sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Riemukkaasti köyhempänä


Ollaan palattu kotiin Jyväskylästä. Sulo oli ihana ja lähti minulle henkiseksi tueksi. Varsinaisesti Sulon läsnäolo ei ole välttämätön näillä reissuilla, mutta pitkän tauon jälkeen olin tosi epävarmana lähtemään messuamaan, joten stressiä vähensi ihan reippaasti se, että toinen oli huolehtimassa auton parkkeerauksista ja jakamassa ajourakkaa.

Käynti Jyväskylässä muistutti minua niin hyvässä kuin pahassakin siitä, mitä se käsityöyrittäminen onkaan. Mahtavaa oli taas olla yhdessä kivojen korttelilaisten kollegoiden kanssa ja tutustua uusiin yhdistyksen jäsenyrittäjiin. Kun asiakkaita ei ole, niin vertaistuki on olennaisen tärkeää. Meillä oli hulvattoman hauska perjantai, vaikka emme oikeastaan kauppaa tehneetkään. Huumori on hyvä (ja ilmeisen ainoa) keino selvitä näistä tappavista miinusreissuista.


Odotettavissa oli, että kun tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa, se ei ole kultakaivos kenellekään. Silti se perjantain hiljaisuus oli iso pettymys. Lauantaina asiantila korjaantui. Enää ei ehditty kikattaa keskenämme niin paljon. Kauppaa tuli tehtyä, mutta ei tarpeeksi. Jäin miinuksille, mutta onneksi vain vähän. Nyt ei tarvita kuin yksi päivä töitä postissa ja olen nollannut reissun aiheuttamat tappiot!

Huonosta myynnistä ei voi syyttää kuin itseään. Katselin siinä parin päivän aikana, miten käsintehtyä kosmetiikkaa myyvä mieshenkilö teki ihan kohtuullisen myynnin, koska osasi myydä. Loppujen lopuksi minä olen aika arka ylistämään omaa tuotettani maasta taivaaseen ja pelkään aina säikäyttäväni asiakkaat pois. Sulollakin on paljon rohkeampi tapa myydä ja minusta tuntuu, että parempaa tiliä tekisin, jos pysyisin itse piilossa ja antaisin Sulon hoitaa kaupankäynnin!


Iso ero entiseen on tapahtunut minussa itsessäni. Tavallisesti tuollaisen kaamean miinustuloksellisen päivän jälkeen olisin ihan rikki hiippaillessani yöpaikkaan. Päivän sitä jaksaa nauraa yrittäjäystävien kanssa, mutta hymy vaihtuu helpoksi suruksi, kun jää itsekseen ja laskee päivän kassan. Nyt ei vaihtunut. Totesin vain, että paska reissu, takkiin tulee ja reippaasti, mutta onneksi on Posti. Se, että minun koko toimeentuloni ei enää olekaan rättibisneksen varassa, muuttaa ihan kaiken! En vajonnutkaan kelpaamattomuuden syövereihin, eikä yksikään kyynel pyrkinyt esiin.

Kokemus vahvisti toisaalta sitä tunnetta, että haluan lopettaa käsityöyrittämisen ja toisaalta kasvatti päätökseen liittyvää luopumisen surua. Yhteisöllisyys, joka Käsityökorttelin sisällä vallitsee ja ylipäänsä myyntitapahtumien hyvät puolet ovat asioita, joista tuntuisi pahalta luopua. Kaiken lisäksi nyt seitsemän vuoden jälkeen olen lopultakin saanut myyntipöytäni esillepanon sellaiseksi, että se miellyttää silmääni! Ja minä niin haluaisin ostaa pienen pakettiauton, jonka tuunaisin liikkuvaksi torimuijan kodiksi. Ristiriitaisia tunteita. Tekisin niin mielelläni rättihommia ja kiertäisin tapahtumissa, jos siitä ihan oikeasti saisi palkkaa. Vaikka Postin palkka on pieni, saan siellä saman rahan aivan olennaisesti vähemmillä työtunneilla ja paineella kuin yrittäjänä niinä hyvinäkään kuukausina.



Vielä ei onneksi ole luopumisen aika. Seuraava myyntitapahtuma on kahden viikon kuluttua Helsingissä. Siellä ollaan taas kerran Kampissa Narinkkatorilla. Onneksi tämä eka myyntireissu oli sisätiloissa ja sellaisena niinkuin pehmeä lasku raadolliseen todellisuuteen eli säiden armoilla olemiseen.

