lauantai 19. maaliskuuta 2011

Ei meinaa jaksaa odottaa


... että lumet sulaisivat. Kun katselen näitä nietoksia, pelkään, että ne eivät ehkä sula koskaan. Mutta sulivathan ne viime keväänäkin. On ihana ajatus päästä elämään kevättä ja kesää täällä omalla asemalla. Kun viime keväänä ostimme talon, näimme mielissämme itsemme täällä remontoimassa ja nikkaroimassa, kuopimassa ja raivaamassa auringon paahtaessa ja maailman vihertäessä. Kuvittelimme, miten huristamme mopolla jätskille ja uimaan. Kuvittelimme Etelä-Karjalan kuuman ja kuivan kesän.

Koska sitten pääsimmekin muuttamaan vasta lokakuussa, emme saaneetkaan edes nuuhkaista omaa kesäistä pihaamme. Sen sijaan saimme pienen hetken keltaisia lehtiä, sitten harmauden, pimeyden ja sen jälkeen liikaa lunta.


Ehkä se oli hyvä asia. Sisätilat olemme nyt laittaneet aika hyvälle mallille näiden synkkien vuodenaikojen aikana, eikä meidän tarvitse kärvistellä sisällä ensi kesänä. Voimme keskittyä pihaan. Eilen kiersimme yhdessä pihalla ja yritimme nähdä sen ilman lunta. Mitkä puut kaadetaan? Mihin istutetaan marjapensaita? Mihin omppupuun voisi laittaa? Kasvaakohan missään nurmikkoa? Paljonko multa maksaa?

Ja mikä meidän koivujamme vaivaa? Iso osa niistä on kummallisia keskeltä haaroittuvia, käkkyräisiksi kasvaneita möykkyjä, jotka tekevät kuolemaa.

8 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Oho! Oliskohan niitä yritetty leikaten pienentää, koivu ei oikein tykkää leikkuusta. Tuo ei ainakaan näytä siltä, että se mihikään vuosien saatossa kaunistuisi! Kannattaa kaataa, mutta teinä en kaataisi montaa puuta kerralla, ehkä kaksi, niin sitten voi taas vuoden verran katsella ja miettiä. Ja ehkä istuttaa tilalle sopivamman kokoisia (pienempiä?) puita omenoita, koristeomenoita, erilaisia pihlajia... Sitten nekin ehtivät kasvaa jonkin mittaisiksi. Meinaan jos parturoi kerralla kaiken, on olo aika autio.
Mä oon vähän kade kun teillä on remppa sujunut niin nopeesti! Muat sulla tuntuukin olevan ehkä 180% normi-ihmisen energiamäärästä ;-)

Tiina Konttila kirjoitti...

No hui, siinä on joku reipas puutarhuri typistellyt isoja oksia! (Olisiko tuo lähellä menevä sähkölinja syyhnä?)
Puu ei tuommoisesta tykkää vaan kärsii kyllä kovasti ja lahoaa vähitellen, ei ole muuta tehtävissä kuin kaato.

Kevättä täälläkin jo kovasti odotellaan. Tai no missäpä sitä ei odoteltaisi :)

Katja kirjoitti...

Sailan kanssa samaa mieltä, koivua on joskus nuorempana leikattu, kylmästi latvus poikki. Koivu ei muutenkaan ole pitkäikäinen puu, saa lahoa helposti.

AnniP kirjoitti...

Meiltä kaadettiin koko koivukuja saman vaivan takia, joskus joku metsuri vetänyt latvat poikki. Lahoa keskellä, minusta ne oli ihan hyvä kaataa siinä vaiheessa kun on vielä polttopuuksi kelpaavaa ainesta jäljellä. Laitettiin uudet taimet tilalle, koivu tosiaan on lyhytikäinen lahoherkkyytensä takia. Meidän koivut olivat alle 60-vuotiaita.

Nyyti kirjoitti...

Ehkä nuo puuraasut lehdekkäinä ovat paremman näköisiä? Tai sitten vaan kaadatte:/ Kiva nähdä kevätkuvia pihalta sitten jos tuo lumi ikinä sulaa;)

Unknown kirjoitti...

Me muutettiin kanssa taloomme toissasyksynä. Meinasi pitkän talven aikana loppua jo usko koko muuttoon, kun kökötettiin vaan keskellä ei mitään kämäsessä talorähjässä...

Anonyymi kirjoitti...

Ne on ihania nuo etelä-karjalan kesät! Itse olen syntynyt siinä aikas lähellä, Joutsenon Korvenkylässä, ja joka kesä siellä sukuloin.. Nyt asustelen Pirkanmaalla.

Susanna kirjoitti...

Edellinen asukas sanoi, että koivuissa on joku tauti, kun ne menevät tuollaisiksi. Onhan aika ihana juttu, jos hän olikin väärässä ja syynä onkin ollut leikkely! Näitä samanlaisia koivureppanoita on paljon, pitääpä tutkia, ovatko ne kaikki juuri polkujen varrella, mikä tosiaan tukisi leikkelyteoriaa!