perjantai 15. tammikuuta 2016

Uusi elämä, yritys nro 37256


2013 tammikuussa ostin Jutan nettidieettisupervalmennuksen, koska tajusin olevani lievästi ylipainoinen plösö. Miten siitä voi olla jo kolme vuotta? Ja miten voi olla, että olen nyt taas täsmälleen samanpainoinen ja -muotoinen kuin silloin?

Näiden kolmen vuoden aikana olen todennut, että Jutan systeemi kyllä toimii. Sillä saa painon putoamaan ja lihakset toimimaan. Sen avulla kadonnut vyötärö löytyy, unenlaatu paranee, vatsa toimii ja iho silenee. Se saa kolesteriarvot korjaantumaan.

Mutta se myös opettaa sen, että ruokakaupoissa 98% tarjonnasta on kiellettyjä. Kaupasta saa ostaa vain ja ainoastaan rasvatonta rahkaa, raejuustoa, munia, kaurahiutaleita, vehnäleseitä, cashew-pähkinöitä, aivan tiettyjä vihanneksia sekä maustamatonta kanaa, kalaa ja naudanlihaa tai tofua. Ja proteiinilisiä. Ei yhtään mitään muuta. Se oppi uppoutuu kolmessa vuodessa aika syvälle tajuntaan. Kassajonossa katselen muiden ostoksia ja ihmettelen, miten he voivat syödä jugurttia, hedelmiä ja makaronia ja silti olla noin hoikkia.

Entä mitä tapahtuu sitten, kun tavoitepaino on saavutettu? Siinä vaiheessa rahka, raejuusto ja proteiinipatukat pursuavat ulos korvista. Vaikka makeanhimo on kurissa ja Jutan opettama ruokarytmi verissä, tulee kuitenkin se päivä, kun ajattelee, että yksi jätski ei ketään tapa. Ja aivan huomaamatta se yksi jäätelö onkin kohta muuttunut yhdeksi litraksi.


Aina sama kaava. Keväällä saan painon alas ja kunnon kohoamaan, kesällä alan syödä jäätelöä, koska se kuuluu kesään. Syksyn pimeys johdattaa minut lohduttaville karkkihyllyille. Iltatee vaihtuu isoon kuppiin kuumaa kaakaota ja kermapurkkiin. Anopin ruokapöydässä en jaksa enää kieltäytyä, vaan mätän itseni turvoksiin ja lohduttaudun sillä, että tein sentään anopin iloiseksi syömällä liikaa. Joulun lähestyessä annan itselleni jouluarmon eli luvan syödä estoitta mitä tahansa, mitä mieli tekee ja miten paljon mieli tekee. Ja mielihän kyllä tekee. Kotiin kannetaan muovikasseittain herkkuja. Tammikuussa olen jälleen 10 kiloa painavampi kuin haluaisin.

Näiden kolmen vuoden aikana me olemme joko olleet juttakuurilla tai sitten syöneet Jutan mukaan, mutta lisäksi estoitta mässyä. Tajusin menettäneeni taidon syödä tavallisesti. Jotain piti tehdä.


Nyt teen. Meillä on neljän viikon ruokalista, jonka joku viksumpi on tehnyt. Jutan ruokalistahan on aina sama, päivästä toiseen. Siihen kyllästyy. Tämä ruokalista vaihtelee. Joka aamu on erilainen aamupala, ja joka ilta erilainen iltapala. Listalta löytyy ihan tavallisia kotiruokia kuten lindströminpihvejä, linssipyöryköitä, makkarasoppaa. Tämän ruokalistan laatija ei kiellä minulta tavallisia ruoka-aineita, kuten juureksia, juustoa tai kinkkua. 

Kaikkiin ruokiin ja välipaloihin on reseptit. Minä opettelen taas tekemään ruokaa, oikeaa ruokaa. Vietän ainakin nämä neljä viikkoa hellan ääressä ja toivottavasti sen jälkeen tavallinen ruokailu on meidän perheessä samanlainen automaatio, kuin mikä Jutan opeista muotoutui.

Ensimmäinen viikko on takana. Olemme syöneet hyviä ruokia. Olemme saaneet herkutella Jutan kieltämillä herkuilla, kuten vuohenjuustolla, avokadolla ja palkokasveilla! Emme olekaan olleet erityisen nälkäisiä, vaikka Jutan opettama mantra "joka aterialla proteiinia" onkin hämmentynein tuntein nyt hylätty.


Lisäksi jumppaan kotona. Kolmena päivänä viikossa 20 minuutin lihaskuntojumppa, joka vaihtelee joka kerta. Ohjeet ilmestyvät nettiin aamulla, eli etukäteen ei voi tietää, mitä tuleman pitää. Mielenkiinto säilyy. Jutallahan treenikin oli sitä samaa koko ajan. Alkoihan se tympiä, kun samoja liikkeitä veivasi joka jumpalla.

