torstai 28. maaliskuuta 2013

Ajatuksia vanhuudesta


Vaikka olen vasta 38-vuotias, minä haaveilen välillä eläkeiästä. Haaveilen ja samalla myös pelkään. Aloitetaanko haaveista?

Minun unelmani on ollut suuri, vanha rautatieasema. Se unelma toteutui. Mutta faktahan on, että ikuisesti tällaista taloa ei kukaan jaksa huoltaa, lämmittää ja siivota. Siksi minulla on toisenlainen haave niille päiville, kun olemme liian vanhoja jaksamaan tätä kaikkea. Niille päiville, kun minäkin saan eläkettä, enkä tarvitse enää suuria työtiloja.


Sulon äiti asuu miehensä kanssa pienessä hirsimökissä. Se on sellainen valmis mökkipaketti, oikeasti loma-asumukseksi suunniteltu. Mutta he asuvat siellä kokoaikaisesti. Talossa on yksi tupa ja pieni makuuhuone sekä kylppäri. Minä viihdyn siellä todella hyvin. Siellä on hyvä tunnelma, jota muissa uusissa taloissa ei ikinä ole. Vaikka vanha hirsitalo on minusta aina ihan omaa luokkaansa, ei uusi hirsitalo ole ollenkaan huono ajatus sekään.

Tarjolla on vaikka kuinka paljon todella söpöjä valmismökkejä. Ne voi rakentaa perinteisistä materiaaleista rossipohjalle. Ei ole pakko laittaa hirsien väliin lasivillaa. Pikkuruisen kokoiset mökit ovat myös hyvin edullisia. 


Jos oletetaan, että jäämme eläkkeelle noin 65-vuotiaina, meillä olisi hyvässä lykyssä vielä vuosikymmenien verran ihanaa elämää edessämme. Kun koti olisi helppohoitoinen ja kompaktin kokoinen, ei kaikki energiamme kuluisi sen ylläpitoon. Ja talvella voisi matkustaa!


Entä pelot?

Olimme viime viikonloppuna kuuntelemassa Vuoksenniska nousuun -seminaaria. Kyse on tästä meidän lähimmästä keskustastamme, joka on näivettynyt pahasti. Nyt on perustettu yhdistys, joka ajaa Vuoksenniskan elvyttämistä eteenpäin. Yhdistyksen yksi idea on saada aikaan yhteisöllinen senioritalo. Siis iso uusi kerrostalo, josta eläkeikäiset saisivat ostaa tai vuokrata asuntoja. Heidän vanhetessaan tarjolla olisi myös hoivapalveluita, joita voisi ostaa tarpeen mukaan. Ei olisi pakko siirtyä vanhainkotiin, kun omassa kodissa olisi apua saatavilla. Talossa olisi myös yhteisiä tiloja viriketoimintaan.


Kun seniorit muuttaisivat riemumielin uuteen yhteisöönsä, vapautuisi omakotitaloja uusien lapsiperheiden käyttöön.

Kaiketi kiva ajatus. Mutta minua ihmetyttää, haluavatko ne papat ja mummot, jotka ovat asuneet omakotitaloissaan koko ikänsä, todellakin muuttaa yhtäkkiä umpioituun kerrostalooon. Haluavatko elää kuunnellen naapurin televison kailotusta tai viereisen asunnon kiukkuisen papparaisen mekastusta? Matkustaa hissillä, jotta pääsevät pihalle?


Minua alkoi kauhistuttaa oma tulevaisuuteni. Jos minun olisi muutettava nykyaikaiseen kerrostaloon ilmastointeinteen, keskuslämmityksineen, tiiviine ikkunoineen, styrokseineen, polyuretaaneineen ja yhteisöllisine seinänaapureineen, se olisi silkkaa kuolemaa. 


Tästä aloin miettiä, mikä olisi sellainen asumistapa, jossa minä haluaisin vanhuuteni raihnaiset päivät viettää? Se ei olisi kerrostalo. Eikä edes rivitalo.

