tiistai 30. marraskuuta 2010

Seuraavia remonttikohteita


Pikkuhiljaa alamme remontoida niinsanottua hiirihuonettamme, joka joskus toivottavasti on makuuhuoneemme. Hiirihuone se on nyt siksi, että siellä ovat hiiret voineet vipeltää aikalailla vapaasti. Olen tosi innoissani hiirihuoneen remontoinnin aloittamisesta, sillä huone on tyystin alkuperäiskunnossa. Lautalattia kuluneine maalipintoineen, käsittelemättömät hirsiseinät, alkuperäismaalissaan olevat sotkuinen katto, listat ja ovet. Ja millaiset ovet! Kotimme ainoa pariovi sijaitsee täällä, ja minusta on sääli, että se on nyt toimettomana. Yksi lista siitä on joskus irrotettu, mutta se onneksi oli viereisessä huoneessa ja säästynyt sotkuilta. Tässä huoneessa on ollut edellisen asukkaan valtava keramiikkauuni ja ilmeisesti uunin kuumuus on vaurioittanut kaikkia maalipintoja sekä ikkunalaseja. Joudumme varmasti monen tenkkapoon eteen niitä puhdistaessamme. Tällaista alkuperäiskuntoista huonetta on kuitenkin ihanaa päästä laittamaan, kun ensin ei tarvitse epätoivoisesti miettiä, miten poistaa edellisten remontoijien virheet.


Toista se on sitten olo- ja makuuhuoneissa, joissa olen jo tehnyt aivan varovaista tutkimustyötä.

Olohuoneessa hirsiseinän peittona on vanha pinkopahvi ja kaunis vihreä 50-luvun paperitapetti. Sen päälle on lätkitty lasivillaa ja lastulevyä, joka on tapetoitu muovitapetilla. Koska tämän pintaremontin tekijät ovat olleet huolellisia talonpilaamistyössään, on kaikki vanhat katto- ja jalkalistat ensin irrotettu, sitten pätkitty pienentyneen huoneen mittoihin ja asetettu takaisin paikoilleen. Jos me nyt poistamme lastulevyn ja lasivillan, jäävät kaikki listat kymmenisen senttiä liian lyhyiksi.

Kaunis harmaa lautalattia on ensin tasoitettu sellaisella valkealla kipsimäisellä mönjällä, jonka nimeä en tiedä. Sen päällä on kovalevy ja kovalevyyn on liimattu muovimatto. Koska matto on laitettu vasta seinäremontin jälkeen, matto jää myös seinänvieriltä vajaaksi, kun lastulevyt poistetaan. Eli sitten on saman tien poistettava koko matto ja raavittava irti se työläs mönjäkin.

On siinä miettimistä, ennenkuin näiden huoneiden kimppuun uskaltaa käydä.

7 kommenttia:

  1. Argh! Sympatiat sinne de-pilaamisoperaatiosta. Olisikohan mönjä jotain kipsihässäkkää, ainakin muistelen Vihreästä talosta lukeneeni sen poisto-ohjeita. Olikohan fairyvedellä tms?

    Meillä löytyi alkuperäisiä listoja vintiltä ja teetimme niistä mallin mukaan uudet, kun en tykännyt uusista kapoisemmista. Ehkä teidänkin lähistöltä löytyy saha jolta sellainen luonnistuu.

    Mutta tuo teidän hiirihuone on aivan käsittämättömän upea. Ei voi kun ihastella. Aivan ihana ovi ja listat ja uuni.. Kaikki :)

    VastaaPoista
  2. Hei vielä, se ohje löytyi täältä jos olisi apua http://vihreatalo.blogspot.com/2008/10/kipsitasoitetta-lautalattioissa.html

    VastaaPoista
  3. Upeat ovet! Ja pönttöuuni nurkassa, hyvä tulee huoneesta. Meillä kävi ihan ihmeellinen tuuri sillä lastulevyn alla ei ollut tasoitetta yhdessäkään avatussa lattiassa. Voin vaan kuvitella että on kova urakka!

    VastaaPoista
  4. Voih eih. Mutta siis ihanaa että on tämä hieno huone pariovineen, onneksi olkoon! Alkuperäiset listat ja ovet ovat aarteita, ja onhan se hyvä jos niitä on muissakin huoneissa tallella, vaikka sitten liian lyhyinä. Kymmenen sentin paikka siellä täällä ei kai koko maailmaa kaada... itse laittaisin vanhat listat takaisin ja keksisin jostain varasoapankista paikat, onhan niitä ennenkin jatkettu miten sattuu, minunkin vanhassa talossani on jossain ovessa ihan eripariset karmit, mutta se kuuluu asiaan.

    VastaaPoista
  5. Ah, kiitos Jutta linkistä! Muistelin itsekin, että jossain blogissa joskus oli ohjeita mönjän poistamiseen, mutta olisipa ollut aika homma ruveta etsimään sitä ohjetta.

    Katja, totta vie teillä on ollut hyvä tuuri! Tuollaiset iloiset yllätykset ovat aina tosi tervetulleita.

    Saila, varmaan ne puuttuvat palikat jotenkin jostain loihditaan - vaikka darwimassasta. :-P

    VastaaPoista
  6. Näyttää niin upealta!
    Harmillista tuo listojen pätkiminen. Onneksi niitä pystyy teettämään samalla mallilla uusia, mutta uusi on uusi ja vanha vanha, Ja teettäminenkin maksaa.
    Meillä on 1903 rakennettu kaupunkitalo (tai puolet siitä) ja onneksemme talo oli sästynyt pilausremonteilta. Kaikki remontit mitä oli tehty oli tehty niin, että vanha oli alla. Esim. alkuperäisten lankkulattioiden päälle oli jossain vaiheessa laitettu linoleumi, joka oli kyllä laitettu aika tiheästi pikkunauloilla kiinni. Niitä oli kyllä aika terapeuttista nyppiä irti. Lnoleumin päälle oli sitten jossain vaiheessa joku heittänyt muovimaton, jota ei ollut kiinnitetty kunnolla ollenkaan. Jossain huoneessa linoleumin päälle oli laitettu sanomalehtiä (sanomalehdet olivat vuodelta 1971) ja niiden päälle oli laitettu kokolattiamatto, joka ei myöskään ollut millään kiinni.

    VastaaPoista
  7. Tosi mukavaa tuollainen kiinnittämättömyys! Aina, kun itsekin remppaa teen, tulen miettineeksi tulevaisuuden asujia: jos teen remontin niin, että tekemiseni on helppo purkaa pois, helpotan seuraavan sukupolven urakkaa.

    VastaaPoista