torstai 20. huhtikuuta 2017

Leluhuoneen hitaat muutokset


Pitäisikö tämä blogi vaan suosiolla lopettaa giljotiinimeiningillä vai jatkaa tätä hidasta kitumista kohti vääjäämätöntä loppua? No, toistaiseksi ainakin kituutellaan eteenpäin.

Kuvittelin, että kun olohuone ja uusi toimisto saatiin kuosiin, olisi leluhuone sen jälkeen nopeasti järjestetty. Niin ei kuitenkaan käynytkään, sillä kaikki ne ylijäämäkalusteet, jotka eivät muualle luontevasti istuneet, jäivät leluhuoneen kalustukseksi ja siinähän tietää, miten käy. Yksikään huonekalu ei löytänyt paikkaansa. Vietin tuntikausia siirrellen kaappeja ja lipastoja ja pähkäillen ratkaisuja, mutta mitään hyvää en saanut aikaiseksi. Sulokin yritti osallistua, mutta ei hänellekään syntynyt kuningasajatuksia. Tuli turhautuminen.

Sitten Sulo löysi kirpparilta hienon vanhan koulukaapin viidelläkympillä. Se oli aivan täydellinen Kenin ja Hectorin uudeksi kodiksi, eikä sitä voitu ohittaa. Uusi kaappi ei tietenkään kauheasti helpottanut huonekalushakin saamista päätökseen. Minulla oli siinä palapelissä iso liuta tosi rumia ja huonokuntoisia säilytyskalusteita, jotka eivät sopineet millään yhteen. Sitten oli ihanat vanhat Postin lajitteluhyllyt, joiden mitat olivat ristiriidassa huoneen ikkunaväleihin eikä niille löytynyt paikkaa mistään. Ja sitten oli vielä Sulon ambulanssikokelman seinähyllyköt, jotka oli vartavasten nikkaroitu kamarin mittakaavaan. No, eiväthän nekään sitten löytäneet paikkaansa, kun huonetta vaihdettiin.


Yhtenä sunnuntaiaamuna kello viiden jälkeen minä avasin tietokoneen ja eksyin Ikean sivuille, josta löytyi kätevä suunnitteluohjelma. Mikä ihana asia olisikaan, jos leluhuone saisi yhtenäisen kalustuksen ja kaikista vanhoista rohjoista päästäisinkin eroon! Kello yhdeksän aikaan en enää malttanut odottaa Sulon heräämistä, vaan kipitin makuuhuoneeseen ja esitin hänelle tulosteen suunnitelmastani ja sanoin: "Tänään mennään Ikeaan!"


Niin mentiin. Vaikka Pietarin Ikea on meitä lähinnä, jouduimme ajelemaan Vantaalle, sillä niin suuria ostoksia ei voisi Venäjältä tuoda tullitta. Suunnitelmaani kuului Bestå-kalusteita, mutta paikan päällä löysimme pikkuisen edullisemmatkin vaihtoehdot. Bestå-ovet kun sopivatkin yhteen lastenhuonekalusteina markkinoituihin Stuve-runkoihin, joiden ansiosta säästin muutaman pennin.

Sain ideani myytyä Sulolle sillä perusteella, että kun hankitaan yhtenevä kalustus, ei huoneen käyttötarkoitus ole sidottu mihinkään. Samat monikäyttöiset kaapit käyvät myöhemmin vaikka kirjoille, vaatteille tai keittiöön, jos se aika joskus tulee vastaan, että Barbie-maailmat saavat kyytiä. Mutta nyt ne minimaailmat syntyvät noiden valkoisten yksinkertaisten Ikean ovien taakse. Huoneesta tulee hallittu ja yksinkertainen ja sen kivat tapetit ja ihana sininen lattia pääsevät oikeuksiinsa.

Sulo halusi ottaa Postin lajitteluhyllyt omalle verstaalleen, joten ne pysyvät onneksi hyvässä tallessa, vaikkeivät enää saaneetkaan paikkaa tästä huoneesta.

Minut yllätti se työmäärä, joka kappien kokoamisessa ja roinamääräni järjestämisessä ja karsimisessa on ollut. Tällä hetkellä huone ei näytä yhtään siltä, kuin tuossa suunnitelmassani. Osittain siksi, etten raaskinutkaan ostaa kaikkia kaappeja kerralla. Yhdeksäänkin kappaleeseen paloi vähän liian monta rahaa.


Tulevana viikonloppunakaan hommat eivät etene, sillä huomisaamuna matkani kulkee kohti Jyväskylää. Yhtäkkiä pitäisi olla taas messuemäntä ja supermyyjä, vaikka viimeiset puoli vuotta olen saanut olla vain yksinkertainen ja huoleton postityöntekijä! Wemmi eli entinen Ween Maan Wiljaa järjestetään Jyväskylän Paviljongissa. Se on avoinna perjantaina klo 12-18 ja lauantaina klo 10-16. tervetuloa sinne!

4 kommenttia:

  1. Ooh, aikamoinen homma tuo uudelleenjärjestely! Ja pitkät ajomatkat vielä päälle. Nostan hattua!

    VastaaPoista
  2. Melkein henkeä pidätellen luin loppuun saakka, jotta selvisi kuinka käy Postin lajitteluhyllyille. Sääli olisi sellaisia laittaa polttopuuksi, mutta onneksi löysivät paikan, samoin kuin minimaailmatkin. :)

    Blogin lopettamisesta haluaisin sanoa, että lukijana on ihan kamalaa huomata jonkin lempibloginsa vain kadonneen jälkiä jättämättä. Vaikka uusia postauksia ei enää tulisikaan, on silti mukava käydä lueskelemassa vanhojakin päivityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä postihyllyjä mitenkään olisi voitu tuhota, kun pelkkä uuden hyvän kodinkin etsiminen niille tuntui liian vaikealta. Ovat just niitä esineitä, joille ei välttämättä ole käyttöä, mutta jotka ovat niin ihania, ettei niistä voi luopuakaan.

      Samaa mieltä blogin lopettamisessa! En vieläkään oikein kestä sitä, että Kartanonrouva Elise vaan katosi blogimaailmasta.

      Poista