Työhuoneeseen piti saada paljon säilytystilaa. Arvelin, että halvimmalla ja helpoimmalla pääsen, kun ostan sellaisen ruman varastohyllyjärjestelmän halpamarketista. Siihen siis kuuluu metalliset seinäkiskot ja kannattimet. Hyllylevyiksi asetin isän liiteristä dyykkaamiani paneeleita. Tämän kaiken asentamisen olisi luullut olevan helppoa, mutta ei se ollut. Jostain syystä ruuvit eivät menneet seinään ja kun menivät, niin hyllyt olivat vinossa. Kannattimien pitäisi sujahtaa kiskoon vaivattomasti, mutta minä jouduin vääntämään niitä pihtien ja raivon avulla. Ja Sulon.
Kun hyllyt lopulta olivat jotensakin paikoillaan, ne olivat juuri niin rumat kuin arvata saattaa. Mutta onneksi minulla on ihan kohtuullinen varasto puuvillapitsejä, joiden avulla hyllyjen reunat kaunistuivat kummasti.
Osan hyllyistä täytin kankailla. Kaikkein kauneimmat kankaat laitoin iloisenvärisille henkareille. Henkareille sain kepakon harjanvarresta, jonka kiinnitin alimman hyllyn alapuolelle. Pientä tavaraa säilöin laatikoihin ja koreihin. Ihan tavallisista pahvilaatikoista saa oikein nättejä maalaamalla tai kankaalla päällystämällä. Parhaita ovat kenkälaatikot.
Laitoin seinälle myös pari pienempää hyllyä, jossa sakset ja mittanauhat ovat näppärästi käden ulottuvilla.
Olisi kannattanut maalata hyllyt ensin ja laittaa ne seinälle vasta sitten. Minä en tietenkään malttanut.
Keittiöjakkara sai iloa pintaansa keltaisella maalilla, ja vielä joskus maalaan sen jalatkin. Työhuoneen värimaailma muistuttaa kai lähinnä sateenkaarta. Ikean pukkijalat maalasin jo viime kesänä oransseiksi, mutta ne odottelevat yhä pöytälevyä. Kunhan löydän jostain kyllin pitkän levyn, laitan sen päälle turkoosin vahakankaan. Hakusessa on noin metrin levyinen ja 2,5 metriä pitkä tukeva levy.
Sarjassamme "Ei mennyt niinkuin Strömsössä": isoäidin neliöt odottavat parempia aikoja isossa pyykkikorissa.
Nukkeja on aika lailla riittävästi. Toivon, etteivät ohi jyristelevät junat tipauta niitä alas.
Bru-poloinen on ollut ilman kenkiä jo 8 vuotta. Paljain jaloin se saa seisoskella pienen lipaston päällä. Lipaston pelastin vanhan kodin naapuruston kaatopaikkakuormasta. Se oli kamalan näköinen ja Sulo yrittikin tomerasti estää minua ottamasta sitä talteen. Vihreä lipasto muuttui nyt iloisen keltaiseksi, ja karmeat kullanväriset vetimet saivat kyytiä. Ei ole ruma enää.
Lisää nukkeja jokaisen kaapin päällä.
Yksi pieni nurkkaus on pyhitetty "myymälälle" siltä varalta, että joku asiakas joskus haluaa tulla paikan päälle. Liikuttava naulakko löytyi talon vintiltä.
Myytävää tosin on kovin vähän.
Ei täällä kaikki ole ihan niin nättiä, kuin kuvien perusteella voisi luulla. Kaaos on yhä osittain hallitsematon.
Ja työtkin odottavat tekijäänsä. Olen tänään jo hirmuisen energinen, kiitos siitä kuuluu auringolle, joka tarmokkaasti yrittää paistaa sisään kipsipölyisistä ikkunoistamme!
8 kommenttia:
tosi kivan näköistä.
Wau, kyllä kelpaa työskennellä tuolla! Tulisin milloin tahansa sulle aputytöksi tuollaiseen ympäristöön.
Ihanan iloiset henkarit! Niitä ei kyllä kannata kaappeihin piilotella.
Iloiselta, kodikkaalta, inspiraatiota ja työniloa antavalta näyttää uusi työhuoneesi! Myymälänurkkaus on kiva idea, olisipa minullakin tilaa sellaiselle...no, tulevaisuudessa sitten.
No kyllä tuollaisessa "puodissa" haluaisi käydä, näyttää ihanalta paikalta.
Oi kuinka somaa! Kyllä uurastuksesi on palkittu nätillä työhuoneella, ei muuta kuin töihin ja kauppoihin.
Hei! Osaisitko sanoa, kenen valmistama tuo ensimmäísen kuvan ensimmäisessä hengarissa roikkuva oranssinkukertava pallokangas on? Löysin samaa kangasta kirpparilta pilkkahintaan; kiinnostaisi kovasti tietää!
Ilona, jos joskus asut lähellä ja mulla on tarvetta aputytölle, niin muistan tuon! :)
Mia, varmasti vielä saat sinäkin sen oman myymäläsi. Tämä minun on vähän sellainen leikkimyymälä.
Katja, henkarit ostinkin ihan varta vasten, vaikka meillä on kauheat määrät henkareita ennestäänkin.
Mindelii, se on Finlaysonin Optinen omena -kangas. Eli niistä palloista muodostuu omenakuvioita.
Lähetä kommentti