perjantai 7. lokakuuta 2016

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Te, jotka seuraatte minua Facebookissa tai Instagramissa, tiedättekin, että sain työpaikan Postista. (Mikä on aika huvittavaa, kun ajattelee, millainen suhde verkkokauppiaana minulla on kyseiseen laitokseen) Olen SOL:n työntekijä, eli minut siis kutsutaan töihin tarvittaessa. Olin superonnellinen, kun puhelu Postilta tuli ja sain kuulla, että kelpaan ainakin viikoksi töihin. Juuri tätä minä nyt tarvitsin: työn, joka ei syö kaikkea aikaani ja josta tulee vähän rahaa. Työn, joka ei vaadi ponnisteluja ja jossa vaan kyselemättä suoritetaan annetut tehtävät. Työn, joka antaa minun hengähtää hetken ja ottaa etäisyyttä siihen stressiin, jonka yrittäminen on päässyt minussa aiheuttamaan.


Olen nyt ollut viitenä aamuna töissä neljän tunnin ajan. Tehtävänäni on lajitella posteja. Se ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta vaatii tarkkaavaisuutta. Olen viihtynyt hyvin ja työaika on juuri sopiva, etten kerkiä tympääntymään. Vaikeinta on ollut oppia menemään nukkumaan tarpeeksi aikaisin, jotta uni riittäisi siihen, että kello soi jo viiden jälkeen.

Aikaisissa aamuissa on kyllä hyvätkin puolensa. Kun olen tehnyt osani Postissa, olen kotona jo lounasaikaan ja minulla on vielä monta tuntia aikaa tehdä omaa varsinaista työtäni ja kotihommia. Olen itse asiassa saanutkin tehokkaammin omia töitäni tehtyä näinä päivinä, joina olen aloittanut aamuni Postissa. Leikkimisellekin on välillä löytynyt aikaa, mutta olen kyllä joutunut karsimaan aika paljon Instagramissa notkumista.



Olen saanut todeta, miten suuri vaikutus on yksittäisellä ihmisellä siihen, miten ympärillä olevat viihtyvät. Minä olen vähän heittopussina, joten olen päässyt tekemään lajittelua eri tyyppien kanssa. Joku kiukuttelee ja valittaa, paiskoo paketteja naama punaisena. Ja sitten joku toinen tulee joka aamu paikalle iloisena ja aurinkoisena, juttelee, nauraa ja vitsailee koko päivän, vaikka on tehnyt sitä tasan samaa hommaa 36 vuotta. Minä niin ihailen sellaista ihmistä! Hän osaa olla tyytyväinen osaansa ja voitte varmasti kuvitella, että juuri sille postinjakajalle on kaikkein mukavinta niitä posteja lajitella. Minä perusnegatiivinen rutisija olen saanut häneltä muistutuksen siitä, miten tärkeää on olla nurisematta turhasta.



Kokemus on ollut kaikin puolin todella silmiä avaava, myös sen suhteen, millainen on matalapalkkaisten alojen palkkaus. Olen aika surullinen siitä, että valtava määrä ihmisiä tekee työtään naurettavan pientä rahallista korvausta vastaan. Kaikki ne, jotka siellä matalapalkka-aloilla pitävät yhteiskuntaa pyörimässä... jakavat postia, siivoavat toimistoja, istuvat kassoilla ja kuljettavat jätteitä...

Ja siitä olen myös surullinen, että työntekijöiden pitäminen on niin hirmuisen kallista työnantajalle. Koska olen itse yrittäjä, tiedän varsin hyvin, miksi palkat ovat pieniä ja miksi otetaan mielummin vuokratyöläisiä, kuin palkataan omia työntekijöitä. Eikö ole ihan hullua, että ensin työntekijöiden palkkaaminen tehdään niin kalliiksi, ettei tekijöille voida maksaa kunnollista palkkaa ja sitten "yhteiskunta" maksaa erotuksen sosiaalitukina.



Tämä elämänsuunnan kriisini on tehnyt minulle hirmuisen hyvää. Kuinka minä kehtaan valittaa, jos onnistun omassa yritystoiminnassa maksamaan itselleni "vain" tonnin kuussa palkkaa!? Voi että olen ollut tampio! Monet ihmiset, jotka tekevät täyttä työpäivää toisen palveluksessa, eivät tienaa mitenkään olennaisesti enemmän. Ja minulla sentään on yksinäisyrittäjänä mieletön vapaus määrittää itse työaikani. Kun paistaa aurinko, voin jättää hommat sikseen ja lähteä ulos. Jos aamulla nukuttaa, saan jäädä sänkyyn. Jos haluan lähteä lomalle marraskuussa, voin tehdä niin välittämättä lain määräämistä lomakausista tai kertyneiden lomapäivien määrästä. Jos olen flunssainen, en joudu miettimään, kehtaanko jäädä kotiin vai raahaudunko töihin. Ja jos annan työn vallata mieleni liian syvältä, minulla on mahdollisuus myös ravistaa itseni siitä irti, tavalla tai toisella. Minullahan on asiat vähän hiton hyvin ja silti olen kehdannut olla tyytymätön nurisija. Minä olen vastuussa elämästäni, valinnoistani ja siitä, päätänkö olla kiitollinen osastani.