Toivon, että kun lumet sulavat, olen saanut lihaksia sen verran takaisin, että pystyn taas aloittamaan juoksemisen. Olen kaivannut sitä.

27 kommenttia:

  1. Voi Jutta Jutta, kuulostaa niin ankialta tuo Juttaus. Ja teijän uus elo kuulostaa niin tavalliselle ja normaalillle että varmasti kantaa hedelmää! Onnea, täälä on samankaltasia meininkejä: kotona koitetaan olla ilman sokeriherkkuja, viikonloppusin voi vähä löysäillä. Aurinkoa talveen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä ihmettelen, miten kaikki tavalliset ja normaalit ihmiset ehtivät tehdä ruokaa ja käydä töissä? :D

      Kai tähän ruoanlaittoon tottuu, toivottavasti jo ennenkuin pakkaset loppuvat ja pääsen taas työhuoneelle. Nyt siellä on niin kylmä, että se rajoittaa työtunteja aivan oleellisesti.

      Aurinkoa sinullekin!

      Poista
  2. Hienoa tämäkin! Minä yritän tehdä kotiruokaa, kun kerran on tätä aikaa. Saa monipuolisempaa ja edullisesti.
    Vaan mikäs on tuo tuommoinen palvelu ... ihan rupesi kiinnostamaan. Sieltä saisi varmaan lisävinkkejä. Ja 20 minuutin liikuntasessio kuulostaa tosi helpolta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin nettimainonnan uhri. Tämä läpsähti naamalle Facebook-mainoksena. Löytyy www.uudenelamanalku.fi

      Poista
    2. Se jumppa... Se on helppo siksi, että se on lyhyt eikä tarvitse lähteä salille. Mutta ne liikkeet eivät ole minulle helppoja. Siinä on ideana tehdä lihaskuntoliikkeitä kovalla sykkeellä, eli pitää melkoista vauhtia yllä ja näillä surkastuneilla lihaksilla se on aika mahdotonta. Mutta teen sillä vauhdilla, kuin millä pystyn vielä tekemään liikkeet oikein.

      Poista
  3. Kuulostaa niiin tutulle toteutuskaavalle :)
    Mutta kuulostaapa hienolle tämä uusi suunnitelma.. Minuakin kiinnostaa, mistä tuollaista palvelua saa..? Jutta ja Jutan rahkat maistuu niin puulle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://uudenelamanalku.fi/

      Se sivu muuten muuttui ihan toisenlaiseksi sinä aikana kun kirjoitin tämän postauksen. Nyt siellä ei enää ole tarjolla sitä ruokavaliota ja reseptejä. Olikohan se joku joulutarjous... :(

      Poista
    2. Sen ruokaohjelman oli tehnyt tällainen taho: https://www.mealmyday.com/

      Poista
    3. Juu, uudenelamanalku sisälsi enää sen 20 minuutin jumppajutun, mutta tuota mealmydaytä voi kokeilla ilmaiseksi 14 vrk ja senkin jälkeen on aika edullinen.

      Poista
  4. Tän oisin voinut kirjoitta minä :D Paitsi että Jutaillut en ole, mutta ne muut. Sen vielä kun keksis mistä saisi sen naulakon jonne ripustaa itsensä niskasta ja sanottu että nyt loppui. Olen suorastaan kateellinen niille jotka voivat herkutella ilman herkkujen vartaloon kertymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen niille kateellinen. Sille nuorelle itselleni. Harmittaa, etten osannut silloin arvostaa kroppaani.

      Ja olen kateellinen niille, jotka osaavat herkutella yhdellä pullalla tai yhdellä keksillä. Miksi minun pitää syödä aina koko kakku?

      Poista
  5. Mä olen ihan nuoresta lähtien ollut sitä tyyppiä, että pullan vilkaiseminenkin nostaa välittömästi painoa puoli kiloa. Ja tietysti ne herkut kuitenkin maistuu paremmin kuin hyvin. Olenkin lähes koko aikuisikäni ollut ylipainon puolella, joten suomalaisena naisena tämä tarkoittaa, että olen myös kokeillut melkein kaikkia kirjan konsteja painon pudottamiseen. Tällä hetkellä käytössä ovat VLCD-valmisteet, eli Easy Diet, Allevo jne. merkkiset pussit, patukat ja juomat. Olen saanut painon tippumaan viime keväästä viitisen kiloa niin, että pari kertaa ollaan miehen (joka on myös ylipainoinen) kanssa pidetty n. kahden viikon kuuri pelkästään noilla valmisteilla ja muulloin syöty melko normaalisti kuutena päivänä viikossa ja yhtenä noita pusseja ja patukoita. Näiden valmisteiden käytöstä, kuten kaikista muistakin dieeteistä, ollaan toki montaa mieltä, mutta meille tämä on nyt toiminut ja seuraava parin viikon pussirykäisy on pian alkamassa. Eniten olen tykännyt siitä, että "kärsimystä" kestää vain pienen ajan ja muuten pystyy sitten olemaan melko normaalisti. Eikä mua haittaa hidas tahtikaan, jos se paino vaan sitten pysyy pois.

