Niin kauan kuin muistan, olen kuvitellut inhoavani talvea. Tänään minulle kuitenkin valkeni jotain. En olekaan koskaan inhonnut talvea, vaan en ole vain osannut erotella, mistä minua talvella vaivaava inhottava olo johtuu.
Tänään oli täydellinen päivä. Aamulla heräsin hämmentävän virkeänä. Ulkomittari näytti miinus 27 ja sisälläkin oli vain 15 astetta lämmintä, mutta minua ei paleltanut eikä masentanut. Laittelin iloisesti tulia uuneihin. Kuvasin nukkeja pihalla. Naamaan ja sormiin koski, kun oli niin kylmä. Kannoin puita, kävin kävelyllä. Aurinko paistoi ja ihan takuulla se ylsi jo korkeammalle taivaalle. Olin hyvin onnellinen. Ajattelin, että jos talvi olisi aina tällainen, sitä ei tarvitsisi inhota.
Silloin tajusin, ettei talvi ole se, mitä minä inhoan. Matalapainehan se minulle pahaa tekee, eikä niinkään kylmä sää ja lumi. Päinvastoin lumi tuo valoa, joka piristää mieltä. Ja pakkasella ulkoilemisesta tulee hyvä olo, posket tietävät käyneensä pihalla ja kehon valtaa mukavan raukea tunne.
Lomalapsi kävi meillä taas joululomallaan. (Minun pitäisi kyllä oppia sanomaan lomateini, koska ei se tyttö enää mikään lapsi ole.) Nautin teinin seurasta valtavan paljon, mutta turhauduin siihen, että hän ei suostunut pukeutumaan sään vaatimalla tavalla. Jos mittari painuu alle kahdenkymmenen pakkasasteen, eikä tyypillä ole edes sukkahousuja pillifarkkujensa alla, niin miten hitossa sitä pysyy hengissä? Kun yritin tarjota lainaksi lämpimiä huopikkaita ja paksuja villakintaita, sain kuulla niiden olevan tonttujen vaatteita.
Muistin oman yläasteaikani. Pysyinhän minäkin hengissä farkuissa. Mutta aina oli sietämättömän kylmä talvella. Varpaat olivat jatkuvasti niin jäässä, ettei niitä uskaltanut edes taivuttaa, kun pelkäsin niiden katkeavan. Vihasin talvea. Pakollinen kävelymatka kotoa bussipysäkille ja pakolliset välitunnit olivat yhtä tuskaa. Siitä saakka talvet ovat olleet minulle vaikeita ja vastenmielisiä, tuskallisia. Tuska = kylmyys = talvi, eikö niin?
No ei! Tajusin, että jos minä olisin ymmärtänyt/voinut pukeutua kunnolla yläasteella, nekin kolme vuotta olisivat voineet olla paljon helpompia kestää. Nyt, kun pakkasesta huolimatta minulla oli mukavan lämmintä huopikkaissani, villalapasissani ja -pipossani, toppahousuissani ja bambukerroksissani, teini vapisi horkassa vieressä. Olisin halunnut tunkea hänet väkipakolla sisälle omiin villoihini, jotta hän saisi kokea saman kuin minä: että varpailla voi olla hyvä olla, vaikka pakkasta on 25 astetta.
Matalapaine ja paleleminen ovat minulle myrkkyä. Kumpikaan ei kuitenkaan ole talven synonyymi. Onpa aika ironista tajuta tämä nyt 41-vuotiaana, kun ilmaston lämpeneminen on jo tehnyt lumekkaista pakkastalvistamme enimmäkseen pimeitä ja masentavia vesisadekausia. Matalapaine ja vääränlaiset vaatteet ovat minut masentaneet niin, että olen 30 vuotta aivan virheellisesti uskonut talven olevan pahinta, mitä voi keksiä.
14 kommenttia:
Juuri kirjoitin teineistä ja niiden pukeutumisesta ja muistelin omaa nuoruutta :)
Ai niin! Kun ei voinut laittaa sukkahousuja :-D Muistot tulvahtivat mieleen. Tosin mä en pidä pakkasesta, vaikka kuinka pukeutuisin, mutta nää on makuasioita.
Hyviä uutisia! Teini pukeutui tänään kouluun sukkahousuihin. Paljoa ei tarvinnut edes pakottaa. Äitin kanssa iltalenkille pukeuduttiinkin ihan normaalisti. Oli pipoo, oli paksua kaulaliinaa, oli parit pöksyt päällekkäin ja villasukkaa.
Minuakin on pakkaset riemastuttaneet hurjana. Oon ollut täynnä virtaa ja yhtäkkiä tuntenut olevani tosi elävä. Edes putkien jäätyminen (eka kerta kymmeneen vuoteen) Siitamassa ei saanut mua kovin paljoa kiristymään. Muu perhe valittaa kun palelee, musta tää on mahtavaa.
Ihanaa, hyvä sie! Mei teini on teinitapaan ihan tampio vaatteiden kanssa. Ilman pipoo, collaripöksyissä - "Ei meidän pitänyt olla ulkona, mutta myöhästyin bussista ja nyt kävelen kotia kohti."... 5 km... No, isi pelasti viimeisen kilsan. Lapsi ei oppinut mitään. Mutta joo, muistanhan miekin sen, kun järki jäässä, pillifarkuissa paineltiin kylillä.
