torstai 14. kesäkuuta 2012

Amatööri!


Epätoivo alkoi vaania heti toista ikkunalasia irrottaessani. Kovaa kittiä onkin yllättävän vaikeaa saada pois. Tai lähteehän se nätisti, kun sitä ensin kuumentaa kuumailmapuhaltimella. Samalla vaan kuuluu se vihoviimeinen "rits" ja siisti halkeama lähtee juoksemaan pitkin lasia.

Tottakai. Miten saatoinkaan kuvitella, että saisimme kallisarvoiset, vanhat, aaltoilevat lasit ehjinä irti.


Ja miten saatoinkaan jo suunnitella elektrolyysiä ruosteenpoistoon, kun niitä ruosteisia osiakaan ei saa irti pokista. Aaargh.

Huomenna heti aamulla menen kirjastoon ja lainaan Ikkunakirjan.

14 kommenttia:

  1. Ikkunakirja on tosi hyvä! Oletko suojannut lasia millään kun käytät kuumailmapuhallinta? Laita märäksi kastettu pyyhe lasin päälle ja varo silti menemästä liian lähelle ikkunaa sen puhaltimen kanssa. Sen kanssa pitää olla tosi kärsivällinen!

    VastaaPoista
  2. mies kamppaili viime kesänä samoissa puuhissa ja taisi kiroillakin ja tuhota useamman lasin :( pukki toi jouluna sitten sen samaisen kirjan ;) tsemppiä susanna minä keskityn vaan kasvimaahan, kukkasiin ja tomaattien kasvattamiseen!

    VastaaPoista
  3. Voi ei, se rits on inha! Meillä melkein kaikki ikkunat olivat ehtineet jo pelastustoimien ulottumattomiin, mutta vintin ikkunat kunnostettiin pari kesää sitten. Jokunen ruutu kaunista aaltoilevaa lasia vielä jäi muistoksi.

    VastaaPoista
  4. Saila, kärsivällisyys puuttuu minun hyveistäni aivan kokonaan! Panen tietysti puhaltimen täysille ja tohotan täpöllä!

    Mira, minä veikkaan, ettemme me saa puoliakaan laseista ehjinä irti. Onneksi osassa on listat, eikä kittiä! Nautinollisia puutarhurointipäiviä sinulle!

    Jasmiina, hyvä, että edes vintin ikkunat! Onhan sekin jo jotain. :-)

    VastaaPoista
  5. Kuten Saila sanoi, märkä rätti auttaa tosi paljon. Ja se kuuluisa kärsivällisyys. Meillä kolmas kesä kansakoulun ikkunaremppaa menossa, oisko ehkä 25 ikkunaa (enää!!) jäljellä.
    Heloissa meillä liuotetaan ensin tinnerissä, sitten pikkuisen tömpsäytetään hiekkapuhaltaen, ja sitten pohjalle sinkkimaalia ennen muita maaleja.

    Tsemppiä! Sitten kun vihdoin viimein pääsee maalausvaiheisiin, ikkunaremppa tuntuu ihan lomaretkelle. KUnhan ei vaan hätäile ja ryhdy maalaamaan märän kitin päälle..

    Kyllä se siitä.

    -MajBritt-

    VastaaPoista
  6. Ja kun sen kitin kuivuminen kestää kuukausia, niin maalaamaan päästään ensi kesänä...
    :-D

    VastaaPoista
  7. Meillä sama rumba menossa. Itse nakuttelin varoen ruuvimeisselin ja vasaran kanssa kittejä irti ja hyvin lähti tällä systeemillä. Tosin ei lasien särkymiseltäkään kokonaan ole vältytty - ikävä kyllä. Jos yhtään helpottaa oloa niin näin sanoo perinnerakentaminen.net : "Varaa riittävästi ylimääräistä lasia. Ikkunaruutuja saattaa rikkoontua vanhan kitin poistossa, laseja irrotettaessa tai vielä lasitusvaiheessakin, mitä ei tarvitse säikähtää. Vanhoissa ikkunalaseissa voi olla erilaisia jännityksiä ja ruutu voi haljeta pienestäkin mekaanisesta rasituksesta – eikä tästä kannata ottaa syytä omille niskoilleen."

