tiistai 25. huhtikuuta 2017

Salome ja Lonikki


Normaalisti meidän perheessä se on Sulo, joka huvikseen tutkii nettiauto.comia ja jonka takia kauppareissuilla tehdään ylimääräisiä lenkkejä autoliikkeiden pihoilla. Mutta tässä viimeisen vuoden olen minäkin ollut sen saman kirouksen vallassa.

Viime kesän pitkien kilometrien ja lukuisten sateisten metsissä vietettyjen öiden jälkeen ajatus isommasta autosta kasvoi koko ajan suuremmaksi. Jos minulla olisi auto, jossa olisi tilaa pedille, voisin pysähtyä mihin tahansa ja nukkua, kun uni alkaa painaa silmää. Ja jos varsin aikoisin yöpyä ihan retkeilymeiningillä matkan varrella, voisin valita yöpymispaikoiksi kivat uimarannat vessoineen, nuotiopaikkoineen ja kylpyammeineen eli järvineen. Kiusallista kyllä, tässä jokamiehen oikeuksien taivaassa juuri uimarannoille on aina pystytetty telttakieltomerkki.

Olen pölhöyksissäni ruokkinut tuota haavetta seuraamalla Instagramissa useita #vanlife-tilejä ja ihaillut suloisia puupaneloituja pakettiautoja, tilkkupeittoja, käteviä säilytysratkaisuja ja ruoanlaittovarusteita, tunnelmallisia valaistuksia ja romanttisia kuvia illoista rannoilla. Tuntuu, että kaikki asuvat nyt pakettiautossa tai vanhassa koulubussissa! Meillä Suomessa pakettiauton muuttaminen asuntoautoksi on ihan typerän hankalaa, koska siihen liittyy kohtuuttomia vaatimuksia seisomakorkeudesta, lattiapinta-alasta ja keittiöratkaisuista.


Minun oma versioni on muodostunut näiden kaikkien vaikutteiden myötä ihan tiettyyn muotoon. Ensinnäkin auton pitäisi olla pakettiautoksi rekisteröity Ford Tourneo Connect, jossa olisi takapenkit tallella. Se olisi minulle juuri sopiva auto, sillä se on korkea, lyhyt ja siinä on todella hyvä näkyvyys joka suuntaan. Se on muotoilultaan aika vanhanaikainen, kulmikas koppi - rehellisesti sanottuna hiukan ruma auto. Sen huono puoli on ankea värivalikoima, joka vaihtelee räiskyvän harmaasta hulvattomaan tummansiniseen. Mutta sen tilat olisivat juuri sopivat toriteltalle, myyntikamoille ja yhden hengen sängylle, ja silti siellä voisi olla vielä yksi takapenkeistä paikoillaan. Jos nikkaroisin pedin sellaiseksi, että se ei ole kiiinteä, auto pysyisi pakettiautona, eikä sitä pitäisi yrittääkään rekisteröidä retkeilyautoksi. Saahan nyt pakettiautolla sänkyjä kuljettaa, hyvänen aika! Ja hinnaltaan auton pitäisi olla osapuilleen meidän nykyisen Salomen luokkaa, jotta en joutuisi maksamaan siitä kovin paljon väliä. Viidelläkin sadalla kun nukkuu aika monta yötä hotellissa.

Olen tuskaillut varmaan jokusen kymmenen auton kohdalla tämän talven aikana, käynyt koeajolla, potkinut renkaita ja yrittänyt tehdä järkeviä päätöksiä ja toisaalta seurata haavettani. Sitten lopulta päätin, että autoa ei nyt vaihdeta. Vasta sitten, kun Postin hommat loppuvat, saan ostaa auton, koska siinä vaiheessa torien kiertelystä tulee taas välttämätöntä toimintaa.


Jossain mielenhäiriössä minä kuitenkin sunnuntaina livahdin taas kerran Nettiautoon ja kohtasin haaveideni täyttymyksen! Siinä se nyt oli, ihan kaikki vaatimukseni täyttävä Ford Tourneo Connect ja vielä melko kohtuullisen matkan päässä ja hinnaltaankin oikeaa luokkaa. Siinä samassa unohdin hyvän päätökseni olla nyt hankkimatta autoa! Tuulispään lailla sinkosimme Salomen nettiautoon siinä toivossa, että joku ostaisi sen heti ja meillä olisi rahat koppifordiin. Automyyjä kyllä olisi ottanut Salomen vaihdossa, mutta tarjosi siitä niin naurettavan huonoa hyvitystä, että ihan pahaa teki.

Eilen lähdimme ajamaan Joensuuhun siltä seisomalta, kun minä vapauduin Postista. Nyt oli toimittava nopeasti, sillä moisia unelmia ei juuri koskaan tule vastaan. Käytettyjen autojen ostaminen on hirvittävän pelottavaa. Koskaan ei tiedä, miten käy, sehän on varsinaista uhkapeliä. Salomen suhteen meillä oli todella hyvä tuuri. Se on ollut varsin luotettava ystävä, jossa ei ole ollut koskaan mitään muuta vikaa kuin ne, mitä minä olen itse sille aiheuttanut. Ja se kaikkien tietämä lause "autokauppiaat ovat kaikki huijareita" on aika hyvin porautunut aivoihini, vaikka sellainen ajattelu onkin pelkkää inhottavaa ennakkoluuloa ja stereotypiaa.

