lauantai 3. kesäkuuta 2017

Ulos kaapista, osa 1


Päivänpesän Katja toivoi eilisen postaukseni kommenteissa, että raottaisin kaappien ovia ja näyttäisin niitä barbiehuoneita, jotka kätkeytyvät kaappien sisälle. Tuollaisen toiveen minä toteutan erittäin mielelläni. Koska dioraamoja on paljon, ja niitä on tulossa vielä paljon lisää, yksi postaus ei tule riittämään.


Aloitan esittelyn Selman puutarhasta. Selma on nukkekansani sivuhenkilöitä. Hän on hyvin tavallinen ja rauhallinen tyttö, suomalais-egyptiläistä sukua. Hän tykkää puutarhanhoidosta ja aina, jos tässä porukassa joku on juhlimassa, hoitaa Selma juhlapaikkaan kukkaset.

Nukkekotien yhtälailla kuin tällaisten isompienkin minimaailmojen viehätys on yksityiskohdissa. Mitä enemmän yksityiskohtia, sitä kiinnostavampi kokonaisuus. Ja niitä yksityiskohtia minun on sitä helpompi keksiä, mitä paremmin kyseisen nuken tarina on olemassa mielessäni. Pieniä tavaroita tulee kerättyä jatkuvasti talteen ja kun sitten alan askarrella jotakin uutta näyttämöä, omista varastoista löytyykin paljon sopivia pikkuesineitä. Selman puutarhan ihana ylpeys on grilli, jonka eräs Kenin instaseuraaja ystävällisesti antoi lahjaksi. Sulokin on erityisen kunnostautunut pikkuroinan kerääjänä ja tuo usein kaupoista ja kirppareilta mukanaan pikku nicknacksejä, joista on minulle suurta iloa.


Olen rakentanut jokaisen kaappidioraaman niin, että ne voi ottaa kokonaisena ulos kaapista valokuvaamista varten. Rakenteena olen käyttänyt parin sentin paksuista kennopahvia. Se on kevyttä, mutta erittäin tukevaa ja hyvin helppoa työstää.

Poikkeuksena pahvirakentamisessa on saunan ja huussin yhdistelmä, joka on tehty kokonaan puusta. Se ei sijaitse kaapin sisällä, vaan sille aion rakentaa myös ulkokuoren. Siitä tulee söpö punamultainen rakennus.


Sauna on jo vanhempaa perua, mutta viime viikonloppuna lisäsin siihen valot. Olen erittäin tyytyväinen tunnelmaan, jonka seinään upotetut ledit tuovat. Kiukaan virkaa tekevän säilyketölkin ajattelin vielä heivata menemään ja yrittää rakentaa design-kiukaan.


Huussi on viimeisin luomukseni ja siitä tykkään myös erityisen kovasti. Yleensäkin aina viimeisimmäksi valmistunut tekele on se mieleisin niin kauan, kunnes seuraava valmistuu.


Huussin yksityiskohtien keksimiseen ei tarvittu edes tarinaa, sillä kaikki tietävät, mitä huusseissa tarvitaan; pesuvälineet, vessapaperia, räsymatto, huonoa luettavaa, kuivikkeita, lyhty ja kakkaa.


Tällä kertaa huussissa kököttelee Selman tyttöystävä Olga. Olga tuli sateenkaaripakolaisena Venäjältä ja on Selman lailla jäänyt tarinoissani sivuhenkilöksi. Olga-nukke on minusta aika mielenkiintoinen, sillä se on joku törkeän halpa Ken-kopio, jota myytiin sulhasena Barbie-kopion vierellä. Sen kasvojen muotti on lähes identtinen nyky-Kenien kanssa, mutta jostain syystä sille on keksitty laittaa hyvin naisellinen polkkatukka. Se sopii siis mainiosti tuollaiseksi urheilulliseksi itänaiseksi.


Sivuhenkilöksi ja sen myötä myös melko persoonattomaksi on jäänyt teinityttö Ulla. Hän on sellainen perusteini, joka kulkee talvella nilkat paljaina ja syö salaa roskaruokaa. Ulla fanittaa henkeen ja vereen brittiläistä Juan Lovéria, jonka kuvilla hän on koristanut sotkuisen huoneensa seinät.



Ulla joutuu jakamaan huoneen siskopuolensa Ritvan kanssa. Ritva on iätön lapsinero, joka selvitti peruskoulun muutamassa kuukaudessa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi ennätysajassa ja huippupapereilla hän piti lyhyen välivuoden, jonka aikana jäi koukkuun Greyn anatomiaan. Siitä innostuneena hän lähti lukemaan lääketiedettä yliopistoon. Ritva lakkasi kasvamasta jo taaperoiässä traumatisoituessaan siitä, kun hänen äitinsä otti ja häipyi jahtaamaan unelmiaan, joihin ei kuulunut lapsiperheen arki.



Tyttöjen huoneen kalustus on yhdistelmä itsetehtyjä puisia ja kaupasta ostettuja muovihuonekaluja. Muotinukkejen huonekalut tuppaavat turhan usein olemaan väriltään pinkkejä tai muuten epärealistisia, mutta tuunaamalla niistä saa oikeinkin hienoja kalusteita.



