Halloween

Olen vastustanut Halloweenia niin kauan kuin muistan. Minusta se on ollut vain yksi turha amerikkalaisuus, jota ilman meidän olisi parempi olla. Minua inhottaa se kiinalainen krääsä, jolla kaupat täyttyvät syksyisin joulun ja nykyisin myös Halloweenin takia. Vastustukseni on turhaa, sillä Halloween on jo aikoja sitten voittanut ja tänä vuonna minäkin annoin sille jo pikkusormeni.

Viime vuonna yllätyin, kun ovelleni ilmestyi lapsia kärttämään karkkia. En ollut varautunut moiseen. Minusta on pääsiäisenäkin ollut vastenmielistä, ettei täälläpäin ole tapana pukeutua noidiksi virpomiskierrokselle. Olin vielä pöyristyneempi siitä, että nämä karkkikeppostelijatkin tulivat tavallisina lapsina! Onneksi ne eivät tehneet mitään ilkivaltaa, vaikkei minulla ollut heille mitään antaa. Tulivat vielä minä sattuu päivinäkin. Niinpä tällä kertaa otin asian esille kyläyhteisön Facebook-sivulla ja siellä sitten yhteisesti päätettiin, että kiertelypäivä on torstai ja vain merkattuihin taloihin saa mennä kerjuulle. Kadun varteen laitetaan lyhty tai roihu merkiksi, jos lapset ovat tervetulleita. Minä sanoin vielä, että ilman asianmukaista asua ei karkkia minulta heru. Jos ollaan amerikkalaisia, niin ollaan sitten kunnolla... 

Rupesin oikein tutkailemaan netistä, mistä tuo Halloween alunperin on saanut alkunsa ja luin tarkemmin kotoperäisestä kekristä. Kävi ilmi, että meidän perisuomalainen kekrimme oli aikalailla samanlainen pakanallinen sadonkorjuun päättymisen juhla kuin kelttiläinen "Samhain". Tuosta Samhainista se Amerikan versio on kehittynyt, kun skotit ja irlantilaiset muuttivat uudelle mantereelle. Naurislyhdytkin muuttuivat näyttävämmiksi kurpitsalyhdyiksi.

Meidän oma kekrimme kuoli kristinuskon takia. Iloluontoinen mässäily ja juopottelu sekä kekripukin kiertely ovelta ovelle kerjäämässä ruokaa ja juomaa uunin rikkomisen uhalla vaihtuivat masentavaksi kuolleiden omaisten muisteluksi kynttilän hämyssä. Kristinuskohan on vienyt ilon jokaisesta juhlasta! Tässä valossa minä annoinkin sitten ihan mielelläni Halloweenille periksi, mutta en sen krääsäkulttuurille.

Naamiaispukeutuminen on hauskaa ja mielelle on varmasti hyväksi juhlia iloisesti juuri siinä vaiheessa, kun kaikennielevä pimeys iskee. Minun jopa tekisi mieleni tehdä jotain Halloween-herkkuja kuten vesimelonista muotoillut aivot, hautakumpukaakaoneliöt, muumionakit tai kummitusmuffinssit. Ehkä minä viikonlopuksi teenkin. Heila lupasi katsoa kanssani Brad Pittin tähdittämän zombieleffan, niin sopisi tunnelmaan. 

Siinä muuten vierähtää aika huomaamatta, kun alkaa guuglailla "creative Halloween food ideas".  Kun törmäsin dippiä oksentavaan kurpitsaan, en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan kävin ostamassa kaupasta kurpitsan. Nyt se oksentaa sisuksiaan ulos minun kotini edustalla kadun varressa - merkkinä siitä, että tähän huusholliin saa tulla kerjäämään karkkia. Prismassa olivat irtokarkit puoleen hintaan ja ostin kilon pussin jo etukäteen. Enkä edes ole syönyt niitä karkkeja itse! Olin niin fiksu, että valitsin pussiin vain sellaisia namuja, joista en itse tykkää. 

Minustakin olisi kiva pukeutua naamiaisasuun ja lähteä kerjäämään herkkuja. Koska minun kuitenkin nyt pitää päivystää kotona niitä penskoja, en pääse itse illalla kerjuulle. Mikäänhän ei kuitenkaan estä minua laittautumasta teeman mukaisesti ja maalaamaan itselleni kuolleen naaman. Eräs pieni virpoja säikähti yhtenä pääisiäisenä kovasti, kun avasin oven noitana. Olin juuri lähdössä virpomaan anoppiani nimittäin. Tuo lapsukainen ei uskaltanut seuraavana keväänä tulla minun ovelleni, mutta ne, jotka uskalsivat, olivat olleet pettyneitä, kun minä en sitten ollutkaan noita.

Toivottavasti joku pelästyy tänä iltana.