    Muuten mulla ei niin ole väliä painosta ja olen oikein sinut paksun ja lyhyen kroppani kanssa, mutta olen kohta nelisen vuotta harrastanut sitä edeltäneen pitkän tauon jälkeen juoksua. Vuosi sitten alkoi tuntua, että vaikka muuten menee ihan ok, vauhti ei parane vaikka tekisi mitä. Mun painoindeksi on selvästi yli 30 eli hyvinkin ylipainon puolella, joten ajattelin, että perhana jos sitä vaikka sitten kokeilisi saada (taas kerran) alas. Ja kas, kyllä se vauhti on parantunut! Puolimaratonin ajastakin humpsahti syksyllä lähes puoli tuntia pois, vaikka edelleen reilusti listan häntään sijoituinkin. Vaan muihin verrattuna omalla ajalla ei mulle väliä olekaan, kisaan vain itseni kanssa.

    Juoksun lisäksi käydään miehen kanssa yhdessä rullaluistelemassa, hiihtämässä ja pyöräilemässä ja viimeisimpänä ollaan syksystä asti muutaman kerran kuussa kahvakuulailtu. Ei olla kuitenkaan mitään himourheilijoita eikä kyllä käytettävissä olevan vapaa-ajan puiteissa voitaisikaan olla, mutta pari-kolme kertaa viikossa pyritään jotain tekemään.

    Ja mitähän mä tällä viestillä edes ajan takaa, innostuin vaan jätisemään, kun tuli sopiva aihe kohdalle :) Tsemppiä projektiin!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti se hitaasti putoava paino onkin paras tapa laihtua. Minä kun olen tiputtanut keväisin tosi nopeasti 7 kiloa, niin tilalle on syksyn aikana aina tullut vähintään ne samat. Ja todella huomaamattomasti ja nopeasti.

      Puolimaratoni! Voi vau. Minähän siis parhaimmillani pystyin juoksemaan kolme kilometriä, joten kyllä nostan hattua sinulle!

      Poista
  6. Vau, hienoa! Tämä on varmasti kestävämpi ratkaisu kuin se, että yrittää syödä samaa ruokaa joka päivä. Järkevä ja tavallinen syöminen on varmasti paras ja terveellinenkin. Tsemppiä ja onnea projektiin!

    VastaaPoista
  7. Hmmm...kieltääkö Jutta avokadotkin? :( Kuulostaa mälsältä dieetiltä. Oletko kokeillut sellaista, että syöt mitä huvittaa, mutta pidät kalorit siinä 1500 päivässä? Minä olen nyt reilut kolme kuukautta tehnyt niin, paitsi joulukuun, kun äiti oli täällä ja annoin itselleni luvan syödä mitä huvittaa laskematta kaloreita. Minullahan ei paino nouse, vaikka mitä söisin, mutta vatsanympärys kasvaa :( En tiedä, lähteekö se paino sitten aivoista pois vai miksi paino ei nouse, vaikka housut alkavat kiristää? Minulla tavoitteena on litteämpi vatsa, mutta paino ei saa pudota yhtään, en muutenkaan paina kuin 47 kiloa. Postasin juuri lenkkeilystäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutta kieltää avokadot, koska niissä on niin paljon rasvaa, että päivittäiset rasvalaskelmat menisivät pieleen, jos vihannesten joukossa lymyilisi yksi rasvainen kaveri.

      Poista
  8. Ai niin, unohdin sanoa, että syön mitä huvittaa, mutta vehnää en ole syönyt juuri lainkaan vuoteen. Ihan joskus tosi harvoin pala pitsaa tai pullaa, eli en ole totaalikieltäytyjä ;) Perunaa syön ehkä kerran viikossa 100 grammaa ja riisiä korkeinaat kerran viikossa 100 grammaa. Syön paljon kauraa ja siemeniä. Nyt löysin ruisjauhoja, joten olen leiponut ruisleipää! Ihanaa! Syön paljon hedelmiä ja kasviksia. En kestäisi mitään dietteejä, jotka kieltävät lähes kaiken! Syön joka päivä suklaatakin ehkä 100 kalorin edestä. Vatsani on pienentynyt, mutta vähän se tuossa joulukuun aikana plösähti uudestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut itsessäni samna, että vehnä + sokeri ovat ihan turmiollisimmat jo pelkästään fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Ei ole turvotusta eikä aamulla maistu suussa paska, kun ei syö sokeria.