Jatketaan lapsiteemalla ja siirrytään kurkistamaan Kenin lapsuudenkotiin. Sitä askarrellessani kävin samalla mielessäni läpi omaa lapsuuttani. Muistelin, mitä meillä oli kirjahyllyssä (tietosanakirjasarja, Valittuja Paloja ja Netta Musketteja, oluttuoppeja), ja millaisia leluja minulla oli, jotta dioraamasta tulisi mahdollisimman autenttinen. Yksi hauskoista ykstyiskohdista on rottinkinen vauvansänky, sillä samantapaisessa omakin siskoni nukkui.

Kenin koti on yhdistelmä vanhempaa aikaa ja 70-luvun muotia. On puuhellaa ja peuranpäätä, mutta  myös kirkkaita moderneja tekstiilejä. Oman lapsuuteni hyviin muistoihin kuuluvat kaitafilmit, joita kokoonnuttiin katsomaan koko perheen voimin ja niinpä projektori kuuluu myös Kenin kotiin.



Tässä dioraamassa mukana on Kenin isä, jonka saaminen leluarsenaaliini on taas yksi pieni toteutunut unelma. Kyseistä nukkea löytyy kyllä eBaystä tähtitieteellisillä summilla, mutta kun satuin joskus Instagramissa juttelemaan, että haaveilen tuosta nukesta, yksi nukkekollegoistani sanoi lähettävänsä omansa minulle, koska se on hänelle tarpeeton! Niinpä Ken sai isin, jonka sylissä hän viihtyy hyvin.



1970- ja 80-luvuilla syötiin ainakin lihapullia ja perunamuussia ja ruokajuomana oli maitoa. Kenin perhe oli ilmeisen terveystietoinen, kun lautasilta löytyy salaattiakin. Mutta milloin kirsikkatomaatit oikeasti tulivat kauppoihin? Olen ihan varma, että vasta joskus 90-luvulla!



Lähes kaikki huonekalut olen tehnyt itse, paitsi keinutuolin, joka on Sulon käsialaa ja keittiön tuolin, joka löytyi kirpparilta. Monet tämän huoneen kalusteista ovat alunperin valmistuneet Kenin nykykotiin, mutta Kenillähän on jatkuva uudelleensisustamisen tarve ja se koti on muuttunut jo moneen kertaan.


Kenin tämänhetkisen kodin sekä loput jo valmistuneet dioraamat minä esittelen jonain toisena päivänä, jos teitä kiinnostaa. Tai vaikka ei kiinnostaisikaan, niin esittelen silti!


16 kommenttia:

  1. Olipas mahtava matka kaappisi katköihin! Uppouduin teksteihin niin, että jossain vaiheessa toivoin, ettei postaus loppuisi koskaan. Dioraamasi on valtavan upeita, ihailen suuresti näpräystaitojasi. Yksityiskohdat on just hauskoja, Musta multa -pussit ja kaikki! Lisää tällaista!

    VastaaPoista
  2. Ihania nukkejuttuja kaapeissasi! Ilman muuta jatka esittelyä!

    VastaaPoista
  3. Aivan upeita juttuja!! Todellakin haluaisin nähdä näitä lisää!

    VastaaPoista
  4. Kiitos yllytyksestä. Jatkoa seuraa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun esittelit, nämä ovat niin ihania! Tottakai halutaan nähdä jatkoa! Olisi kivaa nähdä myös valmistusvaiheista juttuja, niinkuin joskus on ollutkin. Teetkö esim. kovettuvasta massasta koskaan pikku esineitä vai haalitko ne valmiina jostain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokaa teen itse massoista. Ilmassakovettuvaa paperimassaa ja Fimoa olen käyttänyt. Joskus jopa ihan sitä perinteistä suolataikinaa.

      Poista
  6. Aivan huikeita maailmoita ja tarinoita <3



    VastaaPoista
  7. Hurraa! Tosi hienoja, ihan omaakin mielikuvitusta alkaa kutkuttaa! More, please!

    VastaaPoista
  8. Aivan uskomattomia kuvia ja tarinoita! Suu auki ällistyksestä näitä katselin! Huusista löytyi kakkakin :-D

    VastaaPoista
  9. Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta.

    VastaaPoista
  10. Kiitos kun tykkäätte! Viikonloppuna koitan tuupata seuraavan kurkistuksen ulos!

    VastaaPoista
  11. tuo siun olgas näyttää muuten ihan dragqueen nikolalta http://im.mtv.fi/image/1272614/landscape16_9/555/313/ae211ad1428bbcf8aee44adff4ef1497/Ez/886289.jpg

    VastaaPoista
  12. Todella hienoja barbiekoteja ja mielenkiintoiset tarinat kaikilla. Jään odottamaan lisää ��

    VastaaPoista
  13. Oi ei miten hienoa ja minkälaisia yksityiskohtia! Wau! Noi kirsikkatomaatit vois olla myös retiisejä :)

    VastaaPoista