...

Ihana katsella värikkäitä ja kauniita kuvia mutta itse asun "tylsässä" valkoisessa kodissa :D Makuasioita siis. Ja tuohon vuokra-asumiseen...Meillä on vuokrakoti jota kyllä saa laittaa oman mielensä mukaan ja oma blogini kertoo juuri elosta vuokrakodissa johon pyrimme remppavälineet löytämään ilmaiseksi tai edullisesti. Anteeksi Susanna,poista kommenttini jos on asiaton! Oli vaan pakko kommentoida tuohon vuokra-asumiseen tämän verran:)

Susanna kirjoitti...

En kyllä löydä asiattomuuksia tästä kommentista, vaikka kuinka yritän kaivaa. :)

Ja onneksi on olemassa niitäkin vuokraisäntiä, jotka antavat asukkaan tehdä kodista oman näköisensä. Minäkin olen saanut.

jenni kirjoitti...

Minä rakastuin tuohon samaan kotiin! Aivan kertakaikkisen ihana ja värikäs :)

Susanna kirjoitti...

Minulle tuli ihan outo olo, että miksei tällä perheellä ole blogia! Eikö kaikilla, joilla on kiva ja persoonallinen asunto, pitäisi olla sisustusblogi! :D

Nanna kirjoitti...

:) Tarkoitin tuota omaan blogiini viittaamista jos koet sen törkeänä mainostuksena kun sinun blogissasi kuitenkin oltiin:)

Susanna kirjoitti...

Jestas, en! :)
Mistäs muualta minäkään uutta luettavaa löytäisin, kuin kaikista kommenteista, joiden takaa löytyy kivoja blogeja!

Valoblogin Taru kirjoitti...

Eikä, sekinkö on pilattu..? Höh. En ole tainnut lukea muutamiin kuukausiin. Harmitus.

Susanna kirjoitti...

Ainakin minun hermot paloi jo ihan täydellisesti, kun jatkuvasti tuli lehti, jonka painamiseen ei olisi tarvittu muuta kuin mustaa painoväriä. Peruin kestotilauksenikin kiivauksissani.

jenni kirjoitti...

Samaa mietin :D

Valoblogin Taru kirjoitti...

:D :D