Etukäteen sanoin Sulolle, että tälle autolle ei sitten nimeä anneta! Minä kun kiinnyn näihin meidän katreihin, gunneleihin, perunoihin ja salomeihin ja sitten niistä luopuminen on aina tosi kamalaa, kun niillä on persoonat. Mutta kun pääsimme koeajamaan sitä joensuulaista viininpunaista Fordia, ja minä tunsin olevani kuin rekkakuski! Olin ihan myyty. Ja yhtäkkiä autolla oli nimikin! Ajelimme sattumoisin nimittäin Lonikintietä pitkin. Ihmettelimme, mikä kumma on lonikki ja sitten hoksasimme, että no sehän on tämä auto! Lonikki! Kummallinen ja kulmikas!


Mutta sitten alkoi ilmaantua pieniä epäilyksiä herättäviä yksityiskohtia; haljennut tuulilasi, öljytippoja asfaltille... Ja käynti porukalla jollain nyrkkipajalla kuulemassa, että "parinkympin homma millä tahansa korjaamolla", joka kuitenkin omaan tuttuun korjaamoomme soittaessa olikin toistasataa euroa... Päätös oli vaikea. Luovutaanko luotettavasta Salomesta ja ostetaan sika säkissä? Kun myyjä sitten tuli reippaasti vastaan hinnassa, päätimme ottaa riskin. Salome jäi sinne ja me lähdimme liikkeelle Lonikilla, johon minä jo kovaa vauhtia suunnittelin verhoja.

Ennen kotimatkaa kävimme Joensuussa vielä syömässä ystävien kanssa, mutta ruoan jälkeen tapahtui juuri se, mitä autokauppiaista aina vitsaillaan. Takuu voimassa niin kauan kuin perävalot näkyvät? Auto nimittäin ei enää inahtanutkaan! Se jouduttiin työntämään käyntiin!

Erinäisten good cop (Sulo) - bad cop (minä) keskustelujen jälkeen lopputulos oli, että kuulusteltava (autokauppias) suostui purkamaan kaupan, minä sain rahani takaisin ja oma tuttu Salome kuljetti meidät yön pimeydessä takaisin kotiin.

Tiesikö se myyjä öljynvuodoista ja käynnistysongelmista vai sattuiko auto nyt vaan juuri silloin hajoilemaan? Oliko se kauppias pahainen huijari vaiko vain huono-onninen yrittäjäparka? Ja olenko minä vaan tosi tyhmä, kun menen ostelemaan autoja, joista en ymmärrä tuon taivaallista? Minulla on vielä tänäänkin ollut tosi kurja olo koko epsodin takia, mutta nukketerapia eli tämän postauksen kuvituksen kuvaaminen taisi jo auttaa mielialaani.

Olen jälleen lähtöpisteessä. Salome vaihdetaan isompaan vasta sitten, kun Postin homma loppuu. Kampin Käsityökortteli 6.5. pitää selvittää joko ajamalla kahvihuumeiden avulla eestaas yhden päivän aikana tai nukkumalla jossain metsässä teltassa. Seuraava myyntitapahtuma onkin onneksi sitten vasta Turun Käsityömarkkinat kesä-heinäkuun vaihteessa, jossa yöpyminen hoituu sukulaisten luona. Ei ole siis mitään järjellistä syytä nyt vilkaistaan Nettiautoon päin!

17 kommenttia:

  1. Hmmm... Aloin heti selaamaan nettiautoa ja löytyi "perikunta myy" yksilö.
    Tämä on tarttuvaa :D

    VastaaPoista
  2. On kyllä ollut monenlaista tuuria autokaupoissa! Parhaat autokaupat on tainneet syntyä sattumalta. Vuosia sitten kävin vaihdattamassa kelloon paristoa ja odotellessani menin läheiseen autoliikkeeseen "ihan vaan katselemaan". Siellä se punainen kaunokainen (Honda Civic) osui silmään ja myyjäkin sen huomasi. Hän lipui viekkaasti luokseni ja sanoi että ei olla ehditty katsastaa tuota autoa, vaikka se menisi heittämällä leimalle. "Voisitko käydä sen verran ajelemassa sillä, että käyttäisit katsastuksessa" tämä myyjä kujersi. No, arvasihan sen miten siinä käy kun suostuu... Kellon pariston vaihdolle tulikin sitten vähän enemmän hintaa! Näin tulin ostaneeksi auton, joka sai myöhemmin nimekseen Gunnel, mutta se onkin jo tonen tarina.