Ja juuri nyt minä osaan olla erittäin kiitollinen siitä, että minulla on pieni yritys, joka tuo minulle pientä toimeentuloa ja pieni osa-aikatyö, joka tuo minulle lisää pientä toimeentuloa ja antaa minun olla stressaamatta. Ja siitä, että minulla on myös vapaa-aikaa tehdä asioita, joita rakastan. Voiko tämän parempaa edes toivoa?


PS. Vuoksenniskalla Imatralla, osoitteessa Torikatu 7, on huomenna lauantaina klo 10-14 kirpputori ja minä menen sinne myymään Playmobileitani. Liian halvalla meinaan myydä, mutta kun tämä meidän pieni mökkimme on käynyt liian ahtaaksi kokoelmalleni ja ihmiset eivät tunnu ostavan niitä minulta kohtuullisella hinnalla, niin kokeilen sitten polkuhinnoittelua. Olen tehnyt julmaa karsintaa "tärkeä prinsessa - ei niin tärkeä prinsessa" -periaatteella ja sain aika paljon kavennettua hoviväkeä.

Lopuksi vielä sananen sponsoriltamme:


Yleisön pyynnöstä Sussu-tunikoita saa nyt ihan valmiiksi ommeltunakin. Toistaiseksi kokeillaan niin, että tilauksen tultua minä painan kankaan ja postitan sen Tampereelle taitavan ompelijan käsiin, joka ompelee Sussun valmiiksi ja postittaa asiakkaalle. Tästä saa tehdä tilauksia, klik.




9 kommenttia:

  1. Ihanaa tekstiä! Ja niin totta. Ikinä ei tiedä, miltä suunnalta joku silmien aukeaminen tai oivallus tulee, ja nyt se näyttää tulleen. Oivalluksista saa kummasti myös virtaa! Vaihtelu virkistää, mäkin olen välillä palkkatyössä ja pidän juuri siitä, että pääsee näkemään kumpaakin puolta. Samaan aikaan ihmettelen, miten kellään on varaa elää myyjän palkalla, maksaa vuokrat ja laskut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vaihtelua ja oivalluksia, niitä tässä on nyt viime aikoina ollut. En tiedä, tuleeko Postin pestistä kuinka pitkäaikainen turvaverkko minulle, vai jääkö se parin viikon keikaksi. Se nähdään sitten. Juuri nyt minusta tuntuu pelkästään kivalta se, etten tiedä tulevasta. Kaikki on avoinna ja monta uutta ajatusta myös yrittämiseen liittyen on jo putkahdelliut ajatuksiini.

      Poista
  2. Onnea uudelle työlle!

    Aika jännä, minä nimenomaan tähtään tuohon tonni kuussa käteen, siis nettona kulujen jälkeen. Ja se olisi tosi hyvä, puolet enemmän kuin peruspäiväraha ja saisi olla yrittäjä, ei työtön. Mutta toisaalta mulla onkin ok palkalla oleva mies ja yhteiset rahat. Ja täällä maalla rahaa ei tarvitse niin paljoa, kun nytkin tullaan toimeen sillä valtionvirkamiehen palkalla ja minimiäitiyspäivärahalla. Pk-seudulla kaksi ok -palkkaa ei oikein riittänyt mihinkään!

    Hienoja oivalluksia ja niitähän tulee helpoiten kun menee sinne oman laatikon ulkopuolelle. Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, se tonni käteen riittää ihan hyvin minullekin! Olen joskus monta vuotta sitten kirjoittanut tänne blogiin näin:
      "Tavoitteenani on löytää elämääni sellainen tasapaino, että palkkaa tulee työnteosta juuri sen verran, mitä elämiseen tarvitaan ja vapaa-aikaa jää mahdollisimman runsaasti. Työn tekeminen toiminimen kautta antaa minulle toivottavasti mahdollisuuden saavuttaa se tavoite."

      Miksi olen unohtanut tuon päämäärän? Miksi menin niin sumuun, että kuvittelin, ettei tästä mitään tule ja että rahat on koko ajan loppu? Mikä sai jopa minut kuvittelemaan, että liikevaihdon täytyy kasvaa joka vuosi? Miksi yrittäminen pääsi ottamaan minusta niin kuristavan otteen, etten enää nähnyt sitä kaikkea hyvää? Olen tosi iloinen siitä, että tuli kriisi ja nyt lopulta sumu katosi päästäni. Ai että on hyvä elää taas.

