sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannussavottaa


Saimme kesäkuun ainoat todelliset kesäpäivät sopivasti juhannusaatoksi ja -päiväksi ja kylläpä minä olin tyytyväinen. Sain nimittäin tehtyä pihatöitä aivan mahdottomasti. Minulla riittää energiaa, kun aurinko paistaa. Aurinko piti huolen myös siitä, että hyttysarmeija pysyi poteroissaan.


Raivasin kaikki oksat suuresta koivusta, joka keväällä kaadettiin. Toukokokuussa en kyennyt menemään risukkoon huimien siitepölyjen takia, ja sen jälkeen hyttyset ja sateet ovat pitäneet minut sieltä poissa. Mutta nyt lopultakin sain homman hoidettua. Seuraavaksi pääsen sirkkelöimään koukeroiset, painavat oksat. Sulon hommaksi jää se vaikein eli tarttua moottorisahaan ja panna paksu runko palasiksi.


Välillä kävin radan varressa vilvoittelemassa. Kylmä pohjoistuuli veti ihon kananlihalle ja haihdutti hien nopeasti.


Tarkastelin samalla hiukan huolissani lähestyvää lupiinimerta. Meidän tontille jos joku noista eksyy, siltä on niskat nurin saman tien. Olen yrittänyt vahtia myös tontin reunamia ja käydä katkomassa kukat ennen siemennysaikaa. Mutta radan puolella lupiineja on jo hirmuisesti. Taidan taistella tuulimyllyjä vastaan.

5 kommenttia:

  1. Miksi taistelet lupiineja vastaan?

    VastaaPoista
  2. Lupiini on vieraskasvi, ja se peittoaa alleen kaiken muun, mm. perinteiset niittykukat. Moottoritien vierustoille se sopii, mutta sitä on hankala rajata vain sinne.

    Mun mielestä lupiinien istuttaminen pihoille ja puutarhoihin pitäisi kieltää ehdottomasti.

    Ainakin meilläpäin on selkeästi nähtävissä lupiinien invaasio ennen sekakukkaisilla joutomailla.

    VastaaPoista
  3. Oi, tuollainen lupiinimäärä on jo aika paha. Mutta ne voi vetää nopeasti viikatteella poikki nyt ennen siementen kypsymistä. Viikatteella hoimma edistyy tosi nopsaan.

    VastaaPoista
  4. Heidi vastasikin hyvin jo anonyymin kysymykseen.

    Luppinien tuhovoima näkyy hyvin vanhempieni kotikylällä. Vielä kun minä asuin siellä, päivänkakkarat, niittyleinkit ja kissankellot täyttivät ihanasti teiden pientareet. Nyt siellä kasva apelkkää lupiinia. Se saa minut todella surulliseksi. Minusta lupiinit eivät kuulu edes moottoriteiden varsille. Sinnekin kuuluisivat päivnkakkarat ja kissankellot.

    Saila, minäpä taidan sitten antaa viikatteen heilua myös radan varrella. VR tuskin panee pahakseen.

    VastaaPoista
  5. Täälläkin juhannus vierähti puusavotassa. Viime syksynä meiltä kaadettiin 2 järkyttävän suurta mäntyä ja nyt sitten on korkea aika saada rangat ja oksat pihalta lojumasta.. nimittäin niihin ovat hyökänneet MURKUT! On isoja ja pieniä.. hyi saats!! :/

    VastaaPoista