      Poista
  9. Oletko kokeillut Yoogaia -palvelua. Siellä on muutakin kuin joogaa. Nyt saisi viikon kokeilla ilmaiseksi. Itse olen ainankin ihan hurahtanut siihen. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, ihan oma kokemus vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En. :) Jos jossain on sanat jooga ja gaia niin kierrän kaukaa. Omaa rajoittuneisuuttani vain, hippipelkoa.

      Mutta vakavasti, joogasta en ole tykännyt koskaan. Enkä pilateksesta. Ne ovat niin hitaita, että palaa hermo.

      Poista
  10. Tiputin viime keväänä 9 kiloa ihan vain jättämällä viikolla pois kahvipullat ja piparit, jogurtin vaihdoin sokeroimattomaan luonnonjogurttiin. Hyvin on pysynyt kilot pois. Viikonloppuna sallin itselleni(ja perheelleni) jotain hyvää itse leivottua. Eikä ole ollut edes vaikeaa. Luulen, että tärkeintä on säännöllinen syöminen, tavallista kotiruokaa ja sokerin välttäminen. Jouluna tuli kyllä mätettyä suklaata oikeinkin runsaasti, mutta väliäkö tuolla, nyt ei tee yhtään mieli.
    Tsemppiä teille elämän muutokseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä! Kuulostaa aika ihanteelliselta.

      Poista
  11. Heippa! Mulla on kolesteroliarvot pielessä ja yritän saada ne lokakuuhun mennessä alas. (Saan lääkkeet, jos en onnistu.) :o Aloitan luovan tanssin ja liikeilmaisun kurssin, 8 kertaa, ensi viikolla. Odotan kovasti! Mä olen normipainoinen, mutta vyötärölihava. 15 v sitten kävin ravitsemusterapeutilla syömishäiriökeskuksessa, koska olin 40-kiloinen ja söin huonosti. Sain sieltä sellaisen lapun kuin "ateriaesimerkkejä kasvisruokavalioon". Harmittaa, kun hävitin sen. Edelleen on nimittäin vaikea keksiä mitä söisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei lääkkeitä. Kun meillä todettiin pahat kolesterolit, terveydenhoitajat ohjeistivat siirtymään vähärasvaisiin ruokiin. Niin tehtiin. Ei mitään vaikutusta.

      Vasta Jutan ruokailutapa paransi kaikki meidän kolesteriarvot täydellisiksi. Sokeri pois, ja rasvoiksi öljyt ja pähkinät.


      Mä olen myös vyötärölihava. Jos sen nappaisi pois, olisin aivan hoikka tyyppi. Ja silti nyt olen pienesti ylipainoinen, pelkän vyötärön takia. Ostin Seppälän loppuunmyynnistä itselleni joustofarkut. Koko 48. 48!!!! Mulla on 48-koon vyötärö, vaikka muuten olen kai 40-42.

      Poista
  12. Miten on sujunut treenit ja ruokailut nyt tähän asti?

    Itseäni houkuttaisi, mutta kun ei ole ihan ilmaista niin heti jarruttaa.. Ja taas tulee ajatelleeksi, että itselle olisi ihan helppo nakki, mutta onnistuisikohan siinä samalla muunkin perheen ruokkimaan jne.. Pakko ajatella muitakin, koska ei onnistu, että äitillä on nyt tää juttu, tää ruoka on äidin jne.. Mutta jos kuitenkin olis sovellettavissa koko perheelle.. En kuitenkaan haluis jäädä vaan miettimään, tarttis jo tapahtua! ;) Tulipa sekava teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se rukailuhomma on toiminut aivan mainiosti, tosin juttailin tämän viimeisen viikon ennen Gay Gaalaa, jotta olisin varmasti vähiten pöhöttynyt. Suosittelen kyllä tuota mealmyday.comia ja varsinkin justiinsa perhe-elämälle, koska ne ruoat ovat ihan normaaleita ja sopivat lapsille yhtä hyvin, eikä siinä rajoiteta mitään.

      Treeniohjelmaa jaksoin noudattaa kolme viikkoa, sitten lopahti. Mulle ei vaan koskaan synny sitä liikunnan kipinää, joka kuulemma pitäisi tulla. Olen silti yrittänyt jumppailla niitä kivoimpia liikkeitä muutamana päivänä viikossa.

      Poista