Terveiset paratiisisaarelta

Yli viikko on jo lomasta kulunut ja olen mielestäni nyt vasta alkanut kotiutua tänne! Aluksi oli kaikenlaista pientä kiusaa, joiden takia oli vaikeaa päästä heti rentoon lomatunnelmaan.

Paha järkytys tapahtui tuloiltana, kun asetuin väsyneenä huoneistooni. Ovenkahva jäi käteen, avain temppuili. Sohva näytti siltä, kuin siihen olisi joku kuollut ja ehtinyt maata paikallaan pari viikkoa ennen löytymistään. Keittiön hana oli irti ja heilui vesijohdon varassa. Vessapaperirullatelinekin oli hajalla. Terassin ovia ei voinut pitää auki, koska kissanpissan lemu löyhähti sisään ja katit vaanivat puskissa. Huoneistoni oli kadun varrella ja tien toisella puolella oli baari, joka lupasi live music every night ja näytti myös pitävänsä lupauksensa. WiFin löytymisestä ei ollut toivoakaan. Sängyn patjat olivat järkyttävät törröttävine jousineen ja upottavine keskikohtineen. Mutta pahinta kaikessa oli makuuhuoneessa leijuva vahva homeen haju, jonka lähteen paikallistin vaatekomeroihin. Komerot olivat niin kauheassa homeessa, etten sellaista ole kuunaan nähnyt. Itkuisena ja väsyneenä suljin makuuhuoneen oven ja päätin nukkua olohuonekeittiön kuolonsohvalla. Se oli kuitenkin niin vino, että selkäni olisi hajonnut sen päällä nukkuessani. Riivin saastaisen sohvanpäällisen irti ja löysin sen alta suht siedettävän vaahtomuovipatjan. Sen asetin sohvapöytien päälle ja sain aikaan ihan vakuuttavan pedin. 

Ahdistava alku lomalle, mutta mitä muuta voi odottaa, jos valitsee hotellin, joka maksaa 25 euroa yöltä? Ajatus melkein kolmesta viikosta homeisessa asunnossa kovaäänistä b-luokan livemusiikkia kuunnellen tuntui todella kauhealta. Itkuisena mietin, että tästä tulee helvetillinen loma. Koti-ikävä meinasi tulla jo ennenkuin ensimmäinenkään yö oli takana.

Aamulla aivoni pystyivät levänneinä tarkastelemaan katastrofia muultakin kantilta, ja kävin respassa kysymässä, olisikohan mahdollista vaihtaa huonetta. Muutaman tunnin odottelun jälkeen minulle löytyikin vastaava huoneisto, mutta ei lainkaan niin rähjäinen kuin edeltäjänsä. Kaikki on täällä uudessa huoneistossa ehjää ja sängyssäkin oikein hyvä, napakka patja. Makuuhuoneen komeroiden lastulevyhyllyt ovat kuitenkin tässäkin huoneessa huonossa jamassa, mutta vain hieman homeessa. Olen selvinnyt siitä ongelmasta pitämällä ikkunaa auki kaikki yöt ja toivomalla, että homeitiöt pysyvät komeroiden ovien takana. Ainakaan en haista hometta, joten asia ei rassaa minua.

Voin nimittäin huoletta pitää ikkunoita ja terassin ovea auki, sillä uusi huone on hotellialueen hiljaisella laidalla. Tänne ei kuulu baarin möykkä eikä ole puskia kissojen piileskelylle. Naapurissani asuu hipihiljainen vanha mies ja toisella puolella espanjalainen perhe, joka paikalliseen tapaan häipyy kaupungille siinä vaiheessa, kun minä alan käydä yöpuulle. Olen viihtynyt hienosti!

Aluksi murhetta aiheutti myös se, että tämän turistikylän ruokakaupat ovat todella kalliita, vaikka valikoimaa löytyykin. Kunnollinen ja kohtuuhintainen supermarketti on pitkän kävelymatkan päässä. Mutta nyt olen muutaman viime päivän aikana opetellut bussireittejä ja todennut niiden avanneen minulle taivaan! Bussilla matkustaminen on todella halpaa ja kätevää. 

Kolmas alkumetrien harmi oli sade. Minä valitsin tämän saaren vain sen takia, että täällä ei sada koskaan, täällä on aina aurinkoista ja kova tuuli. Täällä ei edes kasva juuri mikään kasvi omasta tahdostaan, vaan jokainen puu ja pensas on istutettu ja jatkuvan kastelun alla. Siinä, missä Suomessa on metsää, on täällä kiveä ja hiekkaa. Autiota kuumaisemaa silmänkantamattomiin. Ja siitä huolimatta, kun Susanna saapuu, niin takuulla sataa! Ja ilma oli seisovaa ja kosteaa, tuulesta ei tietoakaan. Vasta toissapäivänä oli ensimmäinen päivä, ettei satanut pisaraakaan vettä ja se tuulikin alkoi puhaltaa lopulta muutama päivä sitten. Onneksi sateet täällä ovat pikaista laatua, eikä viikkotolkulla jatkuvaa kaatosadetta kuten kotona, joten jokaiselle päivälle on myös riittänyt upeaa aurinkoa. Tuuli pitää huolen siitä, että kosteus katoaa, pyykit kuivuvat ja peti ei ole iltaisin nihkeä, kuten Teneriffalla. Ilmasto on todella täydellinen. Lempeän lämmin, ja öisinkään ei lämpötila laske kuin asteen tai pari viileämmäksi. Täällä voisi helposti nukkua taivasalla. Täällä olisi läpi vuoden hyvä olla.

Sulo on lähetellyt minulle kuvia lumisateesta. Kotona on kolmekymmentä senttiä lunta ja lisää tulee. Kun minä alkuvuonna varasin tämän matkan, jotta en joutuisi sietämään marraskuun vesisadetta ja märkää, masentavaa pimeyttä, me vitsailimme, että lumet tulevat takuulla silloin, kun minä lähden. Hiihtokelit alkavat ja kauniit valoisat talvipäivät pitävät pahimman pimeyden aisoissa. No, niin sitten tosiaan taisi käydä. Nyt me vitsailemme, että minun tuurillani hanget hohtavat siellä tuonne kuun loppupuolelle asti ja sitten ne muuttuvat loskaksi minun kotiinpaluuni kunniaksi ja sulavat pois ja jäätyvät sitten mustaksi pääkallokeliksi. 

Hetkittäin huono omatunto vaivaa minua, kun Sulo ei saa nauttia tästä paratiisista, vaan joutuu kantamaan puita, lämmittämään taloa ja kolaamaan pihaa. Tekemään kaikkea sitä, mikä on minun hommaani. Pidetään nyt peukkuja, että lumisade lakkaa ja Sulo ehtii myös hiihtää ja nauttia vapaistaan.

Minulla on enää 8 yötä paratiisissa ja aion nauttia jokaisesta jäljelläolevasta sekunnista. Toivon, että ensi vuonna voin paeta Suomesta kokonaiseksi kuukaudeksi ja että Sulo voisi olla mukana edes yhden viikon.