Kävin kurkkimassa ja ihatsuin heti pikkumummoon. :D
Minulla muuten oli yläasteikäisenä ihan kaamea turkoosi 80-luvun alkupuolen toppahaalari ja sellaiset järkyttävät toppasaappaat, mutta pidin niitä vain kotona. Enkä palellut. Kouluun sitten "kouluvaatteissa" vaikka kuinka kylmä oli. Ja silloin ne talvet vielä olivat kylmiä.
Minä olen osannut sukkiksia sentään pitää aina. Mutta kun ei voinut pitää pipoa, kun se oli niin noloa! Sitten niitä kaameita pantavirityksiä oli kaikilla pään ympärillä.
No siinä tuli hyvä uutinen! Sulla on tekemistä, että saat opetettua sen muun perheen pukeutumaan.
Tänään on ollut taas perusapeaa. Mutta eipä ole aurinkoakaan näkynyt. Plääh. Olin ihan maaninen jo pari päivää! Keksin elämäntavoitteenkin. :D
Mä olen pitänyt teidän teiniä kuitenkin keskivertoteiniä älykkäämpänä. :D
Itse rakastan kaikki vuodenajat! Se aika, kun ne vaihtuvat, kun maisemat muuttuvat ja voi harrastaa muita asioita, juuri vuodenajan mukaan. Se on vain niin ihanaa! En voisi kuvitella asuvani jossain, missä on vain kesä tai ainoastaan talvi ympäri vuoden.
Joulukuu Suomessa on nykyään kauhea, koska ei tule enää lunta (tai ainakaan kahtena viimeisenä talvena peräkkäin oli harmaata) - kiitos ilmastonmuutos (joka muuten monien mielestä on vain valetta ja heillä on hyviä "argumentteja" sekä "todisteita" siitä, ne on muuten sitä samaa jengiä, joka haukkuu ja vihaa kaikkia muita ihmisiä olipa syy mikä tahansa. Viha ja salaliitot siis ruokkivat heitä näköjään). Kuitenkin tulee se tammikuu ja pakkanen ja viimeistään lumikin. Musta silloin (eli nyt) tuntuu kuin olisin lapsi taas, koska entisessä kotimaassani lapsuudessani meillä oli aina valkoista ja kylmää talvisin. Nykyään valeilmastonmuutoksen takia entisessä kotimaassani tammikuutkin ovat harmaita ja plussan puolella ja lunta tullee helmikuussa tai pääsiäiseksi.
Tonttujen vaatteita :D Voi hilpeys! Miten se meneekin niin, että nuorena ei millään laittaisi ja aikuisena ei olisi millään ilman.
Ehkä me ollaan vähän kalkkiksia teineinä, vaikka muuta luullaan ja sitten vasta aikuisena uskalletaan olla sen verran rohkeita, että tonttuvaatteet on jees ;)
Ps. heti vaatteet päälle nukelle! Tuli kylmä katsellessa ;D
Minä olen niitä outoja talven rakastajia :D -20C ja sitä kylmemmässä on kurjempaa ulkoilla, mutta ihan parhaita on sellaiset -5C - -15C -kelit. Mulle pahinta myrkkyä talvessa on viima, joka puree luihin ja ytimiin, muut sääilmiöt ei ole niin pahoja, paitsi plusasteet ja vesisade talvikuukausina.
Mä muistan, että mun teinivuosina (n. '92-'96) me laitettiin farkkujen alle "kalsarit" eli sellaiset puuvillaiset välihousut. Silloin oli onneksi muodissa vähän löysempi farkkumalli :D Pipoa ei kuitenkaan voinut pitää, mutta onneksi takissa yleensä oli huppu, jonka päähän vetäminen oli ok ja siihen kun vielä kieputti ison kaulahuivin päälle, niin ihan hyvin yleensä tarkeni.
Nykyään täytyy sanoa, että tonttuvaatteet on ihan parhaita!
Minunkin lapsuudessani talvisin oli lunta ja pakkasta. Uudellamaalla.
Nyt kun olen näinä viime vuosina niin kovatsi haaveillut Espanjassa asumisesta, niin olen tässä valaistumiseni kynnyksellä kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, etten haluaisi sittenkään asua ainaisess akesässä. Minäkin tykkään kirpeistä kirkkaista pakkasista, tykkään syksyn väriloistosta ja kevään neonvihreästä hehkusta. Ja kesän kuumuudesta. Kun vaan saisi ne pitkäkestoiset matalapaineet pois, niin olisi ihan hyvä.
Ilmastonmuutos on tosiasia, ei sitä vaan voi olla huomaamatta. :(
Teineinä ollaan niin rajoittuneita. :D
Kun muutin Etelä-Karjalaan 12-vuotiaana, törmäsin ekan kerran noihin tyttöjen kalsareihin. Meillä etelässä oli tytöillä paksut sukkahousut. En vieläkään osaa käyttää kalsareita, kun inhoan sitä sukan ja kalsarin yhtymäkohtaa. Paitsi paksujen sukkahousujen päälle laitan mielelläni villaiset kalsarit kun hameen kanssa kuljen talvella. )
Tonttuvaatteet on kyllä parhaat. Ei kai ne tontut muuten niitä olisi tuhansia vuosia käyttäneetkään. :P
Lähetä kommentti