    Tsemppiä ikkunaremppaan! Sitä tarvitaan! :)

    VastaaPoista
  8. Speedheeter on kelpo kone kittien pehmentämiseen jos sellaisen jostain löydät edullisesti tai lainaksi. Sillä saa pysymään klasit ehjinä, tosin käytän sittenkin apuna märkää pyyhettä. Kitin voi maalata vaikka se tuntuu vielä märältä, tarkoitus onkin että se kuivuu rauhassa siellä hengittävän maalin alla jopa vuositolkulla. Ohje taitaa olla että parin viikon päästä kittauksesta voi maalata. Kitti kun sisältää pellavaöljyä niin sekin kuivuu hapettumalla eli valon ja ilman välityksellä. Tsemppiä urakkaan!

    VastaaPoista
  9. Kiitos märkä pyyhe -vinkistä! Se todella tepsii ihan täydellisen hienosti!

    Hanna, tuo oli kyllä lohdullista kuultavaa lasien suhteen!

    Meillä nuo kitit ovat niin kovia, että pelkällä naputtelulla ei meinaa irrota.

    VastaaPoista
  10. Itse olen todennut kittien irroittamiseen parhaaksi välineeksi joustavan, hyvän teräksisen lastan, . Kun kittiä lämmittää varovasti pieneltä matkalta (suojaten sen lasin esim sillä märällä pyyhkeellä tai kovalevyn palasella)ja ujuttaa ohuen lastan aivan kitin ja puun väliin, lähtee kitti monesti siististi puusta irti =) kannattaa kuitenkin varoa ettei lastalla sohi vahingossa puuliuskojakin irti.
    Kitin päälle voi maalata vaikka heti kittaamisen jälkeen, jos käyttää pellavaöljymaalia :) ne kuivuvat sitten yhdessä.

    VastaaPoista
  11. Lueskelinkin jo vähän tuota Ikkunakirjaa ja sielläkin sanottiin, että maalata voi pian päälle. Kitin ei olekaan tarkoitus olla umpikovaa maalin alla!

    VastaaPoista
  12. Märkiä pyyhkeitä olisin minäkin ehdottanut, toimii hyvin ja kun vielä muistaa ettei saa vääntää kittiä pakolla, rauhallisuus ja malttia!

    Kitti on maalauskuivaa noin viikossa kahdessa, riippuen vähän ilmasto-olosuhteista. Ja siitä että kuivuuko vastakitatut ikkunat pimeässä kellarissa vai valoisassa huonetilassa. Öljypohjainen kitti kuten kaikki öljymaalit tarvitsevat valoa kuivumiseen, ei suoraa paahdetta, mutta ihan auringonvaloa, joka nopeuttaa kitin ja maalin kuivumista. Eli ikkunoita ei koskaan kannattaisi tehdä pimeässä kellarissa, eihän siellä oo muutenkaan kiva tehdä hommia :D

    VastaaPoista
  13. Moi Susanna! Meillä on kitti ollut niin kovaa, että sen on saanut taltalla murrettua paloiksi puuosan ja kitin välistä varovasti vääntämällä. Kannattaa maalata pokat kerran ennen kittausta, muuten kitti kuivuu liian nopeasti ja rapisee pois muutamassa vuodessa. Tsemppiä ja hyviä hermoja!

    VastaaPoista
  14. Rouva Kukko, meillä on nyt onneksi Sulon huone valmiina kaikelle nikkaroimiselle. Siellä on ikkunoitakin hyvä kunnostaa.

    Anonyymi, saman neuvon luin juuri Ikkunakirjastakin, eli olet varsin oikeassa!

    VastaaPoista