Se olisi hirsimökkikylä. Sellainen, kuin lomakylät tuppaavat olemaan. Siellä olisi kullekin vanhukselle tai pariskunnalle oma pieni hirsimökki. Oma pieni piha-alue ja oma terassi. Talot sijaitsisivat tiiviisti vierekkäin ja maasto olisi tasaista ja helppokulkuista myös rollaattorille tai pyörätuolille. Yhteiset tilat saunoineen ja uima-altaineen löytyisivät yhdestä suuresta päärakennuksesta ja niitä hoiva-, ruoka- ja kuljetuspalveluja olisi tarjolla tarvitseville. 


Jos minulla olisi miljoonia, alkaisin ihan oikeasti puuhata tätä haavetta todeksi.  


33 kommenttia:

  1. Toi on ihan totta. Joku tuollainen mökkikylä varmasti olisi monelle mieleinen. Ja asuntotyyppejähän voisi olla useammanlaisia. Osa paritaloja ja osa niitä mummonmökkejä. Mutta niin, että apua ja tukea olisi lähellä. Sinänsä tämä postauksesi osui, että vanhempani ovat nyt eläkkeelle päästyään alkaneet haaveilla pikkuisesta omakotitalosta, koska ovat kyllästyneet kerrostalielämään ja kaikkeen säätämiseen, mitä siihen liittyy. Se tuntuu vievän aika tavallakin voimia. Omassa talossa ei tarvitsisi päättää kuin omista asioistaan. :) Katsotaan, miten käy.

    Itsekin olen monesti miettinyt, että sitten parinkymmenen vuoden päästä, kun tämä talo alkaa olla turhan suuri ja hankala, joku tuollainen pikkuinen, oma ekotalo kelpaisi kyllä. Näkee sitten, miten käy...

    VastaaPoista
  2. Leirintäalueille vaan mökkeihin asumaan. Nuoret ei niihin halua mennä kun niissä ei ole viimeisen päälle vekottimia. Niinpä ne jäävät pian käyttämättömiksi. Vanhat taas on tottuneet alkeellisiin oloihin, että sateella home haisee (ainakin Lappeenrannassa, huh!), on vain jääkaappi (ja ehkä hellanlevy) ja ikkunanpielistä ja ovenraosta vetää. Sehän se on tunnelmallista jos mikä. Esim. Kuopion Rauhanlahti on sopiva kun siellä on asfaltoidut tiet mökkeihin. Muutaman vuoden päästä se on varmaan tyhjillään niin sinne vaan. Asuntojahan tarvittaisi hetkellisesti paljon kun on isot ikäluokat ja sitten taas riittäisikin vähempi määrä. Että jos nuo mökit voitaisi vielä niin uusiokäyttää?

    terv. visionääri

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kivalta, sellainen siirtolapuutarha/mökkialue, sellaisessa ympäristössä varmaan viihtyvät kaikenikäiset. Tekniikan ja kulkuväylien vain pitää olla sellaiset, että rollaattorilla pääsee ja apua saa nopeasti. Tosi kiva idea! Kun saat sellaisen kylän pystytettyä niin tulen sinne puutarhuriksi ;-D (kai puutarhurilla olisi oma pieni mökki?)
    Voi että, kaikenlaisia suunnitelmia voi olla. Jotenkin en edes ajattele, että pääsen ikinä eläkkeelle, sellaista ei varmaan enää parin vuosikymmenen päästä ole? Enkä hirveästi mieti sitäkään missä haluan tai jaksan asua.
    Kun työkseen tekee juttuja toisten ihmisten pihoista, kuulee kaikenlaisia tarinoita, jotka jäävät mieleen: tehtiin täydellinen käytännöllinen talo vanhuuden vuosiksi ja sitten juuri kun talo oli valmis, mies sairastuikin vakavasti ja parantumattomasti ja vaimosta tuli omaishoitaja, mies ei pian edes kykene asumaan kotonaan. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että suunnitelmia on ihan turha tehdä. Mistäs sitä tietää vaikka jäisi bussin alle huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Se eläkeikä tuntuu pakenevan samaa vauhtia, kuin itselle tulee ikää.

      Minun mielestä pitää olla haaveita ja suunnitelmia. Tylsäksi kävisi elo, jos ei olisi.

