En voi ollenkaan olla nyt ylpeä itsestäni. Jätin messut kesken. Häämessujen ensimmäinen päivä osoitti sen, että todentotta olin aivan väärässä paikassa. Olkoon hääkarkki- tai kiitoskorttirätti miten hyvä idea tahansa, niin en onnistunut vakuuttamaan sillä yhtäkään messukävijää. Ja myin kokonaiset neljä riepua päivän aikana!
Käsityökorttelin kollegoita oli paikalla kourallinen ja kun pari heistä päätti jättää leikin kesken, liityin minäkin luopioiden joukkoon. Ei niin saisi tehdä. En ikimaailmassa tekisi tällaista temppua, jos kyse olisi ollut Käsityökorttelista. Siksi kysyn itseltäni, miksi voin tehdä sen toiselle tapahtumajärjestäjälle. Ei siihen löydy perustetta. Minä en vaan jaksanut ajatellakaan seisovani siellä tyhmänä vielä toisenkin päivän kasvattamassa reikää itsetunnossani. Vaikka myisin huomennakin neljä rättiä, se ei muuttaisi yhtään mitään. Näissä kuluissa 28 euroa plussaa on yhtä tyhjän kanssa. Päätin, että järkevämpää on purkaa osasto, mennä majapaikkaan, nukkua yö rauhassa ja ajaa aamulla levänneenä valoisan aikaan kotiin. Jos olisin vielä toisenkin päivän messuilla myymättä mitään ja ajaisin umpiväsyneenä ja itkuisena pimeässä neljä tuntia, pääsisin aika todennäköisesti hengestäni. Minun messupaikkani sai sitten pari koruyrittäjää, jotka olivat tänään pimeässä nurkassa pahasti syrjässä. Se on ainoa positiivinen asia tässä nolossa asiantilassa.
Opin kautta, niinhän? EI ENÄÄ MESSUJA! Muistaisinko minä nyt sen? Varmaan ainakin siihen saakka, kunnes taas joku tekee liian hyvän tarjouksen.
Hyvä juttu on se, että onnistuin vihdoinkin kyhäämään messuosaston, joka ei saanut verta vuotamaan silmistäni. Ikeasta löytynyt ladonseinäkangas oli onnenpotku. Värjäsin sen punaiseksi ja sain aikaiseksi kotoisan punamultaista mökkitunnelmaa helposti liikuteltavassa muodossa. Tässä on nyt hyvä alku houkuttelevan messuosaston luomiseen, vielä muutama epäkohta pitää hioa ja selkeyttää asettelua. Jos siis joskus menisin vielä messuille. Jotenkin vahingossa vaikka.
PS. Häärätti-ideaa ei ole silti kokonaan haudattu. Esitteen voi ladata täältä, jos kiinnostaa. Sovellettavissa myös syntymäpäiviin tai muihin isoihin juhliin. Tai vaikka joululahjoihin.
14 kommenttia:
Voi harmi. Messuilu kuulostaa todella vaikealta.
Halusin kuitenkin sanoa, että nyt on tosi hieno messumökki sulla! Aivan ihana keksintö tehdä siitä tuollainen punamullattu vanha mökki <3
Entäpä jos tarjoaisit ideaasi koululuokille (luokkaretki rahasto)/urheiluseuroille? Muutat hieman tuota esitettä ja laitat emaileja menään kouluille/seuroille ja muille vastaaville.
Ideasi on hieno ja hyvä! Älä hautaa sitä vielä.
Voi harmi.
Mutta elä lannistu! Tästäkin voi poikia vielä vaikka mitä. Kuten vaikka tuo Papu Kaijan idea urheiluseuran omasta rievusta...
Tuo värjätty ladonseinäkangas on aivan huippu!
Sulo on sitä koululaismyyntihommaa patistellut jo monta vuotaa. Jotenkin en ole saanut aikaan. Jospa nyt saisin. Keväällähän ne niitä luokkaretkirahoja keräävät!
En lannistu. Seuraavaksi vuorossa Vinokinoja Tompan kanssa.
Minustakin se punainen ladonseinä on ihana!
Kyllä se ainakin minulle on ollut vaikeaa. Mutta ei kaikille. Nytkin kuuluu hyvää uutista tämän viikonlopun käsityömessuilta Oulusta. :)
Nyt pitäisi jotenkin hyödyntää hienoja punamultaseiniä.
Mietin sua tänään moneen otteeseen.
Olin tänään Oulun käsityömessuilla (ja ensimmäistä kertaa aikuisena yleensäkään messuilla) ja oikeasti mietin vain sitä, että miten siinä myyjäpaljoudessa voi erottua? Miten ne kaikki näytteilleasettajat pärjäävät? Taatusti on olemassa parempia tapoja markkinoida tuotteita kuin liian tiiviisti ja liian isossa joukossa, missä ei erotu muista kuin juuri siinä kohdalla ollessa.
Tiesin jo kotoa lähtiessä mitä osastoja käyn lähemmin katsomassa. Kangastyypit ja mehiläisvahaa sisältävän muovailuvahan myyjän. No yksi heräteostos tuli tehtyä: silittettäviä strasseja pikkulikan vaatteisiin. Näiden täsmäiskujen (ja sen yhden herätteen) jälkeen lähdin pois messupaikalta kävelemään kaupunkiin. Mieli tuulettui kylmässä säässä.