7 kommenttia:

  1. Toivotaan Narinkkatorille lämpenevää ja kuivaa keliä. Kyllä se ulkona kylmässä kosteassa käkkiminen vie yrittämisen halut.
    ps. Pidähän blogi hengissä, vaikka muu muuttuisi. Kiva lukea aatoksiasi elämästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, että lukijoita vielä jossain on! Tuli heti sellainen olo, ettei kannata lopettaa! <3

      Poista
  2. Toivottavasti Narikkatorilla käy kauppa, sisätilat voivat olla siinä apuna. Itsellä ei tule lähdettyä minnekään räntäsateessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minunkaan! :D Paitsi myymään rättejä.

      Poista
  3. Voi ei. Niin kurja kuulla ettei kauppa käy. Itse niin haluaisin tehdä jotakin tuollaista mutta hyppy "hyvästä" palkkatyöstä tuntuu liian suurelta enkä ole vielä keksinyt mitä tekisinkään. Arvostan käsityöläisyyttä ja toivoisin niin että te, siihen rohjenneet menestyisitte. Oletko miettinyt tuotevalikoiman kasvattamista esim vaatteisiin? Niissähän on nyt buumi menosssa. No mitä tahansa päätätkin, olisi kiva kuulla jatkosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se yritysidea ajan kanssa selviää ja pääset vielä joskus kokeilemaan yrittämistä?

      Olen miettinyt vaatteita ja melkein jo ruvennutkin siihen, mutta onneksi ymmärsin laskea, miten paljon rahaa joutuisin panemaan kiinni varastoon ja miten huonot katteet saisin, kun en itse pystyisi ompelemaan. Ei minulla ole voimia nyt aloittaa uuden tuotteen lanseerausta.

      Onneksi on Posti!

      Poista
  4. Aikaisemmin lueskelin yrittäjäpohdintojasi ja ajatus jäi silloin muhimaan ja elämään omaa elämäänsä päässäni. Vaikka nyt kirjoititkin ettei sinulla ole voimia uuden tuotteen lanseeraamiseen, niin kerron kuitenkin mihin ajatukseni kehittyi. Kantava teema on kuosisi jotka ovat kauniita ja osa kävisi suoraan uusiin tuotteisiin vaikkapa keittiöpyyhkeisiin ja leivinliinoihin, pöytäliinoihin ja kaikkein elävin mielikuvani on pitsiliina salusiinista. Nämä kuitenkin vaatisivat uuden materiaalin eli puuvillan tai pellava/puuvillasekoitteen ja sitä ompelua, pelkkä painotyö ei riittäisi.
    Tästä ajatus kulkeutui painettujen kankaiden palamyyntiin jota jo tunika kaavan kanssa olikin käytössä. Materiaalihan olisi mitä loistavin tunikoiden lisäksi esim. lastenvaatteisiin.Mitkä kuosit toimisivat? Esim. pöllö, maatuska ja kettu varmasti sellaisenaan. Käsin painetusta kankaasta kate ei kovin hurja varmastikkaan ole jos ollenkaan, mutta käsin painettuja voisi myydä tapahtumissa markkinatutkimusmielessä. Mitkä paino kuosit, minkä kokoiset palat ja värit jne. olisivat pidetyimpiä. Saattaisi se lisätä myös riepujen kiinnostavuutta. Jos laskelmat osoittaisivat että menekkiä voisi olla riittävästi painetun kankaan markkinoisi olisi tietoa suosikeista.
    Yksi ajatus koskee myös myyntiä ja esittelyä. Itse en ole koskaan ole Toreilla ja turuilla tutustunut myyntikojuusi, mutta onko sinulla rievun käyttöesittelyä? Eli asiakkaalle riepu käteen ja pyyhkimään. Siihen toki tarvittaisiin vati, vettä ja pinta jota pyyhkiä (vaikka kerniliinalla päällystetty levy) sekä jälkihuoltona vielä pyyhe johon kuivata kädet.
    Joskus sitä vain ajatukset alkavat pyytämättä elämään omaa elämäänsä ja tahtovat päästä esiin aikansa muhittuaan, vaikkei eides tiedä onko niissä mitään sinulle miettimisen arvoista.

    VastaaPoista