sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kaksonen


Olen vihannut hiihtoa aina sydämeni pohjasta, ja viimeksi olenkin joutunut hiihtämään yläasteella. Siitä on 20 vuotta.

Mutta tänä talvena Sulo on saanut minut ladulle jo kolme kertaa. Rakkaudella on ihmeellinen voima, kun se saa minutkin hiihtimien päälle ja vielä hyvillä mielin. Hiihtoretken jälkeen meillä oli aikomuksena tapetoida keittiö, mutta minä olin parin tunnin lenkin jälkeen niin puolikuollut, ettei minusta enää ollutkaan Remontti-Häyriseksi (Sulon keksimä nimitys). Onneksi Sulon isä asui matkan varrella, tarjosi nääntyneelle miniälle ruokaa ja toi autolla kotiin.

Mutta kyllä kannatti sivakoida. Raittiin ilman ja liikunnan lisäksi pääsimme näkemään oman asemamme kaksosen. Latu nimittäin kulkikin naapuriaseman pihan poikki, ja paikka oli täysin identtinen meidän kotimme kanssa. Asema on tyhjillään, mutta emme tiedä, onko se yhä Ratahallintokeskuksen omistama. Ihailimme sen keltamultaista pintaa; tuollainen meilläkin olisi jos kukaan ei olisi ehtinyt muovimaalata meidän asemaamme.

7 kommenttia:

  1. Kyllä hiihto on sitten hyvä harrastus! =)

    VastaaPoista
  2. Nyt mäkin muistan, miksi hiihto ei ole lemppariliikuntamuotojani ;DD

    Hyvät yöunet on taattu, varmaankin...

    Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Siis miten monta noita sillä suunnaalla oikein on ? tuskin te sentään Rauhan asemalle asti hiihditte. Sekin on nimittäin aika samannäköinen. :)

    VastaaPoista
  4. Näitä on ainakin viisi ihan perätysten, varmaan enemmänkin. Ja kuulemma muualla maassa vielä paljon lisää. Tämä on yleisin asematyyppi, ja näitä on kymmeniä Suomessa. Joku sanoikin, että asemien rintamamiestalo!
    Punaiseksi maalatut ovat minusta sieviä:
    http://www.senaatti.com/tiedostot/Esite_nettiin_Myllyoja.pdf

    VastaaPoista
  5. Kyllä teilläkin toivoa on saada keltamullalla maalattu talo, jos vain jaksatte odottaa sen kymmenen vuotta, että muovi kuluu tarpeeksi seiniltä, niin, että sen saa skrapattua pois. Siinä teille projektia ;)

    VastaaPoista