On ollut niin surkeita kelejä, että minäkin olen malttanut pysyä sisällä ja tehdä vähän remonttihommia pitkästä aikaa. Toimiston violetiksimaalausprojekti on ollut vaiheessa nyt melkein kolme kuukautta. Seinä, jolla sijaitsee lippuluukku, on odottanut käsittelyä, mutta minua ei ole lainkaan huvittanut käydä sen kimppuun.
Ensinnäkin siksi, että maitomaalin pehmittämät tapettikerrokset on pitänyt poistaa kokonaan (ankeaa hommaa) ja odottamassa oleva maali on sitä karmeaa kokkaremaalia, joka pitäisi ensin siivilöidä (jos et muista, niin katso tästä).
Nyt kuitenkin sain kannustimen ryhtyä töihin, sillä ensi viikolla tänne tulee taas toimittaja tekemään juttua.
Kyse on tällä kertaa sisustuslehdestä, mutta jutusta ei kait ole tulossa varsinainen sisustusjuttu, vaan enemmän elämäntapajuttu asemalla asumisesta. No, oli kumpi tahansa, niin minusta meidän lippuluukkumme kuuluu olla siinä mukana. Se on aarteemme ja ylpeytemme, sisustuksemme olennainen erikoisuus ja asemalla asumisen kaunis symboli.
Siispä minä olen nyt riipinyt keltaiseksi maalaamani vanhat tapetit irti, ostanut kierrätyskeskuksesta parin euron tapettirullan, jolla päällystin seinän, siivilöinyt klimppimaalini ja maalannut sillä tapettien päälle.
Oikeaoppisesti olisi tietysti pitänyt poistaa aaltoileva pinkopahvikin ja laittaa uusi sileä pahvi tilalle, mutta minäpäs en halunnut. Meillä on pinkopahveja vain tässä seinässä ja työhuoneessa, ja minä rakastan niitä. Kaikkine kumpuineen.
Nyt kaikki on valmista ja sadepilvet saisivat siirtyä pois päältämme. Otan lisää kuvia sitten, kun ilmat paranevat ja täällä näkee taas eteensä.
8 kommenttia:
Ooooo onpas jännittävää nähdä, miltä tuo nyt näyttää. Täällä ainakin ainakin aurinko on taas ottanut paikkansa, eiköhän se sinnekin ennätä!
Siistiltä näyttää :)
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan lehtijuttua.
Pinkopahvien kummuissa on tunnelmaa :-)
Siitä tuli hieno, minusta tuo välivaihekin on uskomattoman makea! Olisin kokenut suurta houkutusta jättää seinä tuollaiseksi repaleisen laikukkaaksi, se on hieno!
Voi, tänne tuli aurinko jo eilen illalla, se on varmasti nyt jo siellä tai ainakin melkein! Täällä ainakin meinaan tuulee sinnepäin ;-) Pikaista auringonpaistetta ja onnittelut sinnikkyydestä ja upeasta tuloksesta!
Vau! Upea violetti! Ja sopii kuin nenä päähän tuon valkoisen kanssa.
Hei, sullahan on nyt vauhti päällä! Jollei ulkona, niin sitten sisällä.
Oispa jännää nähdä toi violetti väri ihan omin silmin, nää näytöt aina antaa oman versionsa. Lippuluukku laittaa mielikuvituksen laukkaamaan. Tollaset vanhat, jo "kadonneet jutut" on kiehtovia.
Mukavaa, että olet laajentanut reportaasiasi koskemaan myös muita vanhoja rakennuksia.
Mervi, huomiselle lupaavat meillekin aurinkoa. Pidän peukkuja!
Inka, saattaapi mennä pitkään, ennenkuin pääsee lukemaan. Ainakin Koti ja keittiö -lehdessä oli silloin melkein puolentoista vuoden viive, kun Oriveden-kotiamme haastateltiin.
Saila, minäkin koin sellaista houkutusta! Mutta onhan siitä nyt sentään kuva muistona. Ja totta puhuen se näyttää kuvassa tyylikkäämmältä kuin luonnossa.
Jenny, niin minustakin sopii. Tummaa taustaa vasten lippuluukun yksityiskohdat erottuvat erityisen kauniisti.
Merja, vauhtia riittää taas... talvella taas ehtii lohnottaa. Violetti on kyllä sellainen, että omin silmin se pitäisi nähdä. Tuossa kuvassa se on aivan muuta kuin oikeasti.
Oikeaoppisesti vanha pinkopahvi pitää juuri jättää paikalleen, ehkä kiristää korkeintaan, mutta ei saa poistaa. Eli teit hyvän työn! Ja violetti seinä näyttää upealta!
Kas kehveliä, kerran niinkin!
Lähetä kommentti