      Poista
  4. Oon kuule miettinyt ihan samaa. Olen puhunut tästä miehelle ja omille isovanhemmillekin. Kun meillähän on sukutila, joka tulee jossain vaiheessa tulevaisuudessa siirtymään meille. Peltoa on, mutta maanviljely ei juurikaan kannata. Sen kun laittaisi mökkejä täyteen, jokaiselle mummolle oma pieni puutarhapalsta, papat saisi käydä kalassa järvellä jne. Pysyisivät varmasti paljon pitempään virkeänäkin.

    Mutta saas nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tulemme sitten sinne asumaan, jos se toteutuu!

      Poista
  5. Karjalohjalla on mummonmökkikylä http://mummonmokit.fi/
    Tuo ei ehkä ihan vastaa suunnitelmaasi, mutta osoittaa, että idea on mahdollista toteuttaa. Tärkeintä lienee turvallisuuden tunne ja oma rauha, tietenkin myös se puutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Vähän samaa ajatusta tosiaan.

      Poista
  6. Onneksi ihminen on yleensä melko sopeutuvainen. Mutta nämä muutokset ovat joskus kovin kipeitä. Hyvää Pääsiäistä! Nauti keväästä..













    VastaaPoista
  7. Olipa osuva tämä kirjoituksesi. Minun unelmieni vanhuusmökki olisi tässä omalla tontilla, jos joku lapsista asuttaisi päätaloa. Vaan mistä sitä tietää, jos villiinnymmekin joskus haaveilemaan kerrostaloelämästä? Onneksi eläkeikään on vielä se 35 vuotta aikaa.

    VastaaPoista
  8. Ihanan kuuloinen tuo ideasi! Minä ainakin viettäisin mielelläni vanhuuden päivät sellaisessa mökkikylässä.

    VastaaPoista
  9. Minä arvelinkin, etten VOI olla ainoa, jonka mielestä mökkikylä olisi hyvä ajatus. :)

    Ja nyt se lottovoitto sitten tänne, kiitos.

    VastaaPoista
  10. Et oo ainoa joka jo kolmikymppisenä eläkepäiviään suunnittelee :D. Itse olen ajatellut, että kiva yhdistelmä voisi olla kerrostaloasunto mukavuuksilla ja sen kaveriksi pieni esim. siirtolapuutarhamökki kätevän matkan päässä...
    Mutta tuo mökkikylä kuulostaa mukavalta ja viihtyisältä, sellaiselta ympärivuotiselta siirtolapuutarhameiningiltä :). Jos sen joskus perustat niin tuun sinne asumaan sitte :)

    VastaaPoista
  11. Tuo kuulostaa muuten ihan pirun hyvältä suunnitelmalta! Mä muuttaisin heti sun mökkikylääsi, kun lakkaisin pärjäämästä omillani kotona.

    VastaaPoista
  12. Aaaapua. Pitäs olla CM-vertaiskanava. Pakko mainoskatkolla käydä avautumassa täällä. Niiin synkkätunnelmainen jakso taasen. Jännittää. Ja kuka onkaan ohjannut jakson - liian taitava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin illalla, kun katseltiin yhdessä Sulon kanssa, sanoin, että on kyllä oikein erityisen vaikuttava jakso.

      (Mutta hei, Dr. Reidillä tyttöystävä? Eihän se nyt kyllä sovi ollenkaan.)

      Poista
    2. Mä olen ihan varma, että se tyttöystävä ei ole aito. Se liittyy taatusti johonkin kaameaan rikolliseen juttuun. :/

      Poista
    3. Niin on oltava. Muu ei käy päinsä.

      Sulo näki unta olevansa Matthew Gray Gubler. Sen autopaikassa luki "Gubler". :D

      Poista
    4. :D :D "Ne tulee jo sun _miehen_ uniiin"

      Poista
    5. I know! Se on ihan äärimmäisen mahtavaa! <3

      Poista
  13. Ja tulisin osakkaaksi hankkeeseen. Mökkikylähankkeeseen.

    VastaaPoista
  14. Tällaista "mökkikyläasumista" löytyy Luopioisilta, Tanskanmaalta... ei ole mikään uusi ajatus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guuglasin. Noissa Luopparin mökeissähän ei ole kyse mistään vanhusten yhteisöstä, joka toisi mukanaan myös palvelut.