    Yleensä kyllä autokaupoilla tulee kyseltyä huoltohistoriaa ja yllättävän paljon auton maalipinta ja sisätilojen siisteys kertoo mielestäni auton muustakin kohtelusta. Auton arvo ei nouse samalla hinnalla kuin mitä korjauksia ja osia siihen on juuri laitettu. Lähtökohtahan on, että tietyt jutut, kuten jarrut ja moottori kuuluukin olla kunnossa. Lähinnä pitkä luetteloiminen lukuisista vaihdetuista osista herättää myyjän suuntaan kysymyksen että oletko kyllästynyt korjailemaan autoasi? Olen mennyt nimittäin siihenkin lankaan, että innoissani katsoin mitä kaikkea uutta autoon on juuri korjattu.myöhemmin havaitsin että korjausta oli varmaan epätoivoisesti tehty kun oikeaa vikaa ei vaan vieläkään ollut löytynyt ja osien hakuammunta jatkui kauppojen jälkeen.
    Yksi kuitenkin on melko varmaa, hyvää ja halpaa on vaikea löytää. Jos perikunta myy autoa, jolla sokea mummu on ajellut kesäisin vain saaressa, älä osta 😉

    VastaaPoista
  3. Jos yöpyminen Lahdessa kelpaa olet tervetullut meille <3
    Käytetyn auton kauppa on ihan hirveää. Minun auton kirppuni alkaa olla tien päässä, näen jo nyt etukäteen painajaisia uuden käytetyn auton hankinnasta. Tässä kohtaa kadehdin ihmisiä jotka vain kävelevät autokauppaan ja ostavat uuden. Nykyinen autoni on ollut helmi, äitini vanha joten tiedän historian ja kuninkaallisen kohtelun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi niin mahtavaa olla rikas ja ostaa just sellainen auto, kuin haluaa! Sanella vaan väritkin! :D

      Poista
  4. Aikamoinen seikkailu syntyi noista kaupoista! Mutta jos ajattelee hyviä puolia (tai hyvää puolta?), niin ehkä teillä kävi säkä, että auto näytti huonot puolensa välittömästi, eikä vaikkapa 3kk päästä, jolloin koko homma ois mennyt omaan piikkiin eikä kaupan purku ois enää onnistunut :/ Tsemppiä kesän myynteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se todellakin oli iso onni tässä onnettomuudessa. Ja hyvä puoli on sekin, että samalla reissulla sain vietyä Kiteelle pari kangaspakkaa ja säästin bussirahdin!

      Poista
  5. Voi jestas mikä seikkailu, mutta onneksi auto sammui heti eikä vasta viikon päästä. Vai olet potkinut renkaitakin :-D
    Mä olen hullaantunut shepherd's huteihin, niitä on sisustettu aivan hullun namukkaasti. Haluan myydä kaiken omaisuuteni ja muuttaa sellaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiiiiin ymmärrän! Vain hullu asuu isossa talossa! :D

      Poista
  6. Mullakin on ollut pakettiautokuume jo vuoden päivät, mutta koska mulle auton vaihtaminen tarkoittaa, että sen pitää olla uudempi ja vähemmän ajettu kuin entinen, niin on hinnan puolesta jäänyt vaihtamatta. Ja kun vielä päätin etten kierrä tänä vuonna lainkaan, koska kauppa. Ymmärrän silti tuskasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin siinä harhaluulossa, että se sun kauppa on popup-tyyppisesti vain lyhyen aikaa! Harmi, jos ei nähdä kesän aikana kortteleissa.

      Poista
  7. Hauska tarina kuitenkin, jolla oli onnellinen loppu! Mulla ja meillä on ollut paljon autoja, osa huonoja ja osa hyviä. Tuuripeliä se vaihtaminen on, ihan sama missä hintaluokassa kauppoja tekee, sen olen huomannut! Heppojen erittäin raskaan myynnin jälkeen suhtaudun hyvin kevyesti kaiken elottoman myyntiin ja ostoon -jopa tämän unelmatalomme myyntiin! Elämä opettaa luopumaan, näin se vaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkellisesti jo luulin, että olette NYT myymässä taloanne. Mutta siis hypoteettisesti vain?

      Poista
    2. Ei nyt, mutta ehkä jo hyvinkin pian :O Voitko kuvitella!

      Poista
    3. Mitä ihmettä?!

      Minä ajattelen niin, että on selviö, ettei tässä voi loppuikää asua, jos vanhaksi saa kasvaa. Ei tämänkokoista taloa jaksa hoitaa enää raihnaisena, joten luopuminen tulee ilman muuta jossain vaiheessa eteen.

      Poista
  8. Minä olen säästänyt omaisuuden kun olen auto-asentaja koulun joskus käynyt. Mun autot on aina ollu vanhoja, en niihin sijota :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entivanhaset autot ovatkin niitä järkevimpiä, kun ne vielä olivat korjattavissa. Nämä nykyiset kun ovat mokomia tietokonehirviöitä. Minä tykkään veivattavista ikkunoistakin enemmän kuin sähkökäyttöisistä!

      Poista