lauantai 20. marraskuuta 2010

Kodin sydämessä


Vihdoin lunta! Ja vihdoinkin päivä, jolloin ei ihan välttämättä tarvitse pitää kaikkia valoja palamassa kaiken aikaa. Pääsin ottamaan kuvia keittiöstämme.

Ennen.

Tässä näette keittiön sellaisena kuin se oli meidän saapuessamme. Paitsi että kaikki tuo tiskin määrä ja muu roina ovat kyllä ihan meidän omia sotkujamme. Puuhellan oikealla puolella oli sähköliesi, josta ei valitettavasti ole kuvaa. Se nimittäin olisi ollut näkemisen arvoinen. Entinen asukas jätti meille ystävällisesti purkillisen uuninpuhdistusainetta, mutta yksi vilkaisu uuniin riitti meille. Oli hankittava uusi liesi.

Jälkeen.

Tässä on keittiömme niinsanotun remontin jälkeen. Kantavana teemana meillä on ollut se, että mahdollisimman paljon hyödynnetään olemassaolevaa materiaalia, ja muutostyöt tehdään pienellä rahalla. Vaikka minä halusin heittää kokonaan pois raskaat yläkaapit ja laittaa tilalle avohyllyt, oli Sulo toista mieltä. Jouduin taipumaan järkevien perustelujen edessä. Niinpä otin pensselin käteen. Entisen kodin keittiön seinien maalaamisesta yli jääneellä oranssilla lateksilla minä vetelin kaapistot. Maali loppui ikävästi kahden kerroksen jälkeen, vaikka kolmas olisi ollut vielä pakko sutia. Laikkuisuutta on havaittavissa.

Lieden taakse seinään oli joskus aikojen alussa liimattu jytkeällä asennusliimalla palaset iljettävää muovia. Onpa harmi, ettei niistäkään ole otettu kuvia. Ne olivat aivan yhtä hirveät kuin liesikin. Revin muovit irti seinistä, mutta alta paljastui niin hurjat liimamönjät, etten oikein keksinyt, millä ne saisin kaavittua pois. Koska olen kärsimätön, jätin liimat sikseen ja lähdin tonkimaan varastoja. Löysin vesivaneria, joka riitti peittämään koko liedentakusalueen. Ne me ruuvasimme seinään ja maalasimme kiiltävällä, sinisellä kalustemaalilla. Vanerien yläreuna huoliteltiin sievällä reunalistalla.

Samaa kummallista muovia oli myös keittiönkaappien välitilassa. Siinä se kuitenkin oli jokseenkin puhdasta, joten päätin jättää muovin paikoilleen ja maalata sen. Hyvin näyttäisi kalustemaali pysyvän myös muovipinnassa, vaikka maalikerroksia tarvittiin aika monta.

Minulle on kertynyt aika paljon vanhoja emaliastioita, joista suurin osa on siinä kunnossa, ettei niitä voi käyttää oikeasti. Kiinnitin niille hyllyt, jotka jatkuvat yläkaapeista suoraan makuuhuoneen oven päälle. Kattila- ja pannurivistö jatkuu siis lähes koko seinän mitalla katonrajassa. Hyllyt syntyivät liimapuulevyn pätkästä ja seinäpaneeleista. Kannattimetkin ovat vanhasta kodistamme.

Keittiön vastakkainen nurkkaus kaipaisi vielä jotain sinistä tasapainon vuoksi. Pöytätaso on väsätty ilmaiseksi saaduista levyistä, joista kerroinkin jo aiemmin. Yritän ummistaa silmiäni edellisen asukkaan maalaamalta seinältä, sillä tuo boordikuvio tuo mieleen kahvilan. Haluan lämpöisen keittiön, enkä mitään kolkkoa lastulevyseinäistä kuppilaa!

