sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Aina ei mene ihan niinkuin pitäisi


Joskus taannoin täällä blogissa puhuttiin, miten hyvä tuuri minulla näissä remonttihommissa on ollut, vaikka useimmiten menenkin peppu edellä puuhun. "Suuri Remonttikäsi" on aina johdattanut minut kauniisti läpi mahdottomankin. Mutta nyt minusta tuntuu, että se johdatus on tänään ollut tauolla.

Ajattelin nimittäin, että tänään olisi hyvä hetki laittaa paneelit siivouskomeron seiniin, ja sitä varten päätin napata olohuoneen ja toimiston välisestä seinästä tarpeettomat mineraalivillat siivouskomeron äänenvaimentimiksi ja lämmöneristeeksi. Ihan vain nopsasti ajattelin napata... ja mennä sitten siivouskomeroon.

Helppo juttu: lastulevyt veks ja villat talteen. Samalla saadaan olohuoneen ruma seinä pois ja kaunis vanha vihreä tapetti esille. Tapettitalon sivuilta olen lukenut, että tämä ihanainen tapetti on 50-lukulainen 70-lukuisesta värityksestään huolimatta. Meidän mielestämme komea tapetti ansaitsee tulla näkyväksi. Ja minusta jo se, että joku on 50-luvun harmaiden tapettien aikana valinnut seinäänsä näin reippaan vihreän, on kunnioitettava suoritus, jota kannattaa vaalia!

Kun sain seinää enemmän auki, vihreä tapetti alkoi näyttää jopa minun silmissäni ehkä hiukan liiankin reippaalta. Tuli mieleen vanhat kalsarit. Ruudut hyppelivät silmissä.

Mutta kun pääsin ensimmäiseen nurkkaan saakka sorkkarautoineni, jouduin pettymään pahasti. Pinkopahvista oli riivitty iso pala pois. Sama vika löytyi toisestakin nurkasta.

Hurjalle vihreälle piti sitten kuitenkin jättää jäähyväiset. Leikkasin pinkopahvin irti ja vein sen mahdollisimman isoina paloina talteen. Ehkä se saa uuden elämän jossain muussa projektissamme joskus.

Jo ennen muuttoa olimme miettineet, että yhdessä huoneessa voisi olla hirsiseinät. Minä en niin hirmuisesti paljaista hirsistä välitä, mutta Suloa ne miellyttävät. Meinasimme alunperin tehdä makuuhuoneesta hirsiseinäisen, mutta talossa riesana ollut kipsipöly esti ne suunnitelmat.

Nyt meillä olisi mahdollisuus tehdä olohuoneesta hirsihuone. Ja koska minä jo leikkelin pinkopahvit pois, joudumme ainakin toistaiseksi elämään hirsien kanssa. Saa sitten nähdä, tykkäämmekö niistä vai emme.

Miksen minä vieläkään ole oppinut, etteivät remonttihommat koskaan käy "nopsasti"? Nopsasti kului kyllä aika, sillä kahdeksan tunnin urakoinnin jälkeen olin lopulta saanut kaksi seinää hirsipinnalle. Olin myös saanut hirvittävän kipeät ranteet, mustelmaiset sääret, muutaman haavan ja ruumiillisen työn aiheuttaman vapisevan olon sekä sähköjohtoihin liittyvän ylitsepääsemättömän ongelman ratkaistavaksi.

Sinne siivouskomeroon asti en ehtinyt lainkaan.


8 kommenttia:

  1. Miten olet voinut kuvitella tekeväsi tuollaisen homman yhdessä päivässä!!!! :-D Minusta tuo tapetti on ihana, olin jo ehdottamassa että säästäisitte sitä tuollaisen ison palan keskelle seinää ja laittaisitte raamit ympärille, mutta se on ilmeisesti myöhäistä. Olisi meinaan säästynyt pala talon sisustushistoriaa jälkipolville.

    VastaaPoista
  2. Eikun sun olisi kuulunut nyt sanoa että upea flow tila valtasi sinut ja teit vaikka mitä :)

    Mutta hyvin tuttua tuo "mä ihan äkkiä vaan" se on yleensä aika iso oho silloin tiedossa.

    VastaaPoista
  3. Toi tapetti on kyllä oikeasti aika makea! Sailan idea on loistava!

    Mitä teillä on hirsien välissä? Vuoden kokemuksella voin sanoa, että a) tunkekaa välisammalet tiukasti sinne väleihin tai b) maalatkaa seinä ja ne välisammalet. Meillä on hirsiseinän tykönä sellainen jatkuva pöly/roska/rihmastolattia...

    VastaaPoista
  4. Oi, minä taas tykkäisin hirsiseinistä! Teille kyllä käy värikkäät tapetit, mutta kannattaisi kokeilla miltä hirsipinta tuntuu, vois vaikka alkaa tykätä;)

    VastaaPoista
  5. Hirirsipinta olisi ihana! Voihan sen hirrenkin maalata räväkästi. Kerran jossain sisustuslehdessä oli sähkönsiniseksi maalattu hirsiseinä.

    Ihania nuo edellisen postauksen ulkokuvat talosta. Muutenkin kerroit tosi mukavasti haaveestanne elää Karjalan kesää.

    Tosi suloisen leipälaatikon olit saanut! sopii teille täydellisesti! Mikä tuuri, että sellainen löytyi!

    VastaaPoista
  6. Saila, en minä tiedä! :-D Ehkä sillä 180 prosentin energiallani!

    Pilvitarha, aika iso oho tosiaan tuli. Tänä aamuna onneksi masentaa pikkuisen vähemmän jo kuin eilen illalla.

    Leena, meillä on sitä, minkä luulen olevan pellavarivettä. Pölyää aika lailla.

    Liisa, tällä hetkellä tuo seinä näyttää minun silmissäni vain keskeneräiseltä, mutta toivottavasti siulmäni oppii katsomaan sitä toisin.

    Mia, en usko, että raaskisin maalata hirsiseinää. Se on niin peruuttamaton teko. Leipälaatikon kanssa tosiaan kävi niin hyvin, ettei sellainen oikeastaan ole mahdollistakaan.

    VastaaPoista
  7. Hei, lohduttaa lukea, että muutkin joskus onnsituu arvioimaan tarvittavan ajan väärin. ;) Meillä kun mikään ei tule siinä ajassa valmiiksi kun isäntä kuvitelee.

    On toi vihreä aika villi noin isona pintana, en ihmettele, että otit pois. Enkä minäkään kyllä hirsiseinää uskaltaisi maalata, koska sitä ei sitten ikinä saa pois. Saako pinkopahvia nykyisin enää mistään? Että jos värin tarve tulee, niin pahvi ja tapetti uudelleen pintaan. Pölyä paljas hirsiseinä ainakin kerää, että imurointia vaan sitten säännöllisesti.

    Tseppiä sinne vaan, kyllä siitä talosta hieno tulee.

    VastaaPoista
  8. Kiitos tsempistä, Morso!
    Pinkopahvia saa, mutta me emme ole innokaita opiskelemaan sen kiinnittämistä. Muissa huoneissa olemme laittaneet seinään huokoleijonaa ja siihen tapettia ja maalia päälle. Ei vaan yhtään huvittaisi taas kerran ryhtyä siihen hommaan.

    VastaaPoista