      Poista
  3. Myyjä täällä moi. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä olen niiiiiiiiiiiiin kypsä työhöni, kuin olla voi. Haaveilen just tuollasesta tilanteesta kuin vaikka sinulla on, Sussu. Siis että vähän palkkatöitä ja sit se loppu "palkka" jostain omasta ja ihanasta. Ja reilusti vapaa-aikaa.

    No, mulla on tällä hetkellä vähän niitä palkkatöitä. Tuntini tippuivat just 30:sta 20:een per viikko. Ei siinä mitään, kuulostaa ihan hyvältä. MUTTA. Nyt tuo työnantajani onkin sitten ottanut käyttöönsä 12 viikon tasausjakson... Eli mulla on viikkoja, että on 2 työpäivää. Sitten on viikkoja että on 6 työpäivää. Ja voin sanoa, että EN TYKKÄÄ YHTÄÄN!!! Jos mulla olis 20h/vko koko ajan, se menettelis... sanon näin siksi, että kaupan alallahan ne työt on sitten ihan miten sattuu ajankohtina. Eli saatat mennä aamulla klo 6 töihin ja sitten saatatkin mennä vasta klo 15.15 töihin. Vapaat ihan miten sattuu, ne kaikki kaksi työpäivää viikossa on tietenkin siellä ja täällä, ei peräkkäin, ja tietenkin eri vuoroja. Olen alkanut olla koko ajan ihan raivon partaalla tän työni kanssa, ei hyvä...

    Mä ajattelen myös, että mulle riittää se tonni kuussa ihan hyvin. No, sillä ei toki juhlita, mutta sillä just ja just pärjää, kun on toinenkin työssäkävijä perheessä ja meillä on yhteiset rahat. Rahaa paljon tärkeämpää olis, että vois olla työssä jossa viihtyy. Mun viihtyminenkin on vaan alkanu olla aika takkuista... voi jestas että välillä kyrsii ihan kaikki siellä. Niin työkaverit kuin asiakkaatkin, puhumattakaan siitä, että koskaan ei saa tehdä niin hyvää työtä kuin tahtois... kun ei vaan ehdi. Ja sit jos saat jonkun hyvälle mallille, tuleekin taas vapaapäivä, joku muu tekee asian erilailla ja alotat sit kaiken taas alusta...

    Mä niin toivon, että kun menen tämän kuun lopussa ammatinvalinnanohjaukseen (minä, 44v, mietin edelleen, mitä tekisin isona....), mulle avautusi jotain uutta sitä kautta. Vaikka täytyy sanoa, että odotukset ei ole kovin korkealla... On aika toivoton olo. Pakko on jostain rahaa saada. Että ei muuta kun taas huomenna ylös klo 05 aamulla... viikon toinen/viimeinen työpäivä se siellä odottelee...

    Olen alkanut miettiä tollasta postin lajittelua itekin... toi kuulostais ihan ok hommalta. Ei tarvii ajatella mitään, vois vaan tehdä tarkkaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis tarkennan vielä vähän.
      Että tolla 20h/vko mä tekisin ihan mielelläni töitä iloisin mielin, jos ne työajat ja työpäivät sijoittuis kivemmin. Eli arkipäiviin ja tasaisiin työaikoihin. Olen alkanut todella vihaamaan tätä "sitä-sun-tätä"-sillisalaattia. Ja sitä, että saa tässä miettiä että miten jaksaa repiä itsensä ylös klo 5, kun edellinen työvuoro on ollut joskus monta päivää sitten ja sekin iltavuorona. Mä vihaan tätä, kun ei ole elämässä tasaista kulkua. Musta tuntuu koko ajan, että koko elämä on ihan sekalaista ja aikataulutonta, enkä meinaa kestää sitä ollenkaan.

      Poista
    2. Aaaargh, todellakin pidän peukkuja, että pääset tuosta ja saat jotain palkitsevaa ja mukavaa tilalle! Sekolainen vuorotyö on pahinta, mitä voin kuvitella. Sulo teki sellaista ensiavussa ja se oli ihan helvettiä. Kun tulee illalla yhdeltätoista kotiin ja aamulla seitsemältä pitää olla jo menossa taas, niin kyllä se tekee todella huonoa ihmiselle. Eikä tosiaan minkäänlaista säännöllisyyttä.

      Poista
  4. Hei, Susanna, I love your blog and all your beautiful works! I would like to order a tunic from you. Do you have it in xxl? I have ordered from you before. Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh I´m sorry Heidi, I only have relatively small sizes now. But I´m crossing my fingers that there will be a change in that next year.

      Poista