Kuvan oikeassa ylänurkassa näkyy maalaamaton alue siinä paikassa, jossa aiemmin oli verholauta. Minä en voi sietää verholautoja. Ne kuuluvat 70-luvun kerrostaloihin ja siksi niiden on kaikkien lähdettävä täältä. Olin kuitenkin päästä hengestäni irrottaessani lautoja keittiöstä. Laudat eivät nimittäin yllättäen olleetkaan pelkkiä lautoja, vaan niiden taakse oli rakennettu jyhkeästä raakalaudasta laatikot. Vekottimet painoivat ihan hirveästi ja kun pahaa aavistamatta riipaisin ensimmäisen irti seinästä, tipahti raskas rakennelma käsistäni ja itsekin tipahdin lattialle. Ja lattialle on täällä aika pitkä matka, kun huonekorkeutta on kolme metriä...

Maatuskat ovat itseoikeutettuja keittiön asukkeja myös täällä uudessa kodissa.

Samoin kukkopillit, joille löytyi paikka eteiseen vievän oven päältä. Tuo oven päällä oleva ikkuna oli yksi niistä asioista, joihin rakastuin täällä heti ensimmäisellä käynnillämme.

Lieden ympäristössä käyttämäni sinisen maalin ostin alunperin keittiön pöytää varten. Värin valitsin korkean kaapin mukaan, joka näkyy täällä aiemmassa postauksessa.

Tuolitkin minä maalaan vielä jonakin päivänä. Sitten, kun meillä on taas paljon erilaisia maalinjämiä, mahdollisimman iloisen ja monen värisiä. Sellainen sekalainen tuolirykelmä on ollut haaveissani jostain siitä asti, kun Frendit-tv-sarja aloitti. Monican keittiössä kun oli pöydän ympärillä liuta erityylisiä ja erivärisiä tuoleja.

Vähän tähän tapaan. Kuva on siskoni pihamaalta, jossa viime kesänä nautimme erityisen hyvää lohikeittoa.

7 kommenttia:

  1. Aivan ihanan näköinen keittiö! Ihan samoin periaattein mekin kotiamme remppaamme. Kierrätystä ja vanhaa suosien. Meidän keittökaapit olivat samantyyliset, vaan nyt ne on valkoiset.
    Väriä pitää elämässä olla. Se luo lämpöä ja kodikkuutta kotiin :)
    Mukavaa viikonloppua sinne
    tuksu

    VastaaPoista
  2. Upea väripläjäys :)Kivaa, ettei aina kaikkea tarvitse repiä pois uuden tieltä. Viihtyisän näköistä teillä!

    VastaaPoista
  3. Ihana keittiö. kiitos kun pääsin kurkistamaan. Keittiöuudistusta meilläkin on pikkuhiljaa käynnissä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kehuista! Toivottavasti kesän tullen saadaan vielä lisää väriä, kun aloitamme lastulevyjen irrottamisen.

    VastaaPoista
  5. On kyllä kivan näköinen keittiö,oli kyllä aivan ihana lukea,,,en yleensä paljon lue mitään,selaan vain nopeasti mutta nyt kyllä luin niin tarkaa keittiöstäsi,se on niin kiva :)

    VastaaPoista
  6. Kenties tästä teidän uudesta kodista tuleekin VIELÄ ihanampi kuin vanhasta, jos mahdollista!

    Joku päivä minäkin saan sen oman kodin jonka saan sitten maalata ja sisustaa itse, siihen asti mielelläni kuolaan sinun aikaansaannoksiasi! =)

    VastaaPoista
  7. Marina, minullakin on sama taipumus, että ahmin kuvia blogeista, mutta vain lemppariblogeja jaksan todella lukea. On tosi kivaa, että joku oikeasti jaksaa näitä sepustuyksiani lueskella!

    Viipukka, minäkin toivon, että tästä tulee edellistäkin ihanampi. :-) Ainakin nyt kaikki rajoitteet tulevat vain meiltä itseltämme, eikä vuokraisännältä. Toivottavasti saat sinäkin sen oman maalattavan talosi. Pidä haaveesta kiinni! Tämä meidänkin asema oli niitä haaveita, joiden en ikimaailmassa oikeasti uskonut toteutuvan.

    VastaaPoista