      Poista
  15. Oi miten ihana idea tuo mökkikylä! Kertakaikkiaan. Mekin (molemmat 40v) olemme jo miettineet että miten ihmeessä pärjäämme täällä kolmen tason kodissa sitten kun olemme oikein raihnaisia. Poiskaan kun ei millään haluttaisi. Ehkä on jotenkin asutettava pelkkää pohjakerrosta, tai vaihtoehtoisesti muutettava sinne Susannan hirsimökkikylään! Veikkaan että kysyntää kyllä olisi :)

    VastaaPoista
  16. Tuumimme juuri, että ei kannata lotota (päävoitto vain 1,4 miljoonaa), vaan pelta eurojackpottia, jossa voi voittaa 34 miljoonaa. Sillä saisi aika mukavat olot vanhuuden päiville. Blogin lukijoille vaikka ilmaiset asunnot mökkikylästä. :)

    VastaaPoista
  17. Minä haluaisin asua loppuikäni tässä kerrostalokaksiossani. Mutta mutta... talossa ei ole (eikä tule) hissiä. Asun tokakerroksessa, mutta siltikin se voi estää asumisen tässä, jos joskus syystä tai toisesta kovasti muutun raihnaiseksi.

    VastaaPoista
  18. Eikö teillä ole Sulon kanssa aikeita hankkia perheenlisää? Silloin olisi helppo jättää rakas koti kykenevien (lasten) hoidettavaksi :D

    VastaaPoista
  19. Ei ole semmoisia aikeita. Jätämme muiden harteille lisääntymisen taakan. :)

    VastaaPoista
  20. Vanhuus, voi ei. Eläke, turha toive. Näitä kyynisen kotiäidin, kohta 40 -veen eläke 20,- kuussa, katkeria tilityksiä. Vaan oikeesti, kyllähän sitä eläkettä Ja omaa vanhuuttaan tulee mietittyä, ainakin kun miettii omien vanhenpien vanhenemista, jotka tällä hetkellä vielä asuvat omassa kotonaan. Mutta tosiaan, mihin sitten ku ei enää omassa kykene olla? Ei varmasti ainakaan kerrostaloon, nehän kuolis sinne. Tai toisaalta, sehän se kait on tarkoituskin, mutt silti, ei. Eli kannatan pienet mummon mökit takaisin kunniaan!

    VastaaPoista
  21. Minullakin taitaa olla kertynyt eläkettä vielä vähemmän kuin sinulle!

    Tästä mimmonmökkikylästä on tullut minulle jo ihans ellainen keuhkojapuristava tuska, niin kovasti haluaisin saada sen toteutumaan.

    Minulla on paikkakin sille jo valmiiksi katsottuna: Vuoksenniskan lähellä oleva golfkenttä! Hyvää, tasaista maata vaikka kuinka paljon. Järven rannalla! Ja isot vanhat navetat ja kartanorakennukset, joista voisi saada ne yhteistilat, keittiöt ja henkilökunnan tilat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös siellä teilläpäin oo useampikin isohko lomakeidas myytävänä eli joko loton pistit vetämään ;)

      Poista
  22. Kommentoin taas täällä vanhoja postauksia... Mä nimittäin tässä blogiasi lukiessani olen huomannut kaiken aikaa ihan älyttömän paljon eri asioita, missä ajattelen täysin samalla lailla kuin sinä. Tässä jälleen yksi esimerkki, tämä pieni hirsimökki vanhuuden ajalle. Tosin en ole mistään tuollasesta kylästä haaveillut, ennemminkin metsän keskellä yksin asumisesta. Joka tapauksessa mun suuri unelmani on, että sitten joskus, kun lapset on lähteneet kotoa ja ollaan vaan kaksin enää, rakennettais ihan sellainen pieni hirsinen mökki vaan. Tuo appivanhempiesi koti kuulostaa just sellaselta, missä minäkin varmasti viihtyisin! Miehelle olen tätä ajatusta alkanut jo nyt laittaa itämään (saa sen sitten jossain kohtaa ehkä sisäistettyä...). Mä kun olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka meidän talosta nyt tykkäänkin, niin kyllä tämä kahdelle ihmiselle turhan iso on (vaikkei ole lainkaan noin iso kuin teidän talo). Meidän kuopus (12v) on jo sanonut, että jää sitten tähän asumaan. =D

    VastaaPoista