Oikeasti messut eivät ole hyvä paikka myynnille, markkinoinnille ehkä, mutta senkin suhteen olen epäileväinen. Tai sitten olen erilainen (no totta sekin). Teit hyvän ratkaisun lähtemällä pois. Ei kannata itseä kiusata, kaikella on aikansa ja paikkansa. Uskon, että näillä kokemuksillasi löydät sen oikean tien markkinoinnille. Papu Kaijan sanoihin yhtyen: Idea on hieno, "omat rätit" varmasti lyövät läpi, tavalla tai toisella. :)
Osoittaa valtavaa rohkeutta ja uskallusta tehdä tuollainen valinta. Kuuntelit sydämesi ääntä ja sitä, miltä sinusta juuri tuossa tilanteessa tuntui ja silloin ratkaisu on tismalleen oikea. Tekoa ei missään tapauksessa pidä pyydellä anteeksi tai varsinkaan kantaa siitä millään muotoa huonoa omaatuntoa. Nyt asiat menivät näin ja tästä jäi sinulle jokin oppi ja ajatus seuraavia koitoksia varten. Ajelehan hyvillä mielin kotiin ja ajellessa nauti upeasta syksykelistä!
Kirpsakkaa sunnuntaita ja iloa päivääsi :)
Koko vuoden leirikoulurahoja (kun niitä pitää kerätä vuositolkulla). Oln vähän ahdistunut näistä leirikouluajatuksista. Mutta jos jotain on pakko myydä, niin mieluten vessapaperia, tiskirättejä ja/tai pesuaineita. Niille on oikea tarve. Keksi- tai karkkimyyntiä inhoan vähintään yhtä paljon kuin sinä messuja.
Mahtaisikohan mun vanhempainyhdistys lähteä rättimyynnin koekaniiniksi?
Messut ovat mulle mysteeri. Justiinsa Sulon kanssa juteltiin samaa. Erottuminen on mahdotonta. Tai on se siis mahdollista, kun toiset ihan elävät pelkällä messuilulla. Mutta miten ne sen tekevät, ei ole auennut minulle.
Nämä häämessut olivat nimenomaan sellainen tapahtuma, joss aollaan markkinoimassa, eikä myymässä. Siellä olisi pitänyt olla markkinoinnin ammattilainen kojussa, eikä tällainen pelkkä Sussu. Joku, joka osaisi pysäyttää ihmiset, puhua innostavasti ja kiinnostavasti. Joku joka saisi myytyä vaikka äitinsä. Minä en ole se tyyppi.
Minä tunnen siitä yhä huonompaa omaatuntoa. Jos Käsityökorttelin väelle tehdään tarjous ja Käsityökorttelin väkeä häipyy kesken messujen, se antaa järjestäjälle ihan pirun huonon kuvan kortteliporukasta. Se harmittaa. Olin pilaamassa ison porukan mainetta.
Minua kammottaa ylipäänsä se, että lapset kauppaavat jotain. Kun eihän niiltä vaan voi olla ostamatta! Se on jotenkin kamalan kieroa. Olen ostanut kauhean määrän kalliita keksejä ja karkkeja siskontytöltä ja pyyhkeitä ja sukkia ja tanssinäytöslippuja Sojan lapsilta, koska en pysty sanomaan ei natiaisille. Siinä koko konseptissa on jotain niin hämmentävää. Minustakin olisi kyllä parempi, jos lapset kauppaisivat hyödyllisiä tiskirättejä, eikä karkkeja.
Kanssaluopio täällä :) Hus pois huono omatunto! Ihan oikeasti se loppuun asti väkisin ja jääräpäisesti töröttäminen ei olisi palvellut ketään. Sanon nyt tänne, mitä jo jossain muuallakin sanoin:
Mun mielestä ei oo huonoa mainosta Käsityökorttelille, että osa lähti kesken. Me lähdettiin kuitenkin fiksusti, sovittiin järjestäjän ja tuuraajien kanssa. Mä uskon, että huonompaa mainosta olis ollu se, että oltais jääty sinne seisoskelemaan täysin väärin valmistautuneina ja väärien tuotteiden kanssa. Aina ei mee putkeen ja silloin on pakko pystyä korjausliikkeisiin. Nyt niiden meidän osastojen kohdalla oli nyt tänään tarjolla jotain messuvieraille sopivampaa, munkin osastolle levittäytyi naapurista lisää morsiuspukuja. Ja se naapuriosastolainen ainakin oli ikionnellinen saadessaan niille luomuksille lisää tilaa.
Ihan totta kyllä tuo. Minsuta oli suunnaton sääli, että se yksi mielettömän taitava kultaseppä oli siellä pilkkopimeällä seinustalla minun osastoni takana, vaikka hänen työnsä olivat justiinsa sitä, mitä ne morsiamet sieltä etsivät. Onneksi pääsi edes toiseksi päiväksi valoon